Ajat, ne muuttuvat - mutta sodat jäävät

 

Yksi nuoruuteni suosikkibändeistä oli Ten Years After. Heidän alun perin vain kohtuulliselle huomiolle jäänyt kappaleensa I’d love to change the world” on tänään aikaansa seuraavan  mainiota kuuntelumusiikkia. Paljastuu, miksi maailman muuttaminen on niin vaikeaa: väestö jatkaa kasvuaan, väkivalta synnyttää väkivaltaa, veren vuodattaminen yltyy, saasteiden leviämistä ei pysäytä mikään…  Kappale on ikään kuin jälkiwoodstockilaisen aikakauden muistomerkki, jolloin maailmaa yritettiin parantaa nuorisovallankumouksella, mutta tulos ei ansaitse ylistystä. Pikemminkin menneiden aikojen perintönä sotien uhka ja itse sodat toistuvat vääjäämättä toistuvin, mutta epätasaisin väliajoin.

Mitä juuri nyt tarvittaisiin tähdellisimmin? Laulussa peräänkuulutetaan tervettä järkeä: where is sanity?

Ja tuon kaiken jälkeen on tapahtunut vielä paljon hullumpia asioita. Olemme jälleen tilanteessa, jossa suursodan uhka leijuu yllämme, mutta mitään peruuttamatonta ei onneksi ole vielä tapahtunut. Alakulo on kuitenkin vallitseva mielentila, koska mitään tosiasiallista edistystä rauhan tavoittelussa ei ole saatu aikaan. Pikemminkin uusia maailman)palon alkuja on nähtävissä siellä täällä: Gaza edelleen, Thaimaa, Venezuela….

Niin, terveen järjen puute tuntuu rasittavan kaikkia, poliittisen johdon korkeinta tasoa myöten. En ole ihan vähään aikaan nähnyt kansainvälisessä politiikassa näin sumuista aikaa, jolloin tulevaisuus olisi ollut nykyistä näköalattomampi.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi tarkastelee kolumnissaan 22.12.2025 ”Suomen tuki ja turva ajaa valkoisten valtaa” maailman menoa kolmen eri ulottuvuuden kautta. Ne ovat: rasismi, turvallisuuspoliittinen strategiatyö ja maahanmuutto. Mikä tuki ja turva? No, Trumpin  Yhdysvaltojen tarjoama tietenkin. Jos joku kuvitteli, että Trump ei kaikkien viisastelujensa jälkeen ehdi paneutua keskeneräiseen Grönlannin kaappaukseen, niin erehtyi. Erikoissuurlähettiläs on jo palkattu likaisen työn tekijäksi.

Ehtivä tuo Trump! Hän on nimennyt  Somalian ”shitholeksi” ja kertonut iloitsemisen aiheena   Eurooppaan syntymässä oleva patrioottisten äärioikeistotahojen akselista. Jos Trumpille lankeaisi kolmas kausi presidenttinä, ties vaikka Eurooppa ja Yhdysvallat ajautuisivat  sodan partaalle.

Vaikka Trump onkin hyvin eksentrinen, tuskin kukaan odotti koko läntisen maailman  liittoutumisjärjestelmän horjuvan ja Trumpin hakeutuvan taktiseen  yhteistyöhön Venäjän kanssa. Nykyiset kumppanuusjärjestelmät näytetään rakennettavan lyhytkestoisiksi tai joka tapauksessa määrämittaisiksi. Suurvaltojen yhteistyö jossakin teemassa  vaihtuu samojen suurvaltojen kilpailutilanteeksi jossakin toisessa teemassa. Esimerkiksi Kiina ja USA harjoittavat tosiasiallista aihekohtaista talousyhteistyötä, mutta tuskinpa Kiina suhtautuu myönteisesti USA:n puuhiin Venezuelassa.

USA:n käyttäytyminen Trumpin törkeyksien johdolla poikkeaa vahvasti Joe Bidenin vastaavasta. Mihin on kadonnut normaalidiplomatia? Eurooppa on nyt monikulttuurisuudessaan monessakin suhteessa vastenmielinen kumppani Yhdysvalloille. Ja Suomelle USA tarjosi ylitsevuotavan ystävällisen kumppanuuden ja liittolaisuuden Nato-neuvottelujen yhteydessä, jonka tarjoama lämpimäksi koettu suhde suomalaisten silmissä on tuntuvasti viilentynyt. Trumpin sumean Venäjä-ystävyyden ja Suomelle DCA-liittolaisuuden myötä tarjottavan sotilaallisen tuen välille saattaa avautua ammottava kuilu. Onko luokan kiltein oppilas myös naiivein ja herkkäuskoisin? Puuttuuko selustan varmistus Venäjä-suhteista? Entä missä kulkee Suomen nyky-Yhdysvaltoihin kohdistaman  myötäilyn raja?

Naureskeluille koskien Venäjä-suhteiden ystävyysklausuuleja saattaa tulla vielä tilaus, mutta missä kulkee asiallisten suhteiden palauttamisen raja, jota ei mahdollisesti pystytä enää ennallistamaan. Nyt raja-alueen maastossa seisoo esteaita symboloimassa nykysuhteiden tilaa.

Yhdysvaltain tuore kansallinen turvallisuusstrategia  (National Security Strategy) piirtää USA:n kokemat vaaranmomentit turvallisuudelleen. Oli odotettavissa, että tuloksena on järkyttävä paperi muun maailman kannalta. Ja sitä saatiin. Strategiaa on kriitikoiden taholta kuvattu mm. ylimieliseksi, vaaralliseksi Euroopalle, maailmanpolitiikan painopisteen siirtymäsuunnitelmaksi, maahanmuuttajien pelkoindeksin realisoijaksi, suurvaltojen pelikentän muuttajaksi…

Siihen on tahallisesti sisäänrakennettu hätkähdyttämiselementtejä mm. Euroopan päänmenoksi: ”eurooppalainen sivilisaatio tuhoutuu”.

Vähemmästäkin ymmärtää, että Trump aitoon rasistihenkeen haluaa kansakunnan kunnollisen valkopesun eikä mitään väestöllistä sulatusuunikakkosta. Eli hän sanoo EI etnisten väriläikkien täplittämälle kansakunnalle.  Eurooppalaiset ovat jo sotkeneet asiansa monikulttuurisuudella. Sitä samaa ei haluta Yhdysvalloille. Lääkkeeksi suositellaan ”epävakautta aiheuttavien” väestövirtojen pysäyttämistä. Yhdysvaltojen suurlähetystöille on annettu määräys ”opastavasta” raportoinnista, jos hallitukset ovat liian kannustavia maahanmuuttajia kohtaan. Kyllä Setä Samuli pitää huolen porukoistaan!

Suomi on kiilannut edellä kuvatun kaltaisen maaryppään kylkeen liittymällä ”läntiseen arvoyhteisöön” ja sen ytimeen, Natoon ja enemmänkin: se on käsistä ja jaloista sidottu liittoumien väliseen mahdolliseen konfliktiin. Miehemme maailmalla eli Alexander  Stubb on ryhtynyt paljon presidentin tehtäviään laajemmin ottamaan vastuuta maailman tapahtumista. Onko harkintakyky pettänyt?

Tapana on määrittää eri  aikakausia enemmän tai vähemmän sattuvin luonnehdinnoin. HS:n esseessä 10.1.2025 Suvi Turtiainen nimittää sattuvasti meneillään olevaa ajanjaksoa ”öykkärivallan” aikakaudeksi. Tätä voi perustella esimerkiksi sillä, että sekä länsi että itä hämmentävät omalla poliittisella, ideologisella ja militaristisella kilpailullaan maailman kaoottista tilaa.