Eroon klikkiotsikoista!

Jokainen kirjoittamisen ja lukemisen harrastaja on kiinnittänyt huomiota viime vuosina yleistyneeseen klikkiotsikointiin. Klikkiotsikoinnilla tarkoitetaan yleensä yliampuvia otsikoita. Helsingin Sanomat on tarttunut härkää sarvista  ja ilmoittaa luopuvansa laadun nimissä kyseenalaisista otsikkotyypeistä.
Tästä kertoo Hesarin päätoimittaja Erja Yläjärvi kolumnissaan 8.6.2025 ”Helsingin sanomat luopuu klikkiotsikoista”. Hesari haluaa siis olla suunnannäyttäjänä tällä laatuotsikoinnin saralla.

Lyhyesti sanottuna klikeillä pyritään maksimoimaan lukijamäärillä arvioituna aiheen kiinnostavuudella. Yläjärvi korostaa, että lukijan huomion herättäminen erilaisilla laadukkailla ja kekseliäillä otsikoinneilla on vastakohta klikkausten itsetarkoituksellisille keinoille.

Kirjoitettuani  2196 blogikirjoitusta tunnen otsikoinnin haasteet mitä perusteellisimmin, mutta ehkä hieman eri näkökulmasta kuin mitä Yläjärvi toteaa. Hylkään jo varhaisessa vaiheessa klikkauksille altistavat otsakkeet ja keskityn siihen, mikä antaisi pontta kirjoittajan omille kannanotoille.

Hyvän ja idearikkaan otsikon löytäminen ilman tarkoitushakuista sensaatio-otsikointia  on haastava tehtävä. Itse yritän löytää tekstisisällöstä kokoavia ajatuksia.  Aina niitä ei löydy ja silloin turvaudun kokonaisuutta palvelevaan, hieman tylsän otsikon todistusvoimaan. 

Yleensä erotetaan kaksi klikin päämuotoa, mysteerit ja yliadjektiivit.  Esimerkkejä ensin mainitusta:  jonkin kohteen erinomaisuutta  ylisanoin arvioitaessa ei kerrota heti otsikossa, mistä on kysymys vaan käytetään kiertoilmaisua ”kaikkien tuntema loistohotelli” tai ”joukkueen ykköstykki maalasi tapansa mukaan”. Lukijan annetaan pitkittyvästi odottaa, missä varsinainen pihvi tulee julki tekstissä.

Esimerkkini ovat varsin siivoja, mutta antanevat oikean suunnan tarkemmalle tarkastetulle.

Ylisanoja käytetään esimerkiksi käytettäessä ilmaisua ”kaikkien aikojen raivo repesi, kun….” tai ilmaisua ”kerrankin hän onnistui….” korostamaan urheilijan (hieman keskiarvoa suurempaa) taipumusta missata ratkaisevalla hetkellä. Tällainen ajattelu tulee esille arkikielen käytössäkin varsinkin amerikkalaisilla: ”uskomattomin temppu koskaan…” tai ”ikinä ei kipu ole ollut niin kovaa” tai ”olet kaikkien mielestä sharmantein olento, jonka maa päällään kantaa”.  Voisiko ajatella tosiaankin, että sanojen vahventuminen otsikoinnissa on saanut tartunnan arkikielestä, jolloin otetaan vapauksia määritettäessä jonkin asian tai kohteen laatua. Varmaankin ajatellaan, että ihmiset tottuvat yli-ilmauksiin ottamatta huomioon, että superlatiivit kuluvat käytössä. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun ”kaunein ikinä”  tai ”infernaalinen melu” eivät enää tehoa?

Joskus jokin sanominen jättää asian ikään kuin lukijan päänvaivaksi. Tarkoitus on kertoa, että
jokin uhka toteutuu, jos tiettyä tahoa ei lakata uhmaamasta. Tällainen on Donald Trumpin puolesta asetettu uhkaus, ”Trumpin kärsivällisyys alkaa pettämään”, jos asiat eivät etene hänen haluamallaan tavalla.  Tarkoitus on käyttää itseään mahtavamman tahon valtaa. Uhkan asettaminen presidentin välikappaleeksi lisää  jännitysmomenttia.

Entä jos klikkaus (alkuperäisessä tarkoituksessa)  paljastaa jonkin väärinkäytöksen tai puhdistaa ilmaa? Silloin ei kai ole kysymys klikkauksesta lainkaan kirjoitukseni alussa esitetyssä mielessä.

Yläjärvi liittää klikkausten suosion nousun digitaalisuuden läpimurtoon. Sosiaalisen median ja digitaalisuuden läpimurto tapahtuivat suurin piirtein samaan aikaan 10 vuotta sitten. Yläjärvi lienee oikeilla jäljillä.

Yläjärven Hesarille ja muulle lehdistölle asettamasta vastuusta otsikoinnin ja itse myös itse tekstin tervehdyttämiseksi ansaitsee kiitoksen.