Marraskuun 14. päivä vuonna 1957 massiivinen
henkilöautokolonna täynnä upeita
keinuvia amerikanrautoja lähestyi rikollispomo Joseph Barbaran maatilaa Appalakkien vuoristossa New
Yorkin osavaltiossa. Tässä kirjoituksessa keskitytään siis amerikkalaisen
mafian toimintaan. Arviolta 100 mafiosolla oli tarkoitus järjestää kokous,
jolla hallittaisiin laitonta toimintaa koko Yhdysvaltain, Italian ja Kuuban merkittävillä liiketoiminta-alueilla,
kuten huumausainekaupassa, uhkapelissä ja lainamarkkinoilla toteutettavassa
kiristyksessä (loan shark), mukaan lukien murhatun rikollisjohtaja Albert Anastasian (murhattiin lokakuussa
1957) jäljiltä jääneet omistukset ja toiminta-alueet. Kokouksesta
tulikin rikollisjärjestön mahtavuuden symboli ajankohtana, jolloin FBI:n päällikkö
J. Edgar Hoover leimasi mafian epäuskottavaksi.
Huomattavin rikollispomo Appalakkien kokouksessa oli Vito
Genovese, joka myöhemmin paljastui Anastasian murhan ja toisen huippujohtajan,
Frank Costellon (huhtikuussa 1957) murhayrityksen takana olleeksi tahoksi.
Genovesen kunnianhimo ulottui vielä paljon laajemmalle: hän pyrki koko Mafian
johtajaksi, ”pomojen pomoksi”. Tarkoitus oli legitimoida Appalakeilla karkean,
julman ja epämiellyttävän Genovesen asema
rikollismaailman huipulla tilanteessa, jossa liittovaltion poliisi ei uskonut koko mafian olemassaoloon. Nolompi
juttu J. Edgar Hooverin maineen kannalta! Tuossa vaiheessa jo vuosia ja osin vuosikymmeniä
rikollismaailmaa hallittuaan mafian johtajat olivat vallanneet tuonti- ja
vientimarkkinoilta suuren osan esimerkiksi vihannesten ja hedelmien
ulkomaankaupasta, jota käytettiin peitetoimintana laittomille liiketoimille.
::::::::::::::::::::::::::::
Kun autokolonna lähestyi Barbaran maatilaa pysäköiden
laajoille parkkialueille, paikallinen poliisi kiinnostui hulppeiden autojen
omistajista. Väistämätön tapahtui: molemmat osapuolet näkivät toisensa. Pystytettyään tiesulut poliisit iskivät itse maatilan
alueelle aiheuttaen rikollispomojen keskuudessa pakoreaktion. Pomot olivat
kotikaupungeissaan ja niiden ympäristössä tunnettuja henkilöitä, joten
mainehäviö oli melkoinen. Osa pakeni läheiseen metsään liaten
mittatilauspukunsa, ja osa palasi autoilleen poistuen paikalta. Poliisit
keräsivät henkilö- ja rekisteröintitiedot puomilla, jolloin paljastui
viimeistään, että huomattavat kokoustajat olivat kotoisin ympäri maata. Poliisit
joutuivat hankalaan välikäteen, kun jouduttiin tekemään pikaisia päätöksiä,
kenet täyteen ahdetuista autoista päästetään läpi juridisesti pätevillä syillä.
Yksi ensimmäisistä poistujista oli Vito Genovese. Vastattuaan muutamiin kysymyksiin
hän totesi, ”mutta minun ei kai tarvitse vastata tällaisiin kysymyksiin”.
Osanottajat tuomittiin eri pituisiin tuomioihin. Syytökset koskivat eriasteisesti osallistumista
alamaailman toimintaan. Osallistujat tuomittiin 10 000 dollarin sakkoihin
ja 3-5 vuoden pituisiin vankeustuomioihin. Kaikki tuomiot kaatuivat vetoomustuomioistuimessa.
Näitä tärkeämpi oli sen ajatuksen vahvistuminen, että oli olemassa
valtakunnan laajuinen rikollinen salaliitto liittovaltiota vastaan.
Vito Genevese ei päässyt tavoitteeseensa, vaikka säilyttikin
asemansa oman perheensä päänä. Vuonna 1959 hänet tuomittiin 15 vuoden
vankeusrangaistukseen. Hän pyrki johtamaan perhettään vankeudesta käsin.
Genovese kuoli rangaistuksen aikana vuonna 1969.
Mafian menestyksen kausi ajoittuu 1930-luvulta 1970-
luvulle. Vuoden 1970 vaiheilla mafia alkoi menettää otettaan
rikollismaailmassa.
:::::::::::::::::::::::::::::::::
Mafia muodostuu ”perheistä” (crime family). Vaikutusvaltaisimmat
perheet ovat olleet New Yorkin viisi perhettä. Mafian organisoituminen juontaa juurensa
1900-luvun alkuun. Jäsentyneesti se aloitti toiminatansa kuitenkin vasta 1930-lun alusta, jolloin perustettiin
toimeenpanevaksi elimeksi ”komissio”. Mafian ylivoimaisesti vaikutusvaltaisin
johtaja alusta lähtien on ollut Charles ”Lucky” Luciano. Komissiolla on ollut useita kokouksia vuosikymmenien
aikana , jolloin päätettiin toiminnan suuntaviivoista ja liiketoiminta-alueista.
Sitä varten tarvittiin vielä yksi Luciano-johtoinen sota 1930-luvun alkuvuosina
tekemään pesäero ”vanhan mafian” ja uuden mafian välillä. Yksi uuden mafian merkittävistä
kokouksista oli kohtaaminen Appalakeilla
myöhäissyksyllä 1957.
Lucianon ja komission tarkoituksena oli lopettaa mafian sisäiset ”sodat”, toimia
sovittelijana perheiden välillä sekä vastata operatiivisesta toiminnasta,
vaikka perheet toimivatkin itsenäisesti.
Mafian toiminta päätettiin tuhota ensimmäisen kerran
erikoissyyttäjä Thomas E. Deweyn johdolla 1930-luvun puolessa välissä.
Tuloksena Luciano tuomittiin 30-50 vuoden vankeusrangaistukseen. Yksi
pääsyytteistä oli, että Luciano ei pystynyt uskottavasti selittämään runsaita
tulolähteitään. Hänet karkotetiin vuonna 1946 Yhdysvalloista kotimaahansa Italiaan
Deweyn vastustuksesta huolimatta. Vapauttaminen
elinkautisesta vankeudesta juontui Lucianon ja hänen
kollegojensa tekemistä palveluista liittoutuneille sodan aikana. Sodassa kaikki
on mahdollista.
Luciano menehtyi
sydänkohtaukseen Napolin lentokentällä vuonna 1962.
::::::::::::::::::::::::::::::
Mafia oli menestyksensä päivinä korostetusti aikansa tuote.
Sittemmin sen historiaa on viihteellistetty unohtaen, että se toimi tavallisten
kansalaisten etujen vastaisesti. Se kasvoi osin laillisen yhteiskunnan sisään
loiseksi tai kasvannaiseksi, jota kuvaa tämän blogi-kirjoituksen tarina. Se
painosti poliitikkoja toimimaan rikollisten etujen mukaisesti, joskin
poliittisia yhteyksiä on myös liioiteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti