Maailma muuttuu, muuttuvatko rakenteet?

 

 

Hesarissa oli Petri Sajarin artikkeli (1.6. 2025) meneillään olevasta  globaalin talouden muutoksesta. Siinä Sajari palauttaa mieleen eräiden maailman suurimpiin kuuluvien yritysten johdossa toimineen       Dominic Bartonin arvioita meneillään olevan kehityksen sudenkuopista.

Maailmantalouden murroksessa valtiot joutuvat asemoimaan toimintansa uudelleen. Luottamus Yhdysvaltoihin on kärsinyt vakavia vaurioita Donald  Trumpin politiikan seurauksena. Muutos on kuitenkin laajempi kuin mikä liittyy pelkästään Trumpiin. Suurvaltojen keskinäiset suhteet ovat kärjistyneessä tilassa ja samaan aikaan globalisaatio on muutoksen tilassa.  Eräät asiantuntijat ovat nostaneet kehityksen kärjeksi ”globaalit suuralueet”, jotka ovat ottamassa vanhan globalisaation paikan eli maailma  on jakautumassa suuriksi keskenään kilpaileviksi osa-alueiksi.

Yhdysvallat on aloitteentekijänä nostanut valtioedun kaiken yläpuolelle ja heikentänyt aiemmin niin mahtavan globalisaation kaupankäyntiverkostoja niin, että monet valtiot vain häthätää pystyvät säilyttämään asemansa. Mistäpä muusta ahne vastavuoroinen tullipolitiikka kertoo!

Barton nostaa keskiöön tuloerot. Talouden lait ja rakenne johtavat tuloerojen suurenemiseen. Yhä pienempi joukko ihmisiä saa yhä suuremman osan tuloista. Pohjoismaissa toki tuloerot ovat säilyneet kohtuullisina, mutta nousevissa talouksissa tulojakauman palapelin paloja asetetaan uuteen järjestykseen. Pääseuraamus liian suuriksi kasvaneista tuloeroista on yhteiskuntarauhan järkkyminen, millä on vaikutuksensa talouden kasvuun.

Globalisaatio on parantanut toki useiden satojen miljoonien ihmisten toimeentulomahdollisuuksia. Erityisesti keskiluokka on vaurastunut. Selkeimmin tämä on tullut esille Kiinassa. Globalisaatio on myös muuttanut elinkeinorakenteita ja mm. tuiki tärkeät teollisuuden työpaikat ovat  vähentyneet länsimaissa ja siirtyneet Itä-Aasiaan.

Lopulta kysymys on kokonaisuudesta: ei ole siis pelkästään kysymys siirtymisistä halvempien                 työvoimakulujen maihin, myös kysyntä keskittyy vaurastuvaan Aasiaan.

Poliittisen kilpailun kärjistyminen on lisännyt kaupankäynnin esteiden pystyttämistä. Näitä edustavat viime aikoina niin tulehdusherkät tullipolitiikan eri osa-alueet. Politiikan merkitys taloudessa on kasvanut.

On  kysymys paitsi uusien tekniikoiden nopeasta omaksumisesta niin myös vallitsevasta kulutus- kilpailukulttuurista. Yksi erottava tekijä on johdettavissa vanhojen ajattelu- ja toimintatapojen säilyttämisestä/muutoshalukkuudesta.

Tulevaisuuden merkittävä haaste on, miten avoimesti ja ennakkoluulottomasti voidaan varautua uuteen maailmaan.