Helsingin Sanomissa 8.6.2025 oli mielenkiintoinen pääkirjoitus
”Raja aukeaa railona Suomessa” väestön maantieteellisestä sijoittumisesta ja muutoksista Suomessa. Tässä
yhteydessä nostettiin esille ns. Weberin piste, joka on kohta, josta on lyhyin matka kaikkiin suomalaisiin koteihin. Vuonna 1985
Weberin piste oli nykyistä pohjoisempana. Piste on tehnyt hitaasti matkaansa
etelä-lounaaseen ja päätynyt nyt Hauholle.
Tämä tuli minua vastaan silloisen työni kautta. Yritys, joka
tutki etabloitumista optimisijoittumisen näkökulmasta Suomessa, toi esille, että
heidän sijoittumisensa yhtenä perusteena oli väestön maantieteellinen sijoittuminen.
Weberin pisteestä vasemmalle
katsottaessa avautuu erilainen Suomi kuin oikealle puolelle
katsottaessa. Länsi ja etelä ovat elinkeinopoliittisesti kasvun ja vireyden
näkökulmasta suhteellisen kukoistavia, kun taas itä näyttäytyy aneemisempana,
väestö kutistuu ja vanhenee.
Katsojan selän takana pohjoinen on saanut kasvun moottorinsa
huomattavan hyvään kuntoon osin ilmastollisista syistä. Pohjoisen valttina on
matkailuelinkeinon yllättäväkin laajeneminen.
Weberin piste liikkuu menestyksen suuntaan ja etelä-lounas
-suunta imee kasvuvoiman. Kuopio on ainoa nelostien itäpuolinen kunta, joka sopii 30 nopeimmin
kasvavan kunnan joukkoon.
Idän kannalta on ikävää, että trendi vain voimistuu aikaa myöten. Trendiä ruokkii itärajan kiinni
pysyminen meneillään olevan kriisin johdosta. Teollisuuden painopiste
noudattelee kasvukeskittymien suuntaa:
länsi hyötyy vihreästä siirtymästä ja muista menestystekijöistä, itä sulkee
tehtaitaan.
Aluepolitiikka ei vaikuta entisellä tavalla
elinkenotoiminnan herätteenä. Investointien hyötysuhde jää alhaiseksi aneemisen
kehityksen alueilla.
Huolimatta näistä madonluvuista, tuntuu siltä, että Hesari
näkee tilanteen liian mustanpuhuvana. Pääkirjoitusta lukiessa tulee tunne, että
kirves on heitetty kaivoon. Alueellinen eriarvoisuus vain jatkaa repeämistään
muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. Oulu, Oulun yliopisto,
mineraalikeskittymät ja turismi joissakin kunnissa). Synkeä ”Weberistä itään”
ei lupaa hyvää myöskään poliittisen kriisin rintamalla.
Pääkirjoituksen lopun yhteenveto ei juuri lupaa sijaa
optimismille: ”Tähän asti suomalaisille on hoettu, että koko Suomi on pidettävä
asuttuna - esimerkiksi siksi, että puolustus sitä vaatii. Tämä perustelu on
muuttunut ontoksi. Ei nykyaikaista puolustusdoktriinia rakenneta vain sen
vuoksi, että jokainen niemi, notko ja saarelma idässä on asuttu”.
Rohkenen olla eri mieltä. Tällainen antautumismieliala ei
lupaa hyvää maanpuolustuksen kannalta. Onko
tosipaikan tullen siis oltava
valmiit luovuttamaan alueita jo
valmiiksi viholliselle, jos joudutaan sotaan? En usko maanpuolustuksen
tarpeiden ”onttouteen”. Onko näkökulma Helsingin suunnasta tällainen
yleisestikin? Hauhon suunnalta asiat nähdään varmaankin toisin.
Kyllä nykyinen Nato-vetoinen puolustusdoktriinikin on
heiveröisellä pohjalla ainakin, jos mittarina käytetään Naton viidettä artiklaa,
jolle liittymisneuvotteluissa annettiin niin ratkaiseva painoarvo. Miten on
nyt? Ei hyvältä näytä! Jospa sittenkään ei luovuttaisi koko Suomen puolustamisesta.
Joskus tulee ikävä paljon haukutun kaksinapaisen maailmanjärjestyksen selkeyttä
verrattuna nykyiseen sekoiluun.
Eikä HS:n pääkirjoituksessa kuvattu näkymä päde nälkämaa
Kainuuseenkaan. Muutama asiantuntijalainaus mielialan parantamiseksi: OP-ryhmä kertoo
Kainuun bkt:n nousseen vuosina 2015-2025
24 prosenttia eli yli kaksinkertaisesti
verrattuna koko Suomen talouskasvuun. Entä HS:n oma artikkeli (27.4.2025) Kainuun
näkymistä: ”Nykyisin Kainuu … vaikuttaa ihmemaalta”. Vai onko tässä kysymys vain
HS:n kriittisesti mainitsemista klikkiotsikoinneista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti