Olen seurannut jääkiekkoa intensiivisesti kaudesta 1964 -65
lähtien. Tampereen maailmanmestaruuskisat 1965 olivat lajin varsinainen läpimurto meikäläisen tietoisuuteen. Tampere
tarjosi Suomen jääkiekkoilulle siihen saakka toteutumattoman haaveen, Ruotsin
kanssa yllettiin tasapeliin. Odottavan aika näyttää käyneen pitkäksi. Jääkiekkohan
on ollut laji, jossa maajoukkueen mitalisijaa odotettiin kuin kuuta nousevaa
1960-luvulta lähtien. Se tarjosi
kuitenkin myös MM-kisojen jännitysmomentin vuosikymmeniksi: eikö taaskaan
mitalia?
Joskus kuulee vähäteltävän jääkiekkoilijoidemme viimeisten
30 vuoden aikana saavuttamia menestyksiä, koska laji on maailmanlaajuisesti suurista joukkuelajeista
pienimpiä. Toki jääkiekko häviää jalkapallolle hyvin monilla levinnäisyysmittarilla
mitaten, mutta uskon jääkiekon kaikkein kovimpien huippujen kamppailevan
tasapäisesti monien suurien lajien kanssa.
On hienoa, että Suomi on juuri jääkiekossa saavuttanut niin mahtavan jalansijan.
Kaikkien tiedossa ovat
suuret suomalaiset Jari Kurri ja Teemu Selänne. Juuri nämä pelaajat ovat tuoneet suomalaisen jääkiekon kaikkien lajifanien tietoisuuteen.
::::::::::::::::::::::::::::::
Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota suomalaisen jääkiekon
kykyyn tuottaa huippukiekkoilijoita juniori-ikäisistä aina kestotähdiksi saakka
- ainakin aika ajoin. Erityisen antelias oli 1990-luvun jälkipuolisko, jolloin
huipulle pääsi hämmästyttävä määrä varsinkin hyökkäyspään pelaajia verrattuna
sitä ennen syntyneisiin tai sen jälkeen syntyneisiin. Huipputasolle aikuisissa
yltäneiden juuret ovat vuoden 2016 nuorten maailmanmestaruudessa. Mestaruuteen
ylsivät tuolloin mm. Patrik Laine. Sebastian Aho, Jesse Puljujärvi,
Mikko Rantanen ja Roope Hintz!
Tuohon sukupolveen kuuluivat seuraavat jääkiekkotaiturit (rajaan
käsittelyn hyökkääjiin, vuosiluku viittaa syntymäaikaan):
Mikko
Rantanen, 1996
Aleksander
Barkov, 1995
Roope Hintz,
1996
Sebastian Aho,
1996
Patrik Laine,
1998
Artturi
Lehkonen, 1995
Kasperi
Kapanen, 1996
Jesse Puljujärvi, 1998
Pahoittelen, jos joku tuon ajan ehdottomista
huipuista jää mainitsematta. Kaiketi mielenkiintoisin
menestyjä maailman turuilla ja toreilla on juuri nyt Nousiaisten mies Mikko Rantanen,
joka pelasi samassa ketjussa Roope Hintzin kanssa maailmanmestaruuden nuorissa
vuonna 2016 voittaneessa joukkueessa. Ja nyt lähes10 vuotta maailmanmestaruuden
voittamisen jälkeen herrat ovat jälleen samassa ketjussa Dallas Starsin
huippupelaajia vilisevässä joukkueessa!
Osa suurista juniorilupauksista on tuottanut odotuksiin
nähden pettymyksen. Huipulle pääsy
vaatii fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien yhdistelmän, joka
harvassa yksilössä toteutuu. Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine ovat esimerkkejä
pelaajista, joilla tavoiteasetannat eivät toistaiseksi ole täyttyneet, niin
lupaavia kuin he ovat olleetkin. Toki parhaimmillaan Laine on maalintekijöiden
huippua NHl-tasollakin.
Ehdittiin jo tottua siihen, että Rantanen pelaa
uransa loppuun asti Colorado Avalanchessa, mutta niin vain kävi, että
kohtalo - pienen välivaiheen jälkeen - heitti
hänet Dallasiin pelaamaan elämänsä parasta jääkiekkoa. Niin, mitä tuo pieni
välivaihe sisälsikään? Täydellisen turhautumisen Carolinan NHL-joukkueessa ja
passituksen Dallasiin entiset krediitit menettäneenä.
Mistä oli kysymys? Rantanen, vanhan sopimuksen tultua
päätökseen ja taustavoimien tukiessa, lähti mittauttamaan arvoaan pelaajamarkkinoilla. Tässä ei ole
mitään erikoista, niin tekevät ja ovat tehneet lukemattomat pelaajat edellisen
sopimuksen päättyessä. Ihan kaikki eivät
olleet vakuuttuneita Rantasesta, ja niin ”the Moosesta” eli Rantasesta tuli
pelimerkki, kova sellainen.
Kun Rantasen pelihuumori pätki, alkoivat monet
epäillä, ettei hän enää yllä huipulle. Hänestä näytti tulevan ”Fading star”. Katin
kontit. Turhautumista kesti parin ottelun verran Dallasissa, mutta sitten rupesi
tapahtumaan. Ne, jotka luulivat, että Coloradossa Nathan McKinnon teki Rantasesta hyvän, erehtyivät. Tuntui siltä,
että kun NHL:n ehkä paras hyökkääjä McKinnon ei ollut enää vierellä, Rantanen
otti vastuuta ja silmiinpistävästi ryhtyi pelin organisaattoriksi. Lisäksi
Rantanen rupesi käyttämään luontaista nopeuttaan
paremmin hyväkseen. Ketjukavereiksi valikoituivat Mikael ”Magic Man” Granlund
ja huippunopea Roope Hintz.
Rantanen siirtyi nopeasti playoffien pistepörssin
kärkeen. Tätä kirjoitettaessa on pisteitä koossa viidessä ottelussa 18, mukaan lukien kaksi perättäistä
hat trickiä. Winnipeg-ottelusta (Winnipeg voitti runkosarjan) voisi sanoa, että
ottelu Winnipeg – Rantanen päättyi 3-2 Rantasen hyväksi! Toisessa hat
trickissä onnistui kaikki: ”When you are
good, you are lucky and when you are lucky, you are good”.
Jää nähtäväksi, miten kauan Rantasen ilmiömäinen
peli jatkuu, mutta Rantaselle itselleen riittänee, että peli-ilo säilyy. Sitä
samaa kannattaa toivoa koko suomalaiselle jääkiekolle. Muutoin saatamme joutua
todistamaan, että kultaiset päivät ovat ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti