Vietnamin sodan juurilla

 

Donald Trump näyttää järjestelevän mielivaltaisesti kriisialueiden herkkiä tasapainotiloja. Näin Gazassa yhdessä Israelin kanssa, Iranissa ja itse asiassa koko Lähi-Idän alueella. Vanhastaan pohjalla ovat valloitussuunnitelmat koskien Grönlantia, Panamaa, Venezuelaa, Kuubaa ja jopa Kanadaa, vain päällimmäiset mainitakseni.

Mutta USA on osannut organisoida häikäilemättömiä vallankumouksia ja vallankaappauksia aiemminkin. Otan tästä esimerkiksi Vietnamin ja sen lähialueet. Lähtökohtana ovat Ranskan Indokiinasta johdettavat konfliktit ja sodat.

Ja tarina alkaa…

Vietnam on osa ”Indokiinaa” ja alue on ollut perinteisen siirtomaakuvion kohteena 1800-luvun lopulta lähtien. Siirtomaiden jaossa Indokiina (tai Taka-Intia) jyvitettiin Ranskalle, mutta toisen maailmansodan pyörteissä Japanin aggressiivinen laajentumispolitiikka johti japanilaismiehitykseen, tosin Ranskan nukkehallituksen avulla. Sodan päätyttyä Ranska hallitsi jälleen aluetta, mutta joutui taistelemaan Vietnamin vahvaa itsenäisyysliikettä, Viet Minhiä vastaan.

Ranskan imperialismi Indokiinassa päättyi legendaariseen Dien Bien Phun taisteluun 1954, jossa Ranskan armeija kärsi totaalisen tappion Viet Minhille. Käynnistyneissä rauhanneuvotteluissa Genevessä sovittiin vaalien järjestämisestä. Tässä vaiheessa osapuoleksi tullut – Ranskaa jo aiemmin tukenut - Yhdysvallat vastusti vaaleja, koska kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että Ho Tsi Minhin Viet Minh olisi voittanut demokraattisesti järjestetyt vaalit ja koko Vietnam olisi siirtynyt kommunistien hallintaan. Yhdysvallat ei sallinut tämän tapahtua, vaan liittoutui vuonna 1955 Etelä-Vietnamiin muodostetun Ngo Dinh Diemin hallituksen kanssa Ho Tsi Minhin Pohjois-Vietnamia ja Etelä- Vietnamin kansallista vapautusrintamaa FNL:ää vastaan.

Ensimmäiset 10 vuotta 1955-1964 sota kyti taustalla eikä muuttunut laajamittaiseksi aseelliseksi konfliktiksi. Yhdysvallat osallistui Etelä-Vietnamin korruptoituneen hallinnon tukemiseen lisääntyvien ”neuvonantajajoukkojen” avulla.

Mikä oli Yhdysvaltain menettelyn taustalla? Eisenhowerin presidenttikaudella Vietnam nähtiin osana koko Kaakkois-Aasian alueen käsittävää kommunismin ja kapitalismin välistä taistelukenttää. Eisenhower loi opin, jonka mukaan Neuvostoliito ja Kiina ulottavat valtansa maa kerrallaan koko Kaakkois-Aasian alueelle. Eisenhower käytti tästä etenemisstrategiasta nimeä dominoteoria.

John F. Kennedy veti johtopäätöksiä vuoden 1961 kesäkuussa pidetyn Wienin huippukokouksen, ja aggressiivisesti siellä esiintyneen Nikita Hrustsevin käytöksen seurauksena. Hrustsev näytti hänestä sosialismin aggressiiviselta levittäjältä. Hrustsev itse korosti Wienissä, että kysymys oli kunkin kansan omasta kapitalismin vastaisesta taistelusta. Kennedyn mielestä Vietnamista piti tulla tulppa kommunismin leviämiselle. Itse asiassa juuri Vietnamista haluttiin tehdä maailmanlaajuinen esimerkki, jossa perinteisten etupiirien ulkopuolella ratkaistaan ideologioiden paremmuus.

Kennedyllä oli tunne, että hän ei ollut riittävän painesietoinen Wienissä. Hän tarvitsi paikan, jossa osoittaa kovuutensa. Pian Wienin huippukokouksen jälkeen hän sanoi, että hänen oli osoitettava tiukkuuttaan (toughness) jossain ”ja se paikka on Vietnam”. Hän lähetti tuohon ristiriitojen repimään maahan vähitellen 16 000 sotilasneuvonantajaa. Tällä teolla Yhdysvallat jälleen lisäsi sitoumuksiaan ja panostuksia Vietnamiin.

Kuitenkin Kennedy oli elämänsä viimeisinä viikkoina epävarma halustaan sitoutua Vietnamiin ja pyrki selvittämään perusteellisesti sitoutumisen tarpeen ja poliittisen hinnan. Kennedyn murha 22.11.1963 jättää sitoutumisen asteen avoimeksi hänen osaltaan.

Juuri ennen Kennedyn murhaa tapahtui kuitenkin jotain dramaattista, joka vaikeutti irtautumista Vietnamista.

Läpeensä korruptoitunut, nepotismiin sortunut Vietnamin presidentti Ngo Dinh Diem joutui entisten kannattajiensa ja armeijan upseerien vihan kohteeksi. Kenraalit suunnittelivat vallankaappauksen saatuaan väitetysti varmistuksen, että USA ei puutu syrjäyttämiseen. On epäselvää, mikä oli Kennedyn hallinnon osuus syrjäyttämiseen tai ”murhalupaan”. Vallankaappaus toteutettiin 1.11.1963 ja Diem surmattiin seuraavana päivänä.

Kennedy näytti järkyttyneeltä, kun kuuli Diemin tappamisesta, mutta on vahvoja epäilyjä, että hän tiesi asiasta etukäteen. Tätä vahvistaa presidentti Lyndon B. Johnsonin arkistoidut kommentit.

Kuten tunnettua Lyndon B. Johnson nauhoitti omat tärkeät puhelunsa presidenttinä ollessaan. Niiltä paljastuu kylmän sodan häikäilemättömyys valtionpäämiestasoa myöten. Keskustelussa demokraattisen poliitikon Eugene McCarthyn kanssa vuoden 1966 alussa hän totesi seuraavaa: ”He (Diem) was corrupt and he ought to be killed. So we killed him. We all got together and got a goddamn bunch of thugs and assassinated him”. Sitten hän totesi vääjäämättömän seurauksen: “Now, we´ve really had no political stability since then". Diemin murha ei siis mitenkään helpottanut mahdollisen (vetäytymis)päätöksen tekoa, sillä Vietnam ajautui epävarmuuden tilaan pääministerin murhan jälkeen.

Tästä alkoi USA:n ajautuminen syvälle Vietnamin viidakoihin.

Voitaneen sanoa, että Lyndon B. Johnsonille lankesi epäkiitollinen tehtävä selvitä Diemin jälkeisessä sekavuuden tilassa. Johnson valitsi asteittain entistä laajemman sitoutumisen Vietnamiin.

Mutta se onkin jo toinen juttu.