Trumpismi ja putinismi mitätöivät perinteistä demokratiaa

 

 

Trump tavoittelee yhä vallanhimoisemmin valtansa laajennuksia. Mikään ei tunnu riittävän, vaan äärioikeistolaisuuden ja MAGA-liikkeen vastaisuus joutuu ankaran tuomitsemisen kohteeksi. (Liberaalin) demokratian perinteiselle pluralismille ei jää tilaa. Trump näyttää ajattelevan, että jos jonkin on oltava mullin mallin, niin olkoon sitten sisäpolitiikka. Aina hän pystyy palauttamaan rivit järjestykseen, jos ei  muuten niin uhkailemalla. Tämän blogikirjoituksen alkuosan omistan Yhdysvaltain sisäpolitiikalle. Loppuosa on sitten varattu yhtä pelkistetysti ulkopolitiikalle. Kahden suurvallan tempoileva taistelu vaikutusvallasta heijastuu maailmalaajuisena jännityksenä jopa niin dramaattisesti, että voidaan kysyä, mihin Kiina on unohtunut ainakin väliaikaisesti?

Viimeaikaisesta uutisvirrasta voidaan poimia muutamia esimerkkejä, jotka ainakin meikäläistä hämmentävät. Kuka näitä MAGA-hulluuksia oikein keksii?

Nyt Trump vannoo yhdessä hengenheimolaistensa kanssa häätävänsä kodittomat Yhdysvaltain pääkaupungista. Kodittomat sijoitetaan uudelleen paikkaan, joka on ”kaukana pääkaupungista”. ”Oheispalveluna” Trump lupaa toimittaa rikolliset vankilaan, jota varten hän haluaa kansalliskaartin joukkoja pääkaupunkiin. Kuitenkin Washington D.C:n alueella väkivaltainen rikollisuus on kaupungin alhaisimmalla tasolla 30 vuoteen. No, Trump kyllä loihtii syyn, miksi kansalliskaarti on kaikesta huolimatta välttämätön operoimaan tässä asiassa. Selvästikin Trump on jälleen kerran improvisoinut  vastatoimia televisiosta tulleisiin uutisiin tai tarttunut enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti avustajansa aloitteeseen.

Nyt sitten Trumpin hallinto on puuttunut, siihen ”vääristyneeseen” mielikuvaan, jonka maan museot antavat Yhdysvaltain historiasta. Tarkastukset ovat ilmeisesti jo alkaneet ja niiden tavoite on muuttaa museoiden muka harhaisena pidetty kuva vastaamaan hallinnon haluamaa kuvaa. Toimenpide on ennaltaehkäisevä ja sen maali, Yhdysvaltain 250-vuotisjuhlat, on ensi vuonna. Juhlallisuuksissa ja kaikessa niihin liittyvässä – näin kuuluu määräys – on huomioitava Yhdysvaltain etu, so. museoiden täytyy esittää näkemyksiä, jotka kuvaavat Yhdysvaltain  ”yhtenäisyyttä , edistystä ja kestäviä arvoja”. Republikaanien kauhistus on väitetyt ideologiset (liberaalit) ”vääristymät” Yhdysvaltain historiankirjoituksessa. Niinpä nyt vastakkain ovat ammattihistorioitsijoiden monen vuosikymmenen aikana muotoilemat  näkemykset ja faktat Amerikan historiasta ja yhden miehen mielihalujen mukainen kuva.

Onneksi ammattihistorioitsijat ovat olleet hereillä. Olisi ennenkuulumatonta, jos historiaa kirjoitettaisiin yhden miehen diktaattina.

::::::::::::::::::::::::::::::

Mikä on muuttanut republikaanien asennetta Venäjä-myönteiseen suuntaan? Luultavasti sielujen sympatia Putinin ja Trumpin välillä on muokannut yhteistä näkemystä. Kylmän  sodan jälkeisen  melko maltillisen vaiheen jälkeen molemmilla suurvalloilla on  halu nähdä maailma kaksinapaisena, joka sitten muodostaisi uuden maailmanjärjestyksen rungon satelliitteineen. Tosiasiassa tämä merkitsisi paluuta Jaltan konferenssin ideologisiin jakosuunnitelmiin. Venäjää on aliarvioitu.

Viime aikoina on arvuuteltu, kumpi on vetänyt toista nenästä enemmän, kumpi pelaa enemmän aikaa ja kumpi osapuoli on viekkaammin johtanut toista harhapoluille.

Tätä kirjoitettaessa Alaskan Anchoragen kokous on paljon esillä ilman, että Ukrainan reaalinen tilanne olisi oleellisesti muuttunut.

Putinilla uusi Venäjä-painotteinen maailmanjärjestys on miltei pakkomielle  ”viime vuosisadan suurimman geopoliittisen romahduksen” jälkeen, jolla hän tarkoitti Neuvostoliiton romahdusta.

Vanhoillisten venäläisten ja Yhdysvaltain äärikonservatiivien yhteisenä näkemyksenä on liberaali- demokratioihin kohdistuva vastenmielisyys. Hämmentävää tässä on republikaanien taipuminen ainakin pinnallisesti venäläistyyliseen valtiojohtoisuuteen. Trumpista puhuttaessa ei voida unohtaa hänen imperialistisia  pyrkimyksiään (Grönlanti, Panama, jopa Kanada), jotka nekin sopivat hänen suureelliseen, mutta  häilyvään maailmanjärjestykseensä. Mutta vastaavasti Putinilla on omat ekspansiosuunnitelmansa.

Trumpille on pakottavan tuntuinen tarve  pyrkiä sopuun kahden suurvallan kesken. Nobelin rauhanpalkinto kiiluu silmissä! Trumpin kaltainen peluri näyttää olevan helposti johdateltavissa.  Sanotaan, että hän on aina samaa mieltä kuin se, jonka kanssa hän on viimeksi puhunut. Heikkous se on tämäkin.