Ajankohtaisohjelmat ovat täynnä sen pohdintaa, miten alun
perin toisen maailmansodan seurauksena pystytetty sääntöpohjainen maailmanjärjestys
selviää nyt meneillään olevasta tulikokeesta. Ennusteet ovat olleet huonoja.
Millä se korvautuu, jotta emme menisi huonompaan suuntaan?
Puhutaan kolmen imperiumin mallista (joita johtavat
Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä) sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen näyttäessä
romahtavan. Uudessa järjestelmässä vallitsee vahvemman oikeus ja kauppaa imperiumien välillä käydään
alueista välttäen kuitenkin kolmen suuren välistä keskinäistä konfliktia.
Entä miksi markkinavoimat eivät reagoi selvemmin
epäselvyyksiin? Ilmeisesti ne ovat tottuneet sekoiluun eivätkä sen takia reagoi
tapahtuneeseen? Kai markkinat kestävät yhden Trumpin!
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Entä Suomen politiikka suurvaltojen hiekkalaatikolla?
Ainakin pinnallisesti hiekkalaatikon kiltein lapsi pyrkii hyötymään tilanteesta
asettumalla isoimman ja häijyimmän puolelle.
Vielä kysyisin vetääkö Suomi liian korkeaa profiilia Trumpin
toilailujen ja vahvemman oikeuden sävyttämässä ja värittämässä kansainvälisessä
politiikassa. Mihin tämä johtaa?
Retrospektiona voidaan palauttaa mieleen, missä oltiin ennen
Natoon liittymistä, missä oltiin liittymisajankohtana, ja missä ollaan nyt.
Tilanne näyttäytyy apokalyptiseltä: synkkäreunaiset painajaiset saattavat
realisoitua. Kaikelta siltä puolustuksen lujittamiselta, minkä varaan
laskettiin Natoon liityttäessä, uhkaa pudota pohja pois. Luottamus on petetty. Minun
ei tarvitse olla jälkiviisas, sillä jo
kauan sitten varoitin näissä blogeissani hyväuskoisuuden sudenkuopista.
Nyt puhutaan Naton historian suurimmasta kriisistä tai jopa hajoamisesta.
Joka tapauksessa Nato on menettänyt paljon siitä arvonannosta, minkä se ehti
kerätä vuosikymmenien varrella. Tällaista pohjanoteerausta ei varmaankaan kukaan
odottanut. Pahimmillaan Nato muistuttaa paperitiikeriä.
Koko Suomen turvallisuuspolitiikalta saattaa pudota pohja
pois tai ainakin pohja reikiintyy, ja nimenomaan Suomen osalta. Ruotsi, tuo
Hannu Hanhi, kyllä selviää, vaikka lähtikin Suomen perässä kohti kuviteltua betonista
turvarakennetta. Harva näki Yhdysvaltojen kohteliaisuuksien läpi: niiden mukaan
pikkuinen Suomi selviää armeijansa avulla yksin tai viidennen artiklan rajallisella
tuella, ei kahta sanaa.
Ollaan jälleen historiassa monta kertaa toistuneessa
tilanteessa, jossa mikään ei tunnu varmalta: Mihin saakka Ukrainan uhrautuvuus riittää?
Saako se tarpeeksi ulkoista apua? Onko Venäjän ja USA:n keskinäinen sopuilu
kestävällä pohjalla vai onko se vain taktinen kuvio? Nouseeko Kiina
avaintekijäksi ja estää katastrofin syntymisen nähdessään kaupankäyntinsä ja
taloutensa murenemisen vaaran? Ja ennen kaikkea, onko meillä herraonnea selvitä
tästäkin onnettomuuksien alhosta ?
Valtaosa tätä onnettomuutta on, että Yhdysvalloilla on presidentti,
joka perustaa politiikkansa näyttäville performansseille. Spontaani
improvisointi sivuuttaa logiikan.
Martti Koskenniemi vertaa Trumpia ”Aurinkokuningas” Ludvig XIV:ta
(”valtio olen minä”) ehdottomaan itsevaltiuteen perustuvaan hallitsemistapaan, jota Trump pitää ilmeisesti
esikuvanaan jopa niin pitkälle, että kalustaa Valkoisen talon kultaisilla kalusteilla.
Trumpin suuruudenhulluudelle on uhrattu
vallan kolmijako-oppi, liberaalidemokratia rehellisine vaaleineen ja jopa
kansalaisten vapauksien määrittäminen. Tästä kaikesta kärsii aiempi demokratian
tae, kongressi, joka on pahasti jakautunut ja osin toimintakyvytön.
Professori Benita Heiskanen näkee asiassa jotain hyvääkin: Yhdysvaltain
hallinto on pysynyt kuosissaan
osavaltioiden pystyttyä pitämään puolensa liittovaltion vallanhimoa vastaan.
Jotkut näkevät Trumpissa Macchiavellin ruhtinaan olemuksen,
ainakin siltä osin, että Macchiavellin filosofiassa ”lopputulos oikeuttaa
keinot”, mutta Trumpilta puuttuu korkea moraali, jota Macchiavelli piti elämän
kestävänä sääntönä. Trump tarjoaa omaa
moraaliaan ainoaksi mittapuuksi, mutta miten on uskottavuuden laita?
On vältettävä kaikesta huolimatta defaitismia – kattavaa
tappiomielialaa - maailmantilannetta arvioitaessa.
Kaikki on toistaiseksi sakean sumun peitossa
niin perusteellisesti, että näkyvyys on
äärimmäisen niukka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti