Toimittaja Markus Tiittula on kirjoittanut teoksen Donald Trumpista ja hänen ympärilleen kerääntyneestä poliittisesta ja kansalaisyhteiskunnan verkostosta. Teoksen nimi on ”Valkokaavuista punahattuihin” (Vastapaino, 2019), jolla viitataan Ku Klux Klaaniin ja Trumpin republikaanisiin kannattajiin.
Tämä on sekä itsenäinen kirjoitus, että kirja-arvioinnin jatko-osa.
Mistä republikaanien nousu juontaa juurensa ja mistä löytyvät trumpismin alkulähteet? Olen tätä käsitellyt kirjoituksissani monta kertaa. Melko yleisen konsensuksen mukaan menestys juontaa juurensa vuoden 1964 presidentinvaalien rökäletappiosta. Voittaja oli demokraatti Lyndon B. Johnson ja tappion karvaan kalkin nieli republikaani Barry Goldwater. Voitossa oli kuitenkin Pyrhoksen voiton aineksia: Johnsonin niin kunniakkaasti ajamien kansalaisoikeuslakien seurauksena demokraatit menettivät rotusortoa kannattavan etelän (Yhdysvaltain etelävaltiot) tuen ja äänet. Tuolloin rotukysymykset näyttivät merkityksensä. Voimaan jäi tilanne, joka vallitsee suurin piirtein vieläkin: republikaanit voittavat eteläisten osavaltioiden äänet. Mustan väestön oikeuksien ajamisella oli siis kova hinta tulevina vuosikymmeninä.
Rotukysymykset, jos mitkä ovat tämän päivän kahtiajaon taustalla. Tiittulan kirja on täynnä esimerkkejä rasismin ilmenemismuodoista.
Nyt joku voi kysyä, että eihän tänä päivänä ole kysymys republikaanien voitosta vaan Trumpin voitosta (joka haali kannattajikseen republikaanien enemmistön). Republikaanien menestys on vain välillisesti Trumpin menestyksen takana, niin perusteellisesti omillaan toimeentuleva on Donald Trump. Mutta voitaneen sanoa, että konservatiivien äänten kanavoituessa Trumpin kautta republikaaneille, syy- ja seuraussuhde on olemassa. Republikaanien näkökulmasta tilanne on molempi parempi!
Esimerkki republikaanien nousukiidon ilmenemismuodoista oli konservatiiviliikkeen nousu 1980- ja 1990-luvulla. Yksi republikaanien ”Movement Conservatismista” hyötyneistä poliitikoista oli Ronald Reagan, jota jollakin perusteella voidaan pitää trumpilaisuuden airuena, mutta suuria erojakin toki on, sillä Reagan ei polarisoinut amerikkalaisia läheskään samalla tavalla kuin Trump.
Markus Tiittula tekee Ronald Reaganista miltei voittamattoman sankarin verratessaan häntä Trumpiin. Hän haluaa tehdä selvän pesäeron Reaganin konservatiivien loiston päivien ja Trumpin vulgaarin oikeistopolitiikan välille. Itse en näkisi asiaa näin yksioikoisena: molemmat ponnistavat samasta Yhdysvaltain suuruutta ylistävästä lähtökohdasta, mutta Reagan oli toki ylevämpi ja herrasmiesmäisempi puheissaan. En kuitenkaan tässä setvi tarkemmin miesten eroja.
Tämä kirjoitus pyrkii osoittamaan, kuinka Trumpin poliittisella kielenkäytöllä, tai niin kuin joku voisi sanoa, hänen rääväsuisuudellaan on portaittain etenevä kannatus viimeisen neljännesvuosisadan aikana.
Ketkä ovat sitten olleet Trumpin edeltäjät oikeistopropagandan tuottamisessa? Tiittula mainitsee aivan oikein edustajainhuoneen puhemiehen Newt Gingrichin, joka jo 1990-luvulla yritti kaikkensa kammetakseen Bill Clintonin ja demokraatit vallasta. Gingrichin pääkohde oli Washingtonin hallintokoneisto. Hänen solvauksensa olivat lähellä Trumpin käyttämiä ilmauksia. Hänen johdollaan republikaanit irtautuivat korrektista sanankäytöstä. Gingrich laati suorastaan sanaston, jolla hän halusi häpäistä demokraatteja. Sanastossa olivat Tiittulan mukaan mm. seuraavat: ”mädäntyä”, ”sairas”, ”säälittävä”, ”petturi”……
George W. Bush epäonnistui presidentin tehtävissä viimeisenä republikaanisena viranhaltijana ennen Trumpia. Nyt Trumpin äänekkään kannattajajoukon evästämänä Bushinkin maine on parantumassa – tosin selittämättömästä syystä. Bushin yhteydessä on pakko mainita Dick Cheney, joka omalla panoksellaan vaikutti sitoutumiseen Irakin sotaan (2003) ja sen kammottaviin jälkiseurauksiin.
Rudolf Giuliani, New Yorkin entinen pormestari on hänkin liittynyt Trumpin tukijoukkoihin. Haastattelussa alkuvuodesta 2019 hän totesi, että ”ehkä hautakivessäni lukee ”Valehteli Trumpin puolesta”, mutta ei sillä ole väliä, sillä olen silloin jo kuollut”.
Hyvin vahvasti muokkasivat maaperää Trumpin hyväksi Barack Obaman vuodet Valkoisessa talossa. Silloin teekutsuliike nousi systemaattisesti vastustamaan Obamaa. Jälleen rotusyyt on syytä nähdä taustalla käyntiin panevana voimana. Obaman vastaisuus kulminoitui Obamacare-lakiesitykseen, jolla sadan vuoden yrittämisen jälkeen uudistettiin amerikkalainen terveydenhuolto. johtavat konservatiivit hyökkäsivät joukolla Obamaa vastaan käyttäen ala-arvoisia ilmaisuja nykytrumpmaiseen tyyliin. Tiittula ottaa esimerkiksi tunnetun mediaäänen Glenn Beckin, joka käytti Obaman yhteydessä nimiä ”Hitler”, ”natsit”, ”fasismi”, ”holokausti”….. Järjen selityskyvyn ulkopuolella ovat gallup-tulokset, joiden mukaan republikaaneista 38 prosenttia uskoi Obaman tekevän monia samoja asioita kuin Hitler.
On monia muitakin esitrumplaisia ilmiöitä, jotka kuitenkin tässä sivuutan. Sen sijaan on mielenkiintoista pohtia millaisia seuraamuksia edellä kuvatusta on ollut Yhdysvaltain poliittiselle ilmapiirille.
::::::::::::::::::::::
Markus Tiittula käyttää toimittaja-kirjailija David Neiwertia Yhdysvaltain yhteiskunnallisen tilan arviointiin. Neiwertin mielestä Trumpin aikana ja Trumpin toimesta on päästetty valloilleen voimia, joita ei enää kyetä hallitsemaan.
Luottamus demokratian kestävyyteen on ollut yliluottavaista. Odotettiin eräällä tavalla demokratian nurinkurisuuksien itsekorjausta demokratian vahvan olemuksen pohjalta. Entä jos on menetetty kokonaan mahdollisuus, että korjausliike tapahtuu? Neiwertin mukaan uhkana on, että varsinkin republikaanien toimesta Yhdysvallat muuttuu epäonnistuneeksi demokratiaksi.
Trump on kehua retostellut pystyvänsä ampumaan ihmisen New Yorkin 5. Avenuella ilman seuraamuksia. Luulisi tällaisten puheiden herättävän kauhistusta, mutta tähänkin on totuttu. Järkytys on varmaan suuri, kun kuvittelee, että vastuullinen taho pystyy vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin karkeimpien herjojen kitkemiseksi pois, mutta ei, uskomaton toistuu kerta toisensa jälkeen! Aiempi Trumpin halveksunta on muuttunut niin radikaalisti, että republikaanit näkevät nyt Trumpin sijoituskohteena, josta on lupa saada mahtavat tuotot. Siksi kannattaa tukea Trumpia, vaikkei piittaisi hänestä muutoin lainkaan.
Republikaanit nähdään Tiittulan kirjassa liikkeenä, joka ei halua ihmisten äänestävän. Mitä pienempi äänestysprosentti vaaleissa on, sitä varmemmin republikaanit pärjäävät. Demokratia ei kiinnosta muuna kuin vallan välikappaleena. ”Valkoiset vihaiset miehet” on yksi äänestäjäryhmistä, joiden toivotaan olevan aktiivisia. Itse asiassa on eduksi, jos ”tuotetaan” yhä enemmän vihaisia valkoisia miehiä, Trumpin kannattajia.
Ennakkoäänestäminen on tehty edellä esitetyn vaikutuksen aikaansaamiseksi mahdollisimman vaikeaksi. Byrokratia on mahtava ase äänestysaktiivisuuden patoamiseksi (henkilötodistusten kelpoisuus, äänestyspisteiden aukioloajat, äänestäjäksi rekisteröitymisen vaikeus, vaalipiirien mielivaltainen rajaaminen), puhumattakaan aivan triviaaleista seikoista, joilla äänestäminen estetään. Onko Yhdysvallat edes puolidemokratia?
Ennen kaikkea pyrkimys äänestämisen rajoittamisesta liittyy rotuun. On kansanryhmiä, joiden ei haluta äänestävän. Ihmettelyä herättää, miksi tällainen peli on yleensäkin mahdollista, ikään kuin demokratia pyrittäisiin syrjäyttämään ja korvaamaan harvainvallalla.
Ehkä tämän kaiken yhteenvedoksi riittää Donald Trumpin ennen presidentinvaaleja lausuma tokaisu, että hän hyväksyy vuoden 2016 presidentinvaalien tulokset, jos voittaa! Näin yksinkertaista demokratian mitätöiminen on! Demokratia ei ole itsestäänselvyys – todetaan Tiittulan kirjassa – se ei automaattisesti jatku, kun se kerran on pystytetty.
::::::::::::::::::::
Joskus tuntuu siltä, että kyvyttömyys omaksua edistystä, kehitystä ja suvaitsevaisuutta liberaalin demokratian sallimissa puitteissa on johtanut nykyiseen tilanteeseen: halutaan palata johonkin epämääräiseen menneisyyteen, jolloin asiat olivat yksinkertaisemmin. Enemmistö ihmisistä lännessäkin on konservatiivista ja on alkanut vetää rajoja globaalille muutokselle. Tälle kaikelle halutaan tulkki – vaikkapa Donald Trump - jonka pääsanomana on yksinkertaistaa monimutkaisia asioita.
Jokainen saa tietysti sanoa Amerikasta mitä hyvänsä. Mutta sallittaneen muutama tosiasiakin republikaanisesta puolueesta ja amerikkalaisesta rasismista:
VastaaPoista1. Republikaaninen presidentti aloitti sisällissodan ns. Etelä-Valtioita vastaan. Sodan tarkoituksena oli lopettaa orjuus. Sota kesti 1861 – 1865.
2. Ennen sotaa Amerikassa oli neljä miljoonaa orjaa.
3. Viime vuosina Amerikassa on kiistelty, ketkä ennen sisällissotaa olivat orjanomistajia. Toistaiseksi ei ole löydetty ainoatakaan republikaania, jolla olisi ollut orja tai orjia vuonna 1860. Kaikki näyttävät kuuluneen demokraateille.
4. Sodan jälkeen alkoi restauraatio, jonka kuluessa Etelän yhteiskunnat oli tarkoitus rakentaa uudestaan. Valkoiset orjanomistajat ja heidän kannattajansa onnistuivat kuitenkin saamaan entisten orja-osavaltioiden lainsäädäntötyön haltuunsa ja kaikissa Etelän osavaltioissa luotiin oma ns. Jim Crow –lainsäädäntönsä, jonka avulla perustettiin segregatio ja mustat mm. menettivät mahdollisuutensa käyttää äänioikeuttaan. Jim Crow –lainsäädäntö oli voimassa 1960-luvulle saakka.
5. Valkoista valtaa ylläpidettiin muun muassa KKK:n avulla. Alkuperäinen KKK saatiin nujerrettua 1800-luvun loppuun mennessä erityisesti pohjoisvaltioiden joukkojen entisen ylipäälikön ja presidentiksi valitun Ulysses S. Grantin ankaran taistelun tuloksena.
6. Jim Crow -lakien ansiosta republikaanit menettivät asemansa Etelä-valtioiden politiikassa.
Esimerkiksi:
Alabamassa ei aikavälillä 1874 – 1986 ollut ainoatakaan republikaanista kuvernööriä.
Georgiassa ei aikavälillä 1871 – 1998 ollut ainoatakaan republikaanista kuvernööriä.
Etelä-Karolinassa ei aikavälillä 1878 – 1979 ei ollut ainoatakaan republikaanista kuvernööriä
Pohjois-Karolinassa aikavälillä 1879 – 1977 oli yksi republikaaninen kuvernööri.
… Jos kiinnostaa, Wikipediasta löytyy tiedot muistakin osavaltioista.
7. KKK:n syntyi uudelleen ja entistä voimakkaampana, kun demokraattinen presidentti Woodrow Wilson näytti ensimmäisenä elokuvana Valkoisessa Talossa elokuvan Kansakunnan synty. Elokuva herätti uuden innostuksen KKK:hon, jonka osastoja syntyi kaikkialle, myös Pohjoisen osavaltioihin, joissa alkuperäinen KKK ei ollut vaikuttanut. Lisäksi Wilson toi segregation valtion hallintoon, jossa sitä ei aikaisemmin ollut esiintynyt.
8. Lyndon Johnson puhui koko ikänsä neekereistä, myös vuoden 1965 jälkeen, vaikka demokraattisen puolueen historian puhtaaksipesijät tietysti kertovat hänen luopuneen rasistisista asenteistaan ennen vuotta 1965. Historiankirjoissa on mm. kiinnostava keskustelu, jonka presidentti kävi autonkuljettajansa kanssa sen jälkeen, kun oli tullut puheeksi, miten tätä pitäisi puhutella.
9. Johnsonin kansalaisoikeuksiin liittyvä toiminta perustui siihen, että hän uskoi voivansa ostaa Etelän mustien äänet lupaamalla ns. Great Societyä. Pelinappulana oli vastiikeeton sosiaaliturva, mikä sinänsä oli merkittävä uudistus.
10. Demokraattinen puolue oli jo 1900-luvun puolivälissä menettänyt valkoisten kansalaisten enemmistön luottamuksen ja esimerkiksi demokraattista presidenttiä ei Amerikassa olisi valittu kertaakaan 1940-luvun jälkeen jos pelkästään valkoihoisilla olisi ollut äänioikeus. Siksi rotusortopuolue on 1960-luvulta asti yrittänyt brändätä itseään ihmisoikeuspuolueena. Silti ihmisoikeusuudistukset 1960-luvulla eivät koskaan saavuttaneet kongressissa demokraattien enemmistön kannatusta ja olisivat jääneet toteuttamatta, ellei enemmistö republikaaneja olisi ollut niiden takana.
Oletpa asenteellinen historiakäsityksissäsi. Ilmeisesti demokraattinen puolue Yhdysvalloissa on demokratian häiriötekijä.
VastaaPoistaOn tärkeää tiedostaa, että republikaanit ja demokraatit ovat historian kuluessa "vaihtaneet paikkaa" politiikassa mm. rotukysymyksiin liittyen. Käytät tämän Yhdysvaltain historian perusteisiin sisältyvän asian "todistamiseen" monta riviä - ja aivan turhaan.
Demokraatti John F.Kennedyn päävastustaja kansalaisoikeuskysymyksissä oli demokraatti George Wallace.
Sisällisodan aikaa ei voi verrata tämän päivän puoluepoliittisiin asenteisiin. Jätät tämä perustavaa laatua olevan asian kokonaan kertomatta.
Ratkaiseva muutos tapahtui 1960-luvun puolessa välissä demokraattien ryhtyessä ajamaan konkreettisesti kansalaisoikeusasioita. Muutos oli 1980-luvulle tultaessa järisyttävä. Rotusorron vastustamisessa on saavutettu jättimäinen edistys vuoden 1965 jälkeen ja seurauksena. Tätä oikeistokonservatiivien ja oikeistorepublikaanien (ja ehkä yleensäkin republikaanien) on ollut mahdotonta hyväksyä. Tämä on johtanut white backlashiin, joka on kohdistunut törkeällä tavalla mm. Barack Obamaan.
Se, että Lyndon Johnson puhui neekereistä ei kai asiallisesti ottaen merkitse mitään. Niin puhui tuohon aikaan moni muukin.
Kohdassa 9 annat täysin väärän todistuksen Lyndon B. Johnsonista. Hän todella vei kansalaisoikeuslait läpi (plus kymmenittäin köyhyyttä ja rotusortoa vastustavia lakeja, enemmän kuin ehkä kukaan Yhdysvaltain presidenteistä). Näiden todistusvoima on hiukan eri luokkaa kuin jonkun autonkuljettajan kertomukset. Johnsonin rehevä ja karkea puhetyyli johtaa sinut harhaan. Tekstistäsi voisi päätellä, että Johnson huijasi massiivisesti ympärillään olevia ihmisiä. Tämä on mahdotonta.
Demokraatti Johnson tiesi lopputuloksenkin voimainponnisteluistaan: "Taidettiin menettää etelä" (so. etelän valkoisten äänet), hän totesi varhain. Ja menetettynä se on pysynytkin.
Tiedätkö, mitä tuo suuri vaihto ylipäätään tarkoittaa? Ideahan on kaksijakoinen.
VastaaPoistaEnsiksikin demokraattinen puolue etelässä oli 60-luvulla asti dixikraattinen segregatio-puolue, jota johtivat ja äänestivät valkoihoiset rotuerottelun kannattajat kunnes yhtäkkiä päättivätkin siirtyä republikaaniseen puolueeseen. Teorian mukaan demokraattinen puolue puhdistui rasismista samalla kun republikaanit muuttuivat rasistiseksi puolueeksi.
Toiseksi idean mukaan mustat, jotka siihen asti olivat kannattaneet republikaaneja ja huomasivat nyt rasistien siirtymisen puolueeseen. Siksi he jättivät republikaanit ja siirtyivät demokraattiseen puolueen kannattajiksi.
Teoria on tietysti demokraateille imagon rakentamisen kannalta kovin hyödyllinen. Kukaan ei kuitenkaan osaa oikein selittää, miksi tuo muutos olisi tapahtunut, paitsi mustien osalta. Heidän motiivinsa oli tietysti taloudellinen vaikkakin tapahtui pääasiassa jo 30-luvulla eli New Dealin liittyen.
Kun käytännössä on tutkittu 60-luvun dixikraatteja, siis demokraattisen puolueen eri tasojen valkoisten toimijoiden siirtymistä republikaaneihin, niin tällaisia henkilöitä on löytynyt tasan yksi. Kaikki muut menivät hautaan demokraattisen puolueen kannattajina.
Arvelet, että pidän demokraattista puoluetta Yhdysvalloissa poliittisena häiriötekijänä.
En sano mitään siitä. Sanon vain, että demokraattinen puolue oli ensin vastustamassa orjuuden lakkauttamista. Kun se epäonnistui, sen piirissä kehitettiin lainsäädäntöön perustuvat rotuerottelu, joka jatkui 1960-luvulle. Vasta sen jälkeen puolue on muuttui ihmisoikeuspuolueeksi, jonka mukaan juuri se on kohentanut mustien asemaa. Vaikka edelleen on totta: tämä kasvojen pesu ei olisi onnistunut, jos demokraatit olisivat olleet ainoa puolue kongressissa.
Ja nyt demokraatit katsovat asiakseen syyttää republikaaneja kaikesta, mihin he itse on syyllistyneet. Menneisyyttään he eivät selvästikään aio pyytää anteeksi.
John F Kennedystä puheen ollen. Huomasit ehkä muutama kuukausi sitten uutisen entisen presidentin muistikirjan myymisestä. Osoittautui, että JFK ihaili Hitleriä vielä kierrellessään uutisreportterina miehitettyä Saksaa vuonna 1945: ”Adolf Hitler on nyt vihattu hahmo, mutta jälkipolville hän näyttäytyy yhtenä kaikkien aikojen merkityksellisimmistä henkilöistä.”
Kennedy oli tuolloin 28-vuotias.Eiköhän tämäkin sovi aika hyvin laajaan kuvaan.
Miltei kenen tahansa merkkihenkilön historiasta löytyy hairahduksia. Churchillkin harkitsi vaihtoehtona Hitler-yhteistyötä. Ei tämä johda mihinkään, että otetaan erilleen yksittäisiä asioita jonkin henkilön uralta. Mauno Koivisto varoitti tästä menettelystä: joku sanoi jostakin jotakin joskus.....ja sitten asianomainen lukee historiateoksesta nämä sanomiset.
VastaaPoistaKorostan Lyndon B. Johnsonin merkitystä kansalaisoikeus- ja köyhyydentorjuntalainnsäädännössä. Kennedy arasteli etenemistä, mutta hänen seuraajansa teki selvät ratkaisut tietäen myös hinnan, jonka joutui maksamaan.
Johnsonin taakaksi jää Vietnamin sota, mutta sisäpolitikassa hän on erittäin merkittävä valtiomies.
Puolueiden roolit ovat vaihtuneet rotupolitiikassa. 1960-luvun puolestavälistä lähtien muutos on tapahtunut. Se on johtanut uskomattomiin ajattelun muutoksiin.
Yhdysvaltalaisessa politikassa voidaan havaita kongrettinen polittisten napojen kääntymisprosessi,historiallisena tapahtumasarjana.
VastaaPoistaRepublikaanit olivat muodostumisensa aikaan suoranainen edistysmielinen kansanliike, jokatoisaalta muodostui pelosta,minkä tuotti pohjoisille amerikkalaisille eteläisten orjanomistaja valtioiden taloudellinen menestyksellisyys.
Oli osittain pelon ja kateuden ansiota,tai syytä miksi Yhdysvallat ajautui tuhoisaan sisällisotaan.
Olisiko lopultakin ollut parempi, jos etelävaltiot olisivat tuolloin voittaneet sodan, nykyisin amerikka on edelleen yhtä epätasaarvoinen,siellä on valtava monimiljoonainen ihmisjoukko lojumassa vankiloissa,täysiin hyödyttöminä, toki he ovat tuottoisia vankilayritysten henkilökunnille, työllistäjänä sekä niiden omistajille, vakaan tuoton tuottajina, kun piirikunnat ostavat niiltä ihmisten eristämispalveluita.
Jos orjuus olisi sallittua, noiden onnettomien yksilöiden kohtalo voisi olla parempi,silloin heidän työpanoksestaan olisi mahdollista käyttää taloudellisen tuloksen saavuttamiseen.
Kuten tiedämme kannustamalla yksilö on tuottavampi, kuin pakottamalla, silloin äiden onnettomien yksilöiden asema maailmassa olisi parempi, kun orjan, eli vangin omistajan tuotto olisi parempi, jos hän käsittelisi orjaansa asiallisesti.
Poliittisten napojen kääntymisprosessi on oikein.
VastaaPoistaOrjatalouden voitto? No, ei nyt kuitenkaan. Oikea puoli voitti riippumatta siitä, mikä oli voittajatahon puoluekanta tuolloin, joskin koko sota olisi saanut jäädä syttymättä. 600 000 uhria!
Demokratian ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet olisivat siis turhia, niinkö!
Se että ihminen jää sosiaalisesti ja kultuurillisesti tilanteeseen, missä areenassa nähtävänä olevan ulkolinjan dokumentin ihmiset ovat joutuneet, asuvat autoissa ja teltoissa, koska eivät tule palkoillaan toimeen,katseltaessani tuota totesin ,heidänkaltaisilleen olisi valistuneen orjanomistajan käskyvallan alla eläminen inhimillisempää, kuin nykyinen heitteillä oleminen.
PoistaKuun teknillisen kehityksen ja työn tuottavuuden lisääntyessä entistä suurempi joukko uhkaa joutua vastaaviin olosuhteisiin, kysymys orjuudesta ja vapaudesta aktualisoituu, viellä kaikkialla.
Meilläkin Postin ympärillä käytävä keskustelu kumpuaa samasta kehityksentuomasta ilmiöstä, pian meilläkään ei työllä tule kaikki toimeen.
TV:stä tulee parhaillaan amerikkalaista köyhyyttä käsittelevä dokumentti. Monet haastatellut olivat valkoisia keskiluokan asemistaan pudonneita perheellisiä ihmisiä, jotka asuivat autoissaan. Köyhyys on rotukysymys vain osittain. Ongelmana on sosiaalisen koheesion toimimattomuudessa yleensä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPauli Räsänen. Pohdintasi olisiko orjuuden jatkaminen ollut parempi vaihtoehto, osuu sikäli maaliin, että Etelävaltioissa tosiaan oli poliittisia ajattelijoita, joiden mielestä orjuus oli mustien etu, koska mahdollisti heidän jalostumisensa joskus myöhemmin mahdollisesti toteutuvaan vapauteen. Sen lisäksi oli kirjoittajia, joiden mielestä orjuus itse asiassa olisi paras vaihtoehto kaikille köyhille ihmisille, myös valkoisille ja muille.
VastaaPoistaJa väittivätpä jotkut ammattiliittojen edustajat pohjoisvaltioissa, että Etelän orjien asema oli tosi asiassa parempi kuin tavallisen työmiehen, joka joutui jatkuvasti elämään työttömyyden uhan alla.
Amerikan historian perverssiyttä ei kaiketi ole ylitetty muualla: orjuuttaja perustelee orjuutta sillä, että se on hyväksi orjalle itselleen. Silti on myös totta, että vapautuksen jälkeen monet puille paljaille jääneet entiset orjat olisivat mielihyvin palauttaneet plantaasitalouden. Heidän ahdinkonsa oli yksi syy, mikä mahdollisti uuden segregaation ja alistamisen.
Pekka Tikka. En minä ole vähätellyt Lyndon Johnsonin aikaansaannoksia. Hän todella ajoi merkittävät
lainsäädäntöuudistukset, niin kuin edellä myönsin. Minun pointtini oli se, että hän oli rasisti alussa ja hän oli rasisti lopussa.
Toisin sanoen se, että demokraattinen puolue teki strategiamuutoksen säilyäkseen relevanttina puolueena, ei mitenkään pese sitä sen menneisyydestä. Johnson on siitä vain yksi esimerkki. Mutta ymmärrän toki, että tasapuolisuuden vuoksi haluat olla häntä kohtaan yhtä suvaitsevainen kuin JFK:takin.
Ei rasisti olisi ajanut kansalaisoikeuslakeja niin intensiivisesti kuin Johnson teki. Tässä sotketaan Johnsonin tunnetuisti räväkkä retoriikka lainsäädäntötyöhön. Retoriikan ei pidä antaa häiritä todellisia tekoja. Hän käytti sumeilematonta kieltä (myös valkoisia kohtaan!!!) kaikessa kanssakäymisessään.
VastaaPoistaNykyisiä puolueita on arvosteltava sen mukaan kuin ne käyttäytyvät. Demokraattinen puolue on huomattavasti suvaitsevampi rotukysymyksissä kuin republikaanit. Sen nimistä puoluetta ei tule leimata vanhoista synneistä.
En ole puolustanut Johnsonia Kennedyn rinnalla tasapuolisuussyistä vaan sen takia, että hän on annsainnut laakerinsa kansalaisoikeustyöstä paremmin kuin Kennedy, joka nimeomaan pelkäsi "etelän valkoisten kostoa". Johnson otti haasteen vastaan ja jyräsi kantansa läpi demokraattien epäilijöistä huolimatta ja maksoi siitä ison hinnan. Vaikka viime aikoina on otettu takapakkia rotukysymyksissä, ei mikään peitä Johnsonin ansioita suuressa kuvassa.
Orjuutta mustien etuna en ymmärrä lainkaan. Mustien menestys monilla elämänaloilla on nimenomaan edellyttänyt kansalaisoikeustaistelun voittojen hyödyntämistä mm. opiskelumahdollisuuksien avautumisena. Emmme me tarvitse silmiään pyöritteleviä mustia pellejä elokuviin niin kuin tapahtui kymmeniä vuosia sitten.
Yhdysvalloissa on pahimmillaan kolmisen miljoonaa ihmistä vankiloissa,useat heistä kärsivät elinkautista,todella ihmisarvoa alentavissa olosuhteissa.
VastaaPoistaVenäjällä puolestaan suuri joukko vankeja on vankileireillä, missä työskentelevät edes jollaintavoin mielekkäissä olosuhteissa.
Mielestäni, jos oikeasti olisimme huolestuneita ihmisoikeuksista ja vapaudesta, meidän tulisi puuttua myös Yhdysvaltain vankiloiden kauheisiin olosuhteisiin.
Lisäksi prosessi on sellainen että noiden vankeuteen tuomittujen määrä vain rakenteellisesti kasvaa,kun piirikuntien kanssa vankilayritykset tekevät käyttöastetta koskevia sopimuksia.
Kuden dokumentissa nähtiin, asunnottomia ei mielellää suvaita, edes keskiluokan asumaalueilla,silloin kovempien ja pitempien tuomioiden vaatiat saavat lisää kannatusta.
RT kanavalta muuten löytyy amerikkalaisten tekemä dokumentti nimeltä Ammerican gulag, Max Kaiser tekijänä,muutaman vuoden takaa.
Yhdysvalloissa vankilat ovat businesta ja osa väärinymmmärrettyä sosiaalipolitiikkaa.
VastaaPoistaAutoritaarinen Venäjä raivaa toisinajattelijat vankilaan.