Amerikkalaisen painajaisen – ja unelman - jäljillä

Atlantic-aikakauslehden numerossa elokuu/2019 oli Gareth Cookin artikkeli amerikkalaisesta köyhyydestä, jota on tutkinut taloustieteen professori Raj Chetty (s. 1979) työryhmineen. Chetty on kehittänyt tutkimushankkeen, jota referoin ja arvioin seuraavassa soveltuvin osin. Kysymys on perusteellisesta selvityksestä, jossa yritetään jäljittää köyhyyden syitä pitkällä aikavälillä ylisukupolvisesti. Atlanticin artikkelin nimi on ”Raj Chetty´s American Dream”. Haastattelussa hän pohtii, mitä puuttuu niiltä, jotka eivät saavuta amerikkalaista unelmaa, ja mitkä ovat syyt tähän. Kysymys on siis oikeastaan pyrkimyksestä elvyttää amerikkalainen unelma. Chetty on saanut mainetta tutkimuksillaan. Hänen tuloksiaan on kunnioitettu sanonnalla ”Chettyn pommit”. Chettyllä on henkilökohtainen syy olla kiinnostunut näistä asioista. Hän on nimittäin syntynyt New Delhissä, jonka kadun ongelmat ovat olleet häntä lähellä.

Ensin vähän laajempi näkemys, jonka Chetty on tuonut esille. Yhdysvalloissa yhteiskunnallinen kehitys on johtanut siihen, että suuri osa nuoremmista sukupolvista ansaitsee vähemmän kuin vanhempansa. Vielä 1940-luvulla syntyneistä 90 prosenttia tienasi enemmän kun vanhempansa. Kahdeksankymmentäluvulla syntyneistä enää vain puolet on ansainnut enemmän kuin vanhempansa. Laskeva trendi on ollut lähes lineaarinen.

Chettyn köyhyysulottuvuudella mitattiin sitä, kuinka paljon lapsiköyhyydessä eläneet ansaitsivat aikuisina.

Atlantic on ottanut pohjaksi vuonna 2013 julkaistun kartan vuodelta 1861, joka oli tehty presidentti Abraham Lincolnin tilauksesta. Siinä näytetään mustavalkoisella grafiikalla, missä osavaltioissa (piirikunnissa) oli eniten orjia 1860-luvun vaihteessa. Kun sitä verrataan Chettyn karttaan nykyajalta (Opportunity Atlas, Landscape of Opportunity), jossa eri värein (punaisesta keltaisen kautta vihreään ja siniseen) osoitetaan, missä osavaltioissa sosiaalinen liikkuvuus (koheesio) on kaikkein heikointa eli nousu köyhyydestä kaikkein kivuliainta, nähdään hätkähdyttävä yhdenmukaisuus alueiden välillä. Chettyn kartassa vähäisen sosiaalisen koheesion alueet näkyvät punaisella ja lievemmät ensin keltaisella ja lopulta toisessa ääripäässä suuren koheesion eli suuren sosiaalisen liikkuvuuden alueet vihreällä ja sinisellä.

Suurten orjamäärien osavaltiot (ja yhtä lailla alhaisen sosiaalisen liikkuvuuden osavaltiot) ulottuvat vyöhykemäisesti Etelä-Virginiasta Etelä- ja Pohjois-Carolinan kautta Georgiaan, Alabamaan ja Mississippiin. Molemmissa kartoissa näkyy pohjoiseen työntyvä kieleke, joka muodostuu Ohion, Indianan ja Kentucky osavaltioista. On otaksuttavaa, että nämä eroavuudet näkyvät osin myös valtiollisten vaalien tuloksissa konservatiivit/liberaalit -jakona.

Johtuisiko karttojen yhtäläisyys sattumasta? Tuskinpa. Sen sijaan on epäiltävää, että rasismiin liittyvä olosuhteiden epätyydyttävyys (koheesion alhaisuus) on syvälle historiaan ulottuva tendenssi, jota näyttää olevan hyvin vaikeata poistaa tai jopa vähentää. Kun ajatellaan amerikkalaisen yhteiskunnan polarisaatiota nykyisin, voi yksi syy jakautuneisuuteen löytyä karttojen informaatiosta.

Yhdysvalloissa on paljon alueita, joissa ”punaisen” ja ”sinisen” mikroalueet ovat aivan vierekkäin Chetty on erityisesti tutkinut 800 000 asukkaan Charlotten (Pohjois-Carolina) kaupungin mysteeriä. Kaupunki on kiistatta saavuttanut taloudellista menestystä parhaiden kaupunkialueiden veroisesti, mutta ällistyttävästi se on 50 suurtalousalueen joukossa heikoin, kun mitataan sosiaalisen liikkuvuuden määrää.

Jos siis Charlotten olosuhteissa olet etevä ja motivoitunut sinulla on kaikki mahdollisuudet saavuttaa ”suuria”, mutta köyhä (köyhien alueiden) Charlotte on pysynyt köyhänä.

Tulosten analyysi – joka on kesken - osoittaa, että köyhyydellä on syvät juuret, jotka ulottuvat 1930-luvulle. Jopa valtatien halkomat alueet muodostivat pysyviä köyhien ja hyvätuloisten erillisalueita.

Tutkimustiedon määrä on valtava. Toistaiseksi ollut hyvin vaikeaa löytää syitä, mikä tekee jonkun alueen paremmaksi kuin toisen. Ainakin seuraavat syy-yhteydet on kuitenkin löydetty: 1) Hyvät koulut, 2) Suuri sosiaalinen koheesio, 3) Kahden vanhemman taloudet, 4) Alhaiset tuloerot ja 5) Vähäinen (luokka, rotu) segregaatio.

Luokitus vaikutta selkeältä, mutta on vaikeasti tulkittavissa. Luotettavia korrelaatioita eri elementtien välillä on ollut haastavaa löytää. Jatkotutkimuksissa on keskitytty sosiaalisten verkkojen vaikutukseen, jolloin merkitystä on todettu olevan ihmisten välisellä ”jonkinlaisella sosiaalisella liimalla”. Myös hyvin toimivilla instituutioilla on merkitystä. Pahin tilanne on alueilla, joilla on voimassa sekä etenemismahdollisuuksien (opportunity) poissaolo että koheesiota rajoittavien voimien läsnäolo.