Toimittaja Markus Tiittula on kirjoittanut teoksen Donald Trumpista ja hänen ympärilleen kerääntyneestä poliittisesta ja kansalaisyhteiskunnan verkostosta. Teoksen nimi on ”Valkokaavuista punahattuihin” (Vastapaino, 2019), jolla viitataan Ku Klux Klaaniin ja Trumpin republikaanisiin kannattajiin. Nykymenon historialliset juuret ovat siis myös esillä. Kirjan alaotsake osoittaa painotuksen: ”Amerikkalainen fasismi ja oikeiston radikalisoituminen”.
Trumpin toisinajattelu on niin merkittävällä tavalla aiempien valtionpäämiesten käytösnormeista poikkeava, ettei tällaista voinut kuvitellakaan vielä 10 tai 20 vuotta sitten. Olen aidosti ymmällä.
Heti kättelyssä käy ilmi, että kirjoittaja on itseni kaltainen liberaali, joka pyrkii tunkeutumaan amerikkalaisen äärioikeiston sisuksiin.
Kirjasta avautuu raadollinen kuva amerikkalaiseen demokratiaan, joka ei monissa suhteissa kestä päivänvaloa. Periaatteessa Yhdysvalloissa vallitsee liberaali demokratia, mutta Donald Trumpin ja hänen kannattajiensa kautta Tiittula paljastaa demokratian ohuuden ja joissakin kohdin suorastaan demokratian pahoinpitelyn. Joka tapauksessa (liberaali) demokratia amerikkalaisena versiona on äärimmäisen moni-ilmeinen ja arvaamaton.
Trumpin kannatuksessa joukkokokousten hurmahenkisyys on avainasemassa. Ihmiset huutavat täysin kritiikittömästi presidentin nimiin ja kuitenkin vain kolme vuotta sitten Trumpin kannatus matasi muutamassa prosentissa. Nyt hän on monille yhtä kuin republikaaninen puolue. Koko puolue määritetään nykyisin pitkälti Trumpin kautta. Hän - ja vain hän – vapauttaa normien kahleista. Trumpille henkilönä annetaan anteeksi kaikki hänen ylilyöntinsä, myös moraalikato.
Erikoista on juuri tämä: valehtelun ja ei-valehtelun raja on täysin veteen piirretty viiva. Mikä tahansa on mahdollista, kunhan se palvelee presidenttiä.
Äärioikeiston ja trumpismin ytimessä on valkoisen rodun ylivalta ja uskonnollinen hurmos, siitä ei ole epäilystäkään. Trumpin kannattajille hän on Jumalan valitsema mies. Heille Trump pelasti Amerikan moraaliselta rappiolta, josta vastuussa tietenkin olivat liberaalit.
Kuvaavaa Trumpille on, että hän nolaa kaikki demokratian peruspilarit: kongressi ja siellä olevat poliitikot ovat erityisen halveksittavia, media taas keskittyy valeuutisiin. Tiittula mainitsee tuoreen tilaisuuden, jossa Trump - vielä pari vuotta tapahtumien jälkeen - palaa virkaanastujaistensa yleisömäärään (juuri tuosta tilaisuudesta käynnistyi vaihtoehtoisen totuuden lanseeraus!) . Valehtelu asiassa on selvästi vaivannut miestä. Nyt parin vuoden jälkeen hän selittää – tosiasioiden vastaisesti – että kuvat on otettu ”monta tuntia” ENNEN virkaanastujaistilaisuutta, joka palkitaan joukkokokouksessa suurilla suosionosoituksilla: valhe toistettuna riittävällä aikavälillä muuttuu kannattajien korvissa totuudeksi! Vaikuttaa siltä, että valhe ja totuus ovat vaihtaneet paikkaa: maailman halutaan näyttävän siltä kuin sen toivotaan olevan, ei siltä, mitä se on. Presidentin on laskettu valehdelleen virkakaudellaan julkisuudessa yli 10 000 kertaa (huhtikuuhun 2019 mennessä).
Presidentin käytöstä on pyritty käsittelemään mielenterveysasiana. Sanalla sanottuna häntä on pidetty epävakaana. Ja maailmanrauha on tämän ihmisen käsissä! Pahinta tässä on, että hän sairastuttaa kannattajansa ja ehkä jopa koko kansakunnan, toteaa Tiittulan lainaama professori Bandy Lee.
Edellä olevasta voidaan johtaa eräs huolestuttava johtopäätös: Trump on jo onnistunut totuttamaan ihmiset ajattelunsa päättömyyksiin. Who cares! Trumpilta odotetaan joka päivä uusia avauksia, joissa ei ole käytetty harkintaa, mutta jotka kerta toisensa jälkeen muodostavat uutispäivän skuupin.
Mutta palataanpa vuoteen 2016. Trump ei ilmeisesti itsekään uskonut voittavansa vaaleja. Tiittula näkee vaalin tuloksen niin, että republikaaneille riitti mikä tahansa äänten lähde tai mikä tahansa ehdokas, joka pystyy voittamaan demokraatit. Lisäksi demokraatit tekivät taktisia ja strategisia virheitä äänten maksimoinnissa. Trump voitti vaalit oikealla osavaltioyhdistelmällä, vaikka sai 2,9 miljoonaa ääntä vähemmän kuin Hillary Clinton. Trumpin tukijoita olivat mm. alt-right, FOX News, asejärjestö NRA, vitivalkoiset amerikkalaiset ja yhteiskunnan marginaalissa elävät ihmiset.
Trump on liittänyt ihmisiä ja ryhmiä yhteen, jotka ovat olleet yhteiskunnassa irrallisina. Trumpin kautta ne ovat havahtuneet mahdollisuuteen päästä valtaan. Trumpin leveän selän takana (oikeisto)ryhmät, jotka eivät alun perin ole jakaneet samantyyppisiä mielipiteitä ovat löytäneet suojasataman ja hyökkäysalustan. Trump on siis liima, joka sitoo yhteen varsin erilaisia äärilaidan voimia.
Mikä on ollut lopputulos tästä kaikesta? Alkuvaiheen ristiveto republikaanien sisällä on vaimentunut ja on havaittu, että Trumpin puolesta liputtaminen merkitsee republikaanien sisällä voittajan puolelle asettumista. Maltilliset republikaanit ovat joutuneet alistumaan valtavirtaradikaalien kyytiin. Republikaanien linja on nyt Trumpin linja.
Donald Trumpin ja Vladimir Putinin linjat ovat karkealla tasolla samansuuntaisia. Molemmat ovat nationalisteja, konservatiiveja, ei-liberaaleja ja kristinuskon kannattajia omien kategorioidensa mukaan. Oikeistopopulismi sitoo Putinia ja Trumpia kuten myös muita samansuuntaisia yhteen. Ihmisoikeudet ja demokratia sivuutetaan perinteisen länsimaisen ajattelun mukaisina käsitteinä.
Vaikka tunteekin päivittäisestä mediasta Trumpin käytöstavat, kannattaa Markus Tiittulan kirja lukea: se tuo lihaa luiden ympärille ja avaa myös oikeistoradikalismin historiallisia syy- ja seuraussuhteita.
Jatkan kirjan arviointia vielä jossakin toisessa yhteydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti