maanantai 6. lokakuuta 2014

Miten Vietnamin sota käynnistyi?

Elokuun 2. päivänä 1964 Yhdysvaltain puolustusministeriöön tuli viesti, jonka mukaan pohjoisvietnamilainen partiovene oli hyökännyt hävittäjäalus Maddoxin kimppuun Tonkinin lahdella kansainvälisillä vesillä lähellä Pohjois-Vietnamin rannikkoa. Yhdysvallat ei vastannut tuleen.

Kaksi päivää myöhemmin Maddox ja toinen hävittäjä Turner Joy joutuivat väitetysti uudelleen torpedohyökkäyksen kohteeksi. Puolustusministeri Robert McNamara ilmoitti asiasta presidentti Johnsonille, joka kysyi ”mistä päin nämä torpedot tulivat?” McNamara vastasi, että oletettavasti tunnistamattomista aluksista.

Asiaa selvitettiin ja Pentagoniin saapui McNamaran mukaan vaihtelevia tietoja välikohtauksesta. Amiraalit ja kenraalit väliin kielsivät ja väliin myönsivät hyökkäyksen tapahtuneen. Kuitenkin lopputuloksena päädyttiin kannalle, että hyökkäys oli todellinen eikä esimerkiksi tutkaheijastuma.

Johnson ilmoitti, että hän ei eskaloi tapahtumien vuoksi konfliktitilannetta ilman kongressin lupaa. Kongressille ilmoitettiin Pohjois-Vietnamin hyökkäyksestä perusteluineen ja Johnson sai lähes yksimielisen luvan iskeä Pohjois-Vietnamiin lentoaseella.

Syntyi ns. Tonkinin lahden päätöslauselma, joka velvoitti vastaamaan Pohois-Vietnamin sotatoimiin.

Tonkinin lahden välikohtaus oli lähtölaukaus eräälle kylmän sodan traumaattisimmista ketjureaktioista.

::::::::::::::::::::::::::::::::

Vietnam on osa Indokiinaa ja alue on ollut perinteisen siirtomaakuvion kohteena 1800-luvun lopulta lähtien. Siirtomaiden jaossa Indokiina (tai Taka-Intia) jyvitettiin Ranskalle, mutta toisen maailmansodan pyörteissä Japanin aggressiivinen laajentumispolitiikka johti japanilaismiehitykseen, tosin Ranskan nukkehallituksen avulla. Sodan päätyttyä Ranska hallitsi jälleen aluetta, mutta joutui taistelemaan Vietnamin vahvaa itsenäisyysliikettä, Viet Minhiä vastaan.

Ranskan imperialismi Indokiinassa päättyi legendaariseen Dien Bien Phun taisteluun 1954, jossa Ranskan armeija kärsi totaalisen tappion Viet Minhille. Käynnistyneissä rauhanneuvotteluissa Genevessä sovittiin vaalien järjestämisestä. Tässä vaiheessa osapuoleksi tullut – Ranskaa jo aiemmin tukenut - Yhdysvallat vastusti vaaleja, koska kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että Ho Tsi Minhin Viet Minh olisi voittanut demokraattisesti järjestetyt vaalit ja koko Vietnam olisi siirtynyt kommunistien hallintaan. Yhdysvallat ei sallinut tämän tapahtua, vaan liittoutui vuonna 1955 Etelä-Vietnamiin muodostetun Ngo Dinh Diemin hallituksen kanssa Ho Tsi Minhin Pohjois-Vietnamia ja Etelä- Vietnamin kansallista vapautusrintamaa FNL:ää vastaan.

Ensimmäiset 10 vuotta 1955-1964 sota kyti taustalla eikä muuttunut laajamittaiseksi aseelliseksi konfliktiksi. Yhdysvallat osallistui Etelä-Vietnamin korruptoituneen hallinnon tukemiseen lisääntyvien ”neuvonantajajoukkojen” avulla.

Mikä oli Yhdysvaltain menettelyn taustalla? Eisenhowerin presidenttikaudella Vietnam nähtiin osana koko Kaakkois-Aasian alueen käsittävää kommunismin ja kapitalismin välistä taistelukenttää. Eisenhower loi opin, jonka mukaan Neuvostoliito ja Kiina ulottavat valtansa maa kerrallaan koko Kaakkois-Aasian alueelle. Eisenhower käytti tästä etenemisstrategiasta nimeä dominoteoria.

John F. Kennedy veti johtopäätöksiä vuoden 1961 kesäkuussa pidetyn Wienin huippukokouksen, ja aggressiivisesti siellä esiintyneen Nikita Hrustsevin käytöksen seurauksena. Hrustsev näytti hänestä sosialismin aggressiiviselta levittäjältä. Hrustsev itse korosti Wienissä, että kysymys oli kunkin kansan omasta kapitalismin vastaisesta taistelusta. Kennedyn mielestä Vietnamista piti tulla tulppa kommunismin leviämiselle. Itse asiassa juuri Vietnamista haluttiin tehdä maailmanlaajuinen esimerkki, jossa perinteisten etupiirien ulkopuolella ratkaistaan ideologioiden paremmuus.

Kennedyllä oli tunne, että hän ei ollut riittävän kova Wienissä. Hän tarvitsi paikan, jossa osoittaa kovuutensa. Pian Wienin huippukokouksen jälkeen hän sanoi, että hänen oli osoitettava kovuuttaan (toughness) jossain ”ja se paikka on Vietnam”. Hän lähetti tuohon ristiriitojen repimään maahan vähitellen 16 000 sotilasneuvonantajaa. Tällä teolla Yhdysvallat jälleen lisäsi sitoumuksiaan ja panostuksia Vietnamiin.

Kuitenkin Kennedy oli elämänsä viimeisinä viikkoina epävarma halustaan sitoutua Vietnamiin ja pyrki selvittämään perusteellisesti sitoutumisen tarpeen ja poliittisen hinnan. Kennedyn kuolema 22.11.1963 jättää sitoutumisen asteen avoimeksi hänen osaltaan.

Juuri ennen Kennedyn murhaa tapahtui kuitenkin jotain dramaattista, joka vaikeutti irtautumista Vietnamista.

Läpeensä korruptoitunut, nepotismiin sortunut Ngo Dinh Diem joutui entisten kannattajiensa ja armeijan upseerien vihan kohteeksi. Kenraalit suunnittelivat vallankaappauksen saatuaan väitetysti varmistuksen, että USA ei puutu syrjäyttämiseen. On epäselvää, mikä oli Kennedyn hallinnon osuus syrjäyttämiseen tai ”murhalupaan”. Vallankaappaus toteutettiin 1.11.1963 ja Diem surmattiin seuraavana päivänä.

Kennedy näytti järkyttyneeltä, kun kuuli Diemin tappamisesta, mutta on vahvoja epäilyjä, että hän tiesi asiasta etukäteen. Tätä vahvistaa Lyndon B. Johnsonin arkistoidut kommentit.

Kuten tunnettua Lyndon B. Johnson nauhoitti omat puhelunsa presidenttinä ollessaan. Niiltä paljastuu kylmän sodan häikäilemättömyys valtionpäämiestasoa myöten. Keskustelussa Eugene McCarthyn kanssa vuoden 1966 alussa hän totesi seuraavaa: ”He (Diem) was corrupt and he ought to be killed. So we killed him. We all got together and got a goddamn bunch of thugs and assassinated him”. Sitten hän totesi vääjäämättömän seurauksen: “Now, we´ve really had no political stability since then". Diemin murha ei siis mitenkään helpottanut mahdollisen (vetäytymis)päätöksen tekoa, sillä Vietnam ajautui epävarmuuden tilaan pääministerin murhan jälkeen.

Voitaneen sanoa, että Lyndon B. Johnsonille lankesi epäkiitollinen tehtävä selvitä Diemin jälkeisessä sekavuuden tilassa. Johnson valitsi entistä laajemman sitoutumisen Vietnamiin, mutta ei mitenkään itsestään selvästi, kuten sittemmin kävi ilmi.

:::::::::::::::::::::::::::::

Mitä oikeastaan tapahtui Tonkinin lahdella 2. ja 4. 8.1964? Väitetty torpedoisku vai pelkästään harhainen tutkasignaalin tulkinta? Jälkikäteen on varmistunut käsitys, että mitään hyökkäystä ei tapahtunut, mutta Yhdysvallat sai alibin Pohjois-Vietnamiin kohdistuneelle hyökkäykselle. Oli tapahtunut erehdys, jolla oli kauaskantoiset seuraukset. On väitetty, että McNamara yksinkertaisti ja pelkisti viestejään presidentille jättämällä kertomatta ensitietojen jälkeisiä epäilyjä siitä, ettei hyökkäystä ollut lainkaan tapahtunut. Tätä käsitystä ei McNamara jälkikäteen tietenkään mitenkään hyväksynyt. Toiset ovat varmoja, että tarkoitus pyhitti keinot: Vietnamin sodan eskalaatio sai tekosyyn Tonkinin lahden tekaistuista tapahtumista.

On oikeastaan väärin sanoa, että laajamittainen sota alkoi elokuussa 1964, sillä Johnson siirsi kattavampien pommitusoperaatioiden alkua kuukausilla eteenpäin. Hänen neuvonantajansa McGeorge Bundy ja Robert McNamara painostivat häntä laajentamaan pommituksia, mutta Johnson ei ollut yhtä varma sodan oikeutuksesta…. Lopulta hän antoi periksi ja sanoi, että on odotettava, kunnes hänet on valittu toiselle kaudelle: ”Sitten saatte sotanne”. Johnson painoi nappia sodan todelliselle eskaloitumiselle ankarassa paineessa vasta helmikuussa 1965.

Sotaa kannatettiin ainakin parin vuoden ajan laajalti Yhdysvalloissa. Sitten tapahtui vääjäämätön, sodan suosio putosi vuoden 1967 aikana ja romahti TET-hyökkäyksen aikoihin vuoden 1968 alussa. Sota on helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa.

Sodan loppusaldo oli kauhea. Aikakirjat kertovat: ”Etelä-Vietnamin puolella kuoli 230 000 etelävietnamilaista, 58 000 yhdysvaltalaista, 4 000 eteläkorealaista ja 500 australialaista sotilasta. Pohjois-Vietnamin puolella kuoli 1,1 miljoonaa pohjoisvietnamilaista sotilasta. Vietnamin sodassa kuoli kaksi miljoonaa siviiliä, joista selvä enemmistö maan eteläosissa”.

Robert McNamara tunnusti 1990-luvulla, että Vietnam oli ensisijassa sisällissota. Ulkovallat sekaantuivat siihen kylmän sodan ideologisessa hengessä aiheuttaen suunnattoman tuhon, dramaattisesti suuremman, mitä pelkkä sisällissota olisi aiheuttanut…. eikä edes dominoteoria toiminut.

Kun tutkailee nykymaailman sisällissotia tai sisällissodan luonteisia sotia Irakissa, Syyriassa, Afganistanissa, Libyassa tai Ukrainassa – vain muutaman mainitakseni - tulee väistämättä mieleen kansanmurhienkin keskellä, että ulkoiset voimat sekaantuessaan tapahtumiin suuressa avuliaisuudessaan vain pahentavat tilannetta.

::::::::::::::::::::::

Errol Morris on tehnyt Robert McNamarasta loistavan dokumentin ”Fog of War” vuonna 2003. Sen loppukohtauksessa McNamara ajaa autoa sateen piiskatessa tuulilasia. Morris haastattelee takapenkiltä, kamera seuraa McNamaraa taustapeilistä. Morris esittää kysymyksen, joka summaa koko dokumentin: tunnetteko olevanne vastuussa sodasta, tunnetteko syyllisyyttä? Ollaan viimeisellä rajalla, sitä ennen McNamara on kriittisesti ja itsekriittisesti arvioinut Vietnamin sotaa. McNamara vastaa, ettei halua mennä yhtään pidemmälle selityksissä, joudutaan vain lisäselityksiin, kun ihmiset eivät ymmärrä sodan luonnetta, ja kun he eivät ymmärrä McNamaraa itseään: ”Monet ihmiset ajattelevat, että olen son of a bitch”.

3 kommenttia:

  1. Aiheesta kiinnostuneille suositten BBC:n radiodokumenttia War, Lies and Audiotape. Ladattavissa/kuunneltavissa podcast-sivulla, pvm 23.8.2014.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vihjeestä. Kuuntelin dokumentin. Palaan vielä Tonkinin lahdelle ja Vietnamiin näkökulma-ajattelun merkeissä seuraavassa blogikirjoituksessa.

      Poista