Jottei totuus unohtuisi niin on todettava, että ihan
pyyteetön mahtihenkilön seurue ei ole. On herännyt ajatus , että Donald Trump ympäröi itsensä mielistelijöillä,
jotka yrittävät arvuutella millainen lähestymistapa on juuri nyt suuren
johtajan maailmassa otollisinta. Ensin on kuitenkin päästävä käsiksi johtajan
ajatuksenjuoksuun. Kun Trump kutsui Valkoisen taloon koolle valtiomiesporukan ratkaistakseen
Ukrainan Gordionin solmun, hän rupesi
muina miehinä juttelemaan USA:n sisäpolitiikan keskeneräisistä asioista
paljastaen samalla, mitkä aiheet häntä todella kiinnostivat, kunnes havahtui
puhumaan kokouksen teemasta, Ukrainan aselevosta ja turvatakuista ja muusta
tähdellisestä.
Merkillinen mies tämä Trump, kaikkien muka tasavertainen
kaveri, mutta kuitenkin prinsessanherkkä
primus inter pares… Häneltä voi odottaa
mitä tahansa. Arvuutellaanpa: hän on rakentanut tarkoin harkitun suhteen Alexander Stubbiin, joka voi avustaa häntä erilaisten
hankkeiden työstämisessä. Mutta mitäpä noita spekuloimaan. Ehkäpä Trump on vain
innostunut Stubbin veikeästä poikamaisuudesta ajatellen kaihoisasti mennyttä
nuoruuttaan. Kesken näiden havaintojen mieleen palautuu yksi paljon miettimäni asia.
Miten on mahdollista , että Trumpin vaikutus liberaalidemokratiassa on näin
suuri itsevaltaisen valtionpäämiehen kuvan muodostamisessa kuin miltä juuri nyt
näyttää. Ja vielä enemmän: mikä vaikutus
Trumpilla tulee olemaan koko liberaalidemokraattiseen presidentti-instituutioon.
Tekisi mieli sanoa, että hän ei ole ainoastaan pilannut mielikuvaa Yhdysvaltain presidentistä vaan
koko presidentti-instituutiosta. Mutta jääkö tästä pysyviä jälkiä tulevien
presidenttien valtaoikeuksiin? Juuri nyt
näyttää siltä, että liberaalidemokratia joutuu haastajan asemaan monissa
valtioissa ja sitä uhkaa luisuminen autoritaarisuuteen. Vai syntyykö sittenkin liberaali
vastavoima, joka tervehdyttää yhteiskuntajärjestelmän? Toivossa on hyvä elää.
Mieleen muistuvat ne ilmaisut, jotka nousivat otsikoihin Trumpin
ensimmäisellä presidenttikaudella, ja joista olen paljon kirjoittanut . Muistellaanpa
vähän menneitä. Näitä erikoisilmaisuja ja vastakkainasetteluja edustivat mm. ”valeuutiset”
(fake news) vs. faktantarkistajat, joka asetelma ohensi huomattavasti
faktantarkistajien toiminnan vaikutusta ja uskottavuutta.
Tai
”Totuuden jälkeinen aika” (Post-truth-era), johon Vesa Siren
”palaa” HS:n kolumnissa 23.8.2025.
Hän määrittää em. lausahduksen
asioiden suhteellistamiseksi. Sen sijaan, että sanoisin post-truthin palanneen käyttöön, pitäisin
sitä koko ajan esillä olleena iskulauseena. Trumpin toisen presidenttikauden
aikana se vain on korostunut. Lukuisat arvostetut virkamiehet ja asiantuntijat
ovat saaneet potkut irrationaalisista syistä Trumpin oikkujen ohjatessa
tapahtumia. Muunneltu totuus on käsite,
jota viljelisin taajaan Trumpin yhteydessä. On vaara , että siitä muodostuu nyt
maantapa. Mutkat suoriksi oikaisevaa presidenttiä yritetään ohjata vakaalle
pohjalle järki-ihmisten taholta, mutta tämä tuntuu turhauttavalta, koska presidentin
sanaan uskotaan kannattajien joukossa yllin kyllin, oli kysymys kuinka suuresta
luikurista tahansa.
Tai
”Vaihtoehtoinen
totuus”, jonka lanseerasi hätäpäissään Trumpin avustaja , kun presidentti ensin
yritti huijata ihmisiä virkaanastujaistensa
yleisömäärällä.
Tai
”Jokaisen totuus on yhtä tärkeä kuin kenen tahansa totuus” (elikkä
”minusta tuntuu” -todellisuus), jolla yritettiin korostaa joka miehen oikeassa olemista asiantuntijoiden vinoina
pidettyjä lausuntoja vastaan. Tämä ilmenee esim. väitteissä, että rikollisuus
on lisääntynyt, vaikka tilastot osoittavat päinvastaista.
Ja viimeisimpänä mainitsen MAGA-iskulauseen, joka kohdistettiin
niitä vastaan, jotka muka olivat ”tuhonneet” Yhdysvaltain ylivoiman, siis liberaalit
ja vasemmisto, ja niitä vastaan, jotka olivat muka oikeuttaneet
väärinkäytökset. Tällä lauseella osoitetaan ylemmyyttä muita valtioita ja
ihmisiä kohtaan.
Oman lukunsa muodostavat ”aamu on iltaa viisaampi -mielipideailahtelut,
joiden tärkein anti on, että Trumpin mielipide vaihtelee osin huonon asioihin perehtymisen takia ja
osin sen johdosta, että Trump omaksuu herkästi viimeksi hänen kanssaan
jutelleen henkilön mielipiteen.
Valtionpäämiesten tapaamisessa Washingtonissa elokuussa
kuluvaa vuotta Trumpin kyltymätön vallanhimo tuli selvästi esille. Vieraat
pantiin muutamin lausein kommentoimaan ”suotuisalta” näyttävää tilannetta
Ukrainan rauhanprosessissa ja samalla heiltä odotettiin rauhanruhtinas Trumpin suitsutusta. Valtionpäämiehet
omaksuivat ainakin näennäisesti heille uskotun roolin.
Kaikki osoittautui vilungiksi. Trumpilla on tapana luoda yhteishenkeä
ylevillä lausahduksilla: luvattiin etenemistä, jos ei rauhaan niin ainakin
aselepoon. Toisaalta luotettavat tiedot osoittavat, että Putin käytti Trumpia
lähinnä viivyttelyn puhetorvena.
Tavallisessa TV:n katsojassa tämä kaikki herätti lähinnä
hämmennystä. Näytti siltä, että Trump oli pedannut Nobelin rauhanpalkinnon niin
pitkälle, että itsekin alkoi siihen uskoa. Kerta toisensa jälkeen Trump luo
”kauniita” tulevaisuudenkuvia katteettomasti. Ja voi sitä läntisten
valtionpäämiesten hyväuskoisuutta tai
sitten kyynisyyttä, jota kaikkeen kyllästyneet poliitikot ovat saaneet sietää!
Putinin luomat modernit Potemkinin kulissit näyttivät kaikkein lujimmilta
osilta tässä ”rauhanprosessissa”.
:::::::::::::::::::::::::::::::
En varannut palstatilaa edellä kuvattujen ja meneillään
olevien prosessien laajempien syiden pohdintaan. Niitä voisivat olla kansakunnan
kaikki yhteiskuntakerrokset läpäisevä kahtia jakautuneisuus, joka kulkee
punaisena lankana edellä esitettyjen syy-seuraus -yhdistelmien läpi.
Trumpin toinen kausi on merkinnyt oikeistolaistuvan
ajattelun kasvua, joka ilmenee esim. rikosten rangaistusasteikkojen kiristymisenä
ja vähäisitä syistä tapahtuvina ei-trumpilaisten asiantuntijoiden ja
virkamiesten irtisanomisina. Puhutaan jopa fasismista lainatuin termein yhteiskunnan
muuttumisesta haluttuun suuntaan samaan aikaan, kun aggressiivinen oikeisto vaalien
vaalipiirijakoja muuttamalla on valtaamassa
lisäpaikkoja kongressista seuraavissa vaaleissa.
Trump ei ole myöskään luopumassa Grönlannin ryöstöstä
Tanskalta, joten se jatkaa kolonialistista valloitusoperaatiotaan. Tällainen
menettely saattaa johtaa Venäjän vastaiskuun (sopimiseen) jonkun alueen
kaappaamiseksi Venäjän alaisuuteen tai ainakin saattamiseksi riippuvaiseksi
Venäjästä. Trumpin USA voi käyttää melkeinpä mitä tahansa keinoja
tavoitteisiinsa päästäkseen. Se voi käyttää kiristystä, uhkailua ja
epäsovinnaisia sopimuksia (Venäjä!?) valtaustensa realisoimiseksi.
Vallitsee osin maailmanjärjestyksistä sopimisen tila ja osin
taistelu niistä Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän välillä. Minkälaiseksi
muodostuu niiden valtioiden ja alueiden kohtalo, jotka ovat uusimman ”Jaltan”
jaon kohteena? Mikä estäisi muiden - pienempien valtioiden – päiden yli
toimimisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti