tiistai 9. helmikuuta 2016

Sosialisti Yhdysvaltain presidentiksi

Mies tulee paikalle hartiat kyrmyssä. Media nappaa hänet kiinni jo aulassa ja pamauttaa kysymysruletin päälle: ”Oletteko ihan oikea sosialisti”, ”Miten kuvittelette, että USA:sta voi tulla sosialistinen?”. ”Yhdysvallat on eri maa kuin Ruotsi” ja niin edelleen. Puhuja vastaa suoralta kädeltä kysymyksiin. Vastaukset muodostuvat hänen päässään jo kysymystä esitettäessä.

Bernie Sanders (s. 1941), tämä mies, joka ei pitkään aikaan sopinut Yhdysvaltain poliittiselle kartalla, on nyt valtakunnallisen ihmetyksen aihe. Hän oli nimittäin liian vasemmalla, jotta hänet olisi voitu sijoittaa oikein millekään perinteiselle asteikolle. Vasta vuonna 2015 hän liittyi demokraattipuolueeseen. Itseään hän pitää demokraattisena sosialistina, lähinnä kai eurooppalaisittain sosiaalidemokraattina (kun luen Paul Krugmanin mielipiteitä Sandersista tajuan, mikä on vasemmistoliberaalin ja demokraattisen sosialistin ero). Sanders on kaikkien aikojen ensimmäinen sosialisti Yhdysvaltojen senaatissa. Hän on edustanut Vermontia senaatissa vuodesta 2007 ja sitä ennen toiminut pitkäaikaisena edustajainhuoneen jäsenenä ja Burlingtonin kaupungin pitkäaikaisena pormestarina, sattumalta menestys ei siis ole tullut.

Sandersin gallup-menestys kasvoi rakettimaisesti kesällä 2015 ja syksyllä hän oli jo aivan Hillary Clintonin tuntumassa ja nyt jo paikoin ohi. Hän keräsi (ja kerää) vaalitilaisuuksissa paikat täyteen väkeä.

Onko Sanders sääliä kerjäävä ukkorahjus? Kaikkea muuta. Hänen ei tarvitse antaa tippaakaan tasoitusta siitä, että hän on kilpailijoitaan vanhempi - ja sosialisti! Hän on energinen 74 vuotta nuori aktiivinen poliitikko.

Sanders puhuu kiihkeästi, muttei sotkeennu sanoissaan. Hän omaa myös kohtuullisen määrän huumorintajua ja kykyä kuunnella vastaväitteitä. Onko hän objektiivisesti katsoen liian vanha? Ei tietenkään, pitkissäkin puhetilaisuuksissa hän osoittanut kestävyytensä.

Otsakkeessa ei ole kysymysmerkkiä. Siinä ei tarvita sitä. Otsake ei myöskään ole ironiaa, mutta se toki voisi olla, ja muutama vuosi sitten se olisi ollutkin. Elämme poikkeukset mahdollistavaa aikaa.

Olen joskus käyttänyt Bernie Sandersista nimeä ilmiö. Kun katson ja kuuntelen häntä youtube-videoilta voin todistaa, että hän on elävä olento. Ihmiset ovat ällikälle lyötyjä. Kuka on tämä mies, jonka ei pitäisi olla olemassakaan?

Tunnen tiettyä kunnioitusta Bernie Sandersia kohtaan riippumatta siitä, miten pitkälle hän pääsee nyt meneillään olevissa play-offseissa kohti USA:n presidentinvaaleja. Sanoisin tämän, vaikka en tietäisikään, että hän on tuoreessa mielipidetiedustelussa kepittänyt sekä Marco Rubion että Hillary Clintonin, muista puhumattakaan.

Yhdysvallat tarvitsee tätä miestä, siitä olen satavarma. Ja juuri kun ihmiset ovat menettäneet kaiken toivonsa, että Yhdysvallat olisi irti miljardöörien lobbauksesta, ja että äänestämisellä olisi jotain merkitystä, tulee kuin tyhjästä mies, joka sanoo: ”ei näin, pojat!” Sanders on osoittanut, että ihmeiden aika ei ole ohi. Mies avaruudesta on tullut ja moni amerikkalainen päästelee tahattomia naurahduksia miettiessään, miten tähän mieheen pitäisi suhtautua. Että ihan oikea ”kommunisti” ja vahvoilla USA:n presidentinvaaleissa! Olen varma, että valtiokapitalisti (ja kohta pelkästään kapitalisti, jos hän onnistuu myymään valtionyhtiöt) Vladimir Putin ihmettelee, miten tässä näin on käynyt: amerikkalaista sosialistiako tässä on ruvettava torjumaan?

Juuri nyt, New Hampshiren esivaalien alla, polarisaatio Yhdysvaltain sisäpolitiikassa tuntuu hyvin jyrkältä, kun mielipidetiedustelujen johdossa ovat Trump ja Sanders. Kuvio on kuitenkin aika sekava: Trumpin helppoheikkipuheet saattavat merkitä mitä vain.

Sanders kehuu Skandinavian maiden koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmää sellaisella ponnella, että pieni puna poskillani tulen kysyneeksi kestämmekö me tämän ihailun. Pakko meidän on nyt panna taloutemme kuntoon, koska Bernie meitä niin kehuu!

Wall Street edustaa Sandersille kaikkea sitä, mitä voi pitää ison rahan valtana. Lobbauksen ja korruption kimppuun Sanders käy rakkikoiran tavoin. Toistuvasti Sanders tuo esille yhden prosentin ongelman eli rikkain prosentti (tai 0,1 prosenttia, tai 0.01 prosenttia) omistaa yhä suuremman osan yhteisestä kakusta.

Sandersin haasteena on, miten kauan hän pystyy pitämään kiivaan, mutta älykkään vanhemman valtiomiehen profiilinsa sortumatta hedelmättömään juupas-eipäs-väittelyyn. Hän on kehittänyt strategiassaan maksutonta terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmää ja saanut luonnollista syistä niskaansa Hillary Clintonin syytökset taivaanrannan maalailusta.

Mitä muuta hän haluaa kuin skandinaavisen terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmän? Hän haluaa kuuden viikon lomat, hän haluaa pysäyttää keskiluokan taloudellisen romahduksen, hän haluaa rikkaat Wall Streetin miljardöörit uudistustensa maksajiksi, hän haluaa ohjata osan sotilasmenoista Yhdysvaltain rappeutuvan infrastruktuurin korjauksiin, hän haluaa todellisia muutoksia ilmastopolitiikkaan, hän haluaa ruokakupongit pois ja 15 dollarin minimipalkan tilalle, hän haluaa Yhdysvallat pois Lähi-idästä, hän haluaa irti ”Military Industrial Complexista”. Hän on saanut tarpeekseen republikaanien ideologian läpitunkemasta politiikasta, jolla ei tavoiteta amerikkalaisen keskiluokan tai köyhien todellisuutta. Hän sanoo ihmisten olevan kyllästyneitä (sick and tired) kaikkeen siihen, mikä sisältyy amerikkalaiseen poliittiseen kulttuuriin.

Sanders on kerännyt vaalikassansa muutaman kympin lahjoituksina tavallisilta kansalaisilta, joka on uskomaton valtti hänen satoja tuhansia dollareita - muun muassa pankeilta - saaneisiin vastustajiinsa verrattuna. Suuren rahan valta on oikeasti kyseenalaistettu?!

Sandersin yksi valtti on myös, että hän on vastustanut USA:n sekaantumista Lähi-idän valtioiden asioihin säännönmukaisesti päinvastoin kuin kilpailijansa Hillary Clinton.

Sandersin iskulause ”Enough Is Enough” muistuttaa Suomen sosiaalidemokraattien iskulausetta sotien jälkeen, ”Jo riittää!”. Sosiaalidemokraatit kohdistivat lausahduksen kansandemokraatteja vastaan, Sanders sydämetöntä oikeistoa vastaan.

Onko Sanders normipopulisti? Ei mielestäni. Hän yrittää kyllä saada kuun taivaalta, mutta hänen ohjelmansa on silti niin kiinni amerikkalaisessa arjessa, että kukaan toinen presidenttiehdokas ei laskeudu sille tasolle.

Mikä on Sandersin suhde Obamaan? Sanoisin, että hän pyrkii jatkamaan Obaman politiikkaa vasemmistolaisempana versiona. Kun Obama (jota Sanders sanoo ystäväkseen) aloittaessaan pyrki ainakin jossain määrin elvyttämään Lyndon B. Johnsonin sosiaalipoliittisen ohjelman, Great Societyn, niin Sandersilla se on suorastaan integroitu hänen ohjelmaansa.

Ovatko Trump ja Sanders poliittisen ja ideologisen magneettikentän päissä? Vertailu ei ole mielestäni reilu Sandersia kohtaan. Trumpilla on tölväisynsä, jotka eivät kuulu edes republikaanisen ekstremismin piiriin, ne edustavat lähinnä huonoa makua. Sanders argumentoi ja äänestäjänä voit sitten valita oletko samaa mieltä vai et.

Bernie Sandersin menestys paljastaa, että kansanvaltainen järjestelmä on kriisissä, mutta en pidä Sandersia tuon sairauden ilmentymänä, vielä vähemmän aiheuttajana, vaan kansalaisten melkein epätoivoisena pyrkimyksenä - Sandersin avulla - tervehdyttää poliittista järjestelmää sen vanhoista rasitteista.

Kyynikko sanoisi, että loppupelissä Sandersille käy huonosti. Mielestäni se on sivuseikka, sillä hän on jo osoittanut, että demokratialla on sittenkin väliä kaiken sen paatuneen poliittisen ilmapiirin keskellä, jossa me elämme.

1 kommentti:

  1. Sandersin mahdollisen menestyksen kompastuskivenä,on löytääkö hän valtakoneistoonsa kykeneviä ja korruptoimattomia tyyppejä. Seuraava presidentti tulee olemaan sikälikin saranakohdassa, että Nixonin aikanaan nimeämät korkeimman oikeuden jäsenet alkavat olla luontaisen poistuman iässä, joten seuraavan presidentin ideologinen jälki on ajallisesti pitkä. Huvittavaa sinälään on seurata maailmankirjojen myllerystä,Putin autoritarisena kapitalistina, Sanders sosialistina, siis napaisuus on vaiihtamassa paikaa. Kannataa muuten kuunella viimeisin Sarasvuon saarna yle puheelta, siinä hän kertoo keskusteluistaan anarkisti Suvi Auvisen kanssa,varsn ymmärtävään sävyyn ,samoin Varufakiksen näkemyksiä hän tuntuu myös ainakin ymmärtävän.

    VastaaPoista