Taannoin käytiin kamppailua siitä tarjoaako sotilaallinen liittoutuminen
turvaa vai ei. Nyt ylivoimainen enemmistö on kallistunut kannalle, että kyllä tarjoaa. Mutta mitä ajattelevat ne
yhteisöt, jotka nimenomaisesti ovat
ottaneet rauhan säilyttämisen tavoitteekseen ja tehtäväkseen?
Ylen Aamu-TV:ssä 11.5. 2022 annettiin puheenvuoro
rauhanaatteen edustajille ja edistäjille. Keskustelijoina toimivat Sadankomitean
pääsihteeri Jarmo Pykälä ja Rauhanliiton puheenjohtaja, rauhantutkija Tarja
Cronberg. Rauhasta puhuminen ei todellakaan ole iltapäivälehtien lööppien
suosikkiaiheita näinä aikoina. Poimin ohessa joitakin esiinnousseita teemoja Aamu-TV:n
haastatteluista ja kommentoin myös omalta osaltani puheenvuoroja.
Huomasin yhtymäkohtia omaan ajatteluuni keskustelijoiden
näkemyksissä nykyisessä sodan sumun
tilanteessa. Cronberg totesi vallitsevan tilanteen ankeuden: diplomatialle ei
ole tilaa eikä mitään rauhanneuvotteluja ole meneillään Ukrainan sodan
osapuolien kesken. Päinvastoin valmistaudutaan
pitkäaikaiseen sotaan. Sotatilanteen seurausvaikutuksena taloudelliset ongelmat
ovat paisuneet ja köyhyys on lisääntynyt puhumattakaan sotilasmenojen lisääntymisestä.
”Ei koskaan enää sotaa” on jäänyt hurskaaksi toiveeksi myös
Euroopassa. Entä sitten Suomen mahdollisuudet rauhanvälitystehtäviin? Jarmo
Pykälä piti tärkeänä Venäjän kansalaisyhteiskunnan tukemista. Molemmat pitivät tärkeänä Helsinki-prosessin
jatkamista. Cronberg otti esille toimimisensa Pohjois-Karjalan
maakuntajohtajana kuuden vuoden ajan. Rakennettiin yhteistyötä rajan yli kolmen
Suomen maakunnan ja Venäjän puolelta Karjalan tasavallan kanssa Suomen, Venäjän
ja EU:n rahoituksella. Nyt ollaan murheellisessa tilanteessa: tehty työ on
valunut käsittääkseni täysin hukkaan ja esimerkiksi kanssakäyminen
henkilötasolla on päättynyt aidan rakentamiseen valtioiden välillä. Yliopistot
ovat lopettaneet myös yhteistyön. Syynä
on tietenkin Putinin käynnistämä sota, Ukrainan sota. Aita ikään kuin symboloi
kaiken arkisen kanssakäymisen loppumista kahden maan kansalaisten välillä. Jää
tunne, että yhteistyön päättymisessä on lopullisuuden tuntua: rakennetaan
pitkäaikaista vihollisuutta eikä yhteistyön jatkamisessa nähdä enää mitään
järkeä.
Yhdeksänkymmentälukulainen ”Eurooppa ilman jakolinjoja” loistaa poissaolollaan, toteaa Cronberg. Ei
saa edes tavata!
::::::::::::::::::::::::
Sadankomitean johtoajatus on ollut liittoutumattomuus ja
näin ollen Nato ei ole oikea tie, rauhan
tie, toteaa Jarmo Pykälä. Cronberg kiinnittää huomiota ydinasepelotteeseen, jonka nimiin Naton puitteissa vannotaan. Cronberg näkee ydinasekysymyksessä
”kaksipuoleisuuden”, toisaalta ydinaseista pitää päästä eroon, koska ne
tuhoavat maailman ja toisaalta mainitun – olemassa olevan – ydinasepelotteen
katsotaan suojaavan maailmanpalon
syttymiseltä.
Nato on ydinaseliitto. Ydinaseet luovat vastaiskuperiaatteen.
Turvatakuut ydinaseisiin liittyen luovat
väärän turvallisuuden tunteen. Turvatakuita ei ole koskaan testattu. Cronberg
vie ydinaseiskujen ”vastavuoroisuuden” periaatteen todella pitkälle. Cronberg
suhtautuu skeptisesti siihen, että Yhdysvallat
asettaa oman maansa asutuskeskukset vaaranalaisiksi käyttämällä ydinaseita Euroopassa, jos Venäjä hyökkää jonkun
eurooppalaisen Nato-maan kimppuun ensin.
Kun Ukraina siirsi ydinaseensa Venäjälle vuonna 1994, niin se sai turvatakuut USA:lta, Venäjältä ja
Britannialta siitä, että Ukrainan rajat
säilyvät. Krimiä ei kuitenkaan mikään taho suojannut, kun Venäjä otti sen haltuunsa. USA ja Britannia
sanoivat , että niiden itsensä antamat turvatakuut eivät olleet juridisesti
pitäviä. Oliko pukki (Venäjä) kaalimaan vartijana? Kuten tiedetään, aina löytyy syyt jonkin
alueen valtaukseen, kun kaivaudutaan riittävän
syvälle historiaan.
Suomessa on voimassa vahva luottamusyhteiskunta, ehkä
luotamme joskus naiiviuteen saakka toisiin ihmisiin ja valtioihin. Täytyy
toivoa, että nyt annettavien turvatakuiden suhteen ei tarvitse pettyä.
Jarmo Pykälä kaipasi enemmän keskustelua ”kyllä, ei, ehkä, mutta”
-pohjalta. Tarvitaan siis enemmän sävyjä debattiin. Pykälän mielestä löytyy
liian vähän asiantuntijoita, jotka
kertovat Natosta sekä hyvät että huonot puolet. Voisin olla vaikka samaa
mieltä. Ylellä olisi ollut mahdollisuus laajentaa keskustelun skaalaa, mutta se
ei ole pitänyt sitä tarpeellisena. Nyt Pykälän toive on jo menneen talven lumia.
Juuri nyt ilma on täynnä erilaisia julkilausumia, tuen
osoituksia, turvalausekkeita ja myötätunnon osoituksia, mutta myös uhmakkaita voimapoliittisia
lausahduksia. Toivottavasti yksityiskohtien viidakossa päättäjät säilyttävät
kokonaisnäkemyksen ja maltillisuuden ja ylilyönneiltä vältytään.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Edellä on referoitu Aamu-TV:ssä käytyä virkistävää
keskustelua kansainvälisen politiikan tilasta rauhanliikkeiden näkökulmasta.
Tällainen keskustelu olisi pitänyt voida käydä jo viikkoja tai kuukausia
aiemmin. Keskustelun lopussa todettiin, että Venäjän, Naton ja Ukrainan hallitessa
keskusteluavaruutta jäävät paitsioon esimerkiksi ilmastokysymykset, joiden ratkaisuun Nato ei luonteensa
mukaisesti osallistu. Ehkä oikeampaa olisi ollut todeta, että ilmastokysymyksistä
vallitsee selkeitä erimielisyyksiä Naton jäsenvaltioiden kesken. Kaiken
kaikkiaan sodan sumu haittaa näkyvyyttä
tärkeisiin kysymyksiin (ilmastokysymysten ohella talous, elintarvikehuolto,
maailmankaupan ongelmat ym.). Elämme samanaikaisesti pakottavien yksimielisyyspaineiden ja
vastakkainasettelun aikoja.
Voimasuhdekamppailun lopputulokseksi näyttäisi muodostuvan, että liittoutumattomuus vahvistettuna valikoiduilla
valtioiden välisillä syvenevän yhteistyön
muodoilla kärsi tappion: sekä Suomi että Ruotsi valitsivat Naton. Presidentti Niinistö
käytti peilivertausta kuvatessaan Suomen (ja Venäjän) ratkaisun perusteita. Mikä
ettei! Sen olisi voinut sanoa toisinkin: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Venäjän suhtautumista omien pakkomielteenomaisten toimiensa seuraamuksiin voisi
kuvata välinpitämättömäksi suurpiirteisyydeksi. Halutaan niin kovaa yhtä (Ukraina)
että menetetään toisaalla (Ruotsin ja Suomen liittoutumattomuus). Lopputulos
voi olla, että käteen ei jäänyt mitään ja heikennettiin Venäjää historiallisella
tavalla.
Sanktioiden teho on ,ainakin alkuvaiheessa ollut vastakkainen niiden asettneiden näkökulmasta,rupla on vahistunut, kun Venäjä saa vientituotteistaan ennätyskorketa tuottoja, mutta läntiset valluutat eikä myöskään kulta poistu Venäjältä.
VastaaPoistaKuuba on ollut sanktioituna, mltei koko elämäni ajan, samoin Iran,vuodesta 79 alkaen.
Kohta ilmeisesti puolet ihmiskunnasta on länsmaiden erilaisten talouspakotteiden kohteena.
Väitämättä tämäntapainen talous-sodan käyttäminen kertoo myös osaltaan länsimaiden heikkoudesta, kun ne eivät uskalla ryhtyä todelliseen sotaan vihollistensa kanssa.
Ukrainasta toki on muodostumassa eräänlainen sjais-sotia Yhdysvalloille, sinne kun on parhaillaan suunitteilla ennätysellinen tukipaketti, juuri sodankäyntiin.
Taitaa olla niin, ettei kukaan halua laajamittaista sotaa tällä hetkellä. Kuuba on ollut pitkään (1962) Yhdysvaltain kauppasaarrossa. Seurauksena Kuuba on köyhtynyt.
VastaaPoistaKokonaisvaikutuksia tehdyistä pakotetoimenpiteistä tuskin kukaan tietää. Venäjän talous on heikossa hapessa omien
toimenpiteidensä seurauksena.
Eilen Heikki Talvitie oli päästetty A-studioon,hän totesi suomenlahden ja itämeren olevan Venäjän ulkomaankaupan henkireikä,kapeimmillaan ahdas sellainen.
VastaaPoistaMyös Kaliningradin asema voi nyt vaikeutua, kun se on joutumassa samantapaiseen saartoon, kuin Berliini aikaisemmin,sllä poikkeuksella ettei sinne edes voiida lentää.
Nyt olisikin erinomaisen tärkeää,ettemme päästä meidän kansallisia, länsimielisiä ääriaineksia liikaa määräämään kansakutamme suunnasta, koska he ja balttian vastaavat, voisivat katkaista tuon Venäjän ulkomaankaupan henkireijän.
Juuri tuon huuman ja voitonriemun tuottamana me voimme joutua oikeiden vaaranvuosien aikakauteen.
Myös sotilastukikohtien luovuttaminen Yhdysvalloille olisi yksi todellisen vaaran tuottaja maallemme.
Suurin piirtein samaa mieltä. Pietari on pussin pohjalla (vrt. Neuvostoliiton huoli Pietarista vuonna 1939), mutta meillä vain pohditaan miten Nato-pax tuo meille onnen. Putin on toki näytelmän konna, mutta kiristämään suhteita ei kannata ryhtyä.
VastaaPoista