Leikataanko Yle-veroa vai säilytetäänkö se?

 

Helsingin Sanomat on gallupin (23.5.2023) avulla selvittänyt kansalaisten suhtautumista Yle-veroon. Olen myös itse harvakseltaan tarkastellut näissä kirjoituksissani Ylen rahoitusta suhteessa sen tarjoamaan sisältöön. Nyt referoin ja kommentoin  HS:n gallupia saadakseni selvyyden Ylen kannatukseen kansalaisten keskuudessa.

Tehty HS-selvitys liittää sen eduskuntavaalien alla käytyihin keskusteluihin puolueiden tavoitteista Yleisradiota koskien.

Kysymys on myös uuden hallituksen ohjelman painotuksista. Myös minulle on tärkeää,  miten Yle hoitaa tehtävänsä. Kuinka lähellä henkilökohtainen mielipiteeni on gallupin tuloksia?  Katsotaanpa!

Gallupin mukaan enemmistö haluaisi säilyttää Yle-veron ennallaan (51 prosenttia vastaajista), kun taas 41 prosenttia on sitä mieltä, että veroa pitäisi leikata, vaikka se johtaisi Ylen sisältöjen supistumiseen.

Yle-veron leikkaukseen ovat iskeneet kyntensä erityisesti perussuomalaiset ja kokoomus, kun taas vasemmisto haluaa säilyttää veron tason. Myös veron kasvattaminen saa 8 prosentin kannatuksen. Onko kysymys ensisijaisesti valtiontalouden hoidosta vai ideologisista päämääristä? Ehkäpä kysymys on näiden yhdistelmästä. Leikkaustarve on synnyttänyt pitkään kyteneen halun puuttua Ylen ohjelmien määrään ja sisältöön. Erityisesti perussuomalaiset ovat pitäneet asiaa esillä.

Ylen rahoitus oli viime vuonna 557 miljoonaa euroa. Yle-vero on korkeintaan 163 euroa vuodessa.

HS-gallup osoittaa, että Yle saa eräitä muita kansalaisryhmiä nihkeämmin kannatusta 30-vuotiailta, maaseutukuntien asukkailta ja yrittäjiltä. Nämä ryhmät muodostavat eriseuraisen kokonaisuuden,  jossa syyt Yle-veron suureksi koettuun kokoon ovat vaihtelevan kriittisiä  (silti vain noin puolet näistäkin ryhmistä leikkaisi Yle-veroa).  Yle-veroa kannattavat voittopuolisesti  naiset, yli 60-vuotiaat, opiskelijat, eläkeläiset ja akateemisesti (!) koulutetut.

Kannatusta löytyy siis erityisesti naisista (57 prosenttia), jonka lasken johtuvan tämän kohderyhmän painotetusti liberaalista suhtautumisesta. Mukana on myös häivähdys punavihreyttä.

Nihkeys Yleä kohtaan kummunnee yhtäältä melko vaatimattoman koulutuksen omaavasta ryhmästä. Yle ei ohjelmatarjonnassa ilmeisesti saavuta tätä ryhmää kovin hyvin. Maaseudun väki suhtautuu Ylen ohjelmiin  epäluuloisesti mahdollisesti liittäen sen kokemaansa Ylen  (poliittiseen) ylemmyydentuntoon ”maalaisia” kohtaan. Yrittäjät taas kokenevat kaikki ”ylimääräiset” veroluontoiset maksut rasitteeksi. Ja kolmekymppisten mediasuhtautuminen on poikkeava heijastaen Ylen kokemista jäykkänä ja vanhahtavana tapana jakaa kuvaa ja ääntä.

Yle-maksuihin kohdistuva kriittisyys on tunnusomaista oikeistolaisesti ajattelevien keskuudessa. Perinteinen oikeiston  verovastaisuus heijastunee tässä. Vastaavasti vasemmalla vain joka neljäs tai jopa vain 14 prosenttia  kannattaa veron leikkausta. Puolueista hanakimpia veron leikkaajia ovat – yllätys, yllätys – perussuomalaiset (peräti 74 prosenttia puolueen kannattajista, kun taas kokoomuslaisista niin ajattelee vain 55 prosenttia kannattajista). Selvästi yli puolet sdp:n ja keskustan kannattajista haluaa veron säilyvän ennallaan. Yle on säilyttänyt perinteisen ”kannattajakuntansa” melko odotetusti.

Mikä oikeistokonservatiivisesti ajattelevia jurppii Ylessä? Toimittajien asennemaailma? Koetaanko asia niin, että koska tuo ja tuo toimittaja ei ole kannallani,  on hän minua vastaan. Toimittajat koetaan valtaapitävien hegemonian edustajiksi - ei ”meihin” (siis ”tavallisiin kansalaisiin”) kuuluviksi. Leima, joka on lyöty näihin toimittajiin on ”vihervasemmistolaisuus”, joka on synneistä suurimpia.

Se kävi gallupissa selväksi, että kansanedustajien ei haluttu puuttuvan Ylen sisältöihin. Akateemisesti koulutetuista vain joka kymmenes halusi kansanedustajien puuttuvan ohjelmatarjontaan. Ihmiset eivät selvästikään haluaisi ohjelmatarjontaa peukaloitavan. Ylen halutaan pysyvän riippumattomana. Vain perussuomalaisista puuttumiselle  löytyy kannatusta.

::::::::::::::::::::::::::

Perussuomalaiset ovat nostaneet yhdeksi vaaleissa saamansa mandaatin kärkitavoitteeksi Ylen toiminnan rajaamisen ja kahlehtimisen. Dosentti Heikki Hellmanin mukaan tämänkertainen keskustelu liittyy laajemmin yleismaailmalliseen valtavirtajournalismin vastaiseen liikehdintään.  Perussuomalaiset ovat päätyneet kannalle, jonka mukaan perinteinen journalismi ei palvele heidän etujaan. Miten paljastavaa: syytetään ensin vastustajaa (Yleä) epäoikeudenmukaisesta viestinnästä ja sitten keskitytään netin kautta tyrkytettävään omaan retoriikkaan, jonka valvonta on hyvin ohutta.

Suomessa on ollut vakiintunut tapa, jonka mukaan Yleisradiota koskevista asioista päätetään parlamentaarisesti. Se on hyvä lähtökohta. Tietysti tämä kaikki Yle-kriittisyys liittyy vaalikentillä esitettyihin lupauksiin, joita nyt sitten yritetään lunastaa hallitusohjelmassa.

Epäselväksi minulle on jäänyt, miltä osin vastenmielisyys sittenkin koskee ”journalistisia sisältöjä”, kuten  esimerkiksi Ylen viihdetuotantoa ja ulkomaisia viihdeostoja. En itsekään pääsääntöisesti seuraa näitä tuotantoja, mutta en myöskään pudottaisi niitä pois Ylen tarjonnasta.

Tavallinen katsoja lähestyy Yleä - muun ohella ja usein aivan erityisesti - viihdenäkökulmasta. Tehokas tapa heikentää Ylen toimintaa on kehittää keinot,  jolla suositut ohjelmat siirretään pois Ylen tarjonnasta. Niin ei kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi menetellä,  vaan  ne toimivat katsojamagneetteina (markkinointikeinona) tuoden Ylelle sen tarvitsemia (uusia) katsojakuntia

Mielestäni Ylen ohjelmatarjonnan pitää olla laajaa ja sisältää esimerkiksi dokumentteja, draamaa, urheilua, elokuvia ja myös korkeatasoista viihdettä yhteiskunnallisten teemojen lisäksi. Erityisesti huomattavien urheilutapahtumien välittäminen Ylen kanavilta on välttämätöntä. Sen sijaan joidenkin heppoisten sarjafilmien ja tosi-TV-ohjelmien ym. vastaavien välittämisestä Ylen kanavilla voidaan keskustella.

Yleen luottaa tutkimusten (Reuters-instituutti) mukaan 84 prosenttia suomalaisista, yhdeksän prosentin ollessa toista mieltä. Näyttää siltä,  että veroja halutaan mieluummin maksaa kuin katsella loputonta mainostulvaa.

Yleisradion puolueettomuus on herkeämättömän huomion kohteena. Perussuomalaiset toimivat  ideologisesti Yleä vastaan oletuksenomaisesti: he katsovat, että Yle painaa sitä puolueena alas. Ylen entinen kirjeenvaihtaja, kokoomuksen Pertti Salolainen näkee asian toisin: mikään muu tiedotusväline  ei huomioi niin paljon perussuomalaisia kuin Yle. Tässä voi olla vinha perä. Luulo ei ole tiedon väärti.

HS-gallupin tulos vastaa suurin piirtein odotuksiani. Kansalaiset antavat Ylen tiedonvälityksestä pääsääntöisesti myönteisen kuvan, jonka jaan. Useimmat maksavat Yle-veronsa valittamatta.

Kritiikin esittäjät haluaisivat ohjata Yleä suuntaan,  joka ei mielestäni tee yleisradiolle oikeutta. On tärkeää, että konservatiiviset tahot, jotka yrittävät hidastaa Ylen kehitystyötä tulevaisuuteen suuntautuvasti eivät saa tahtoaan lävitse. Onneksi Ylellä on vahva aktiivisista kansalaisista muodostuva näkemys puolellaan.