Asutuksen leviämisen kannalta mantereen ylittävästä
rautatiestä (valmistui 1869) tuli ratkaiseva tekninen edistysaskel. Matka
mantereen poikki ei kestänyt enää kuukausia vaan parhaimmillaan vain neljä
päivää. Se merkitsi monelle uuden elämän alkua maassa, jossa onnistujilla oli
rajattomat mahdollisuudet edetä.
Kysymys oli luonnonrikkauksien saavutettavuudesta ja niiden
hyväksikäytöstä. Maat oli viety arveluttavin sopimuksin vähitellen maan
alkuperäisiltä asukkailta, intiaaneilta. Heidät ajettiin yhä kauemmas länteen
ja pohjoiseen. Alkuperäiskansat olivat eläneet näillä mailla jo tuhansia
vuosia. Rautatie käytännössä lopetti alkuperäisten kansojen vastarinnan.
Valkoisen miehen näkökulmasta kysymys oli villin lännen täydellisestä
kesyttämisestä.
Intiaaneille luvatut maat otettiin heiltä pois petetyillä
lupauksilla pääosiltaan Texasin ja Meksikon pohjoisosan valloitusten kautta.
Valtio tuki uudisraivaajien muuttoja runsailla avustuksilla. Taka-ajatuksena
oli uusien muodostuvien osavaltioiden liittäminen liittovaltioon. Myös
massiivista mainontaa hyväksikäytettiin eri ammattiryhmien muuttohalukkuuden
lisäämiseksi. Rotuongelmaa vähäteltiin. Sloganina käytettiin ilmaisua ”parempi
elämä”.
Alkuperäisasukkaille muuttoryntäys oli katastrofi. Rautatien
vaikutus tunnistettiin varhain. Se oli vaara alkuperäisille asukkaille.
Rautatiet edistivät mm. armeijan joukkojen kuljetuksia ja kaupallista
biisoninmetsästystä. Liittovaltion tuki biisoninmetsästykselle oli tarkoitettu
kantaväestön näännyttämiseen. Biisonit lähes kuolivat sukupuuttoon 1870-luvulla
(vuonna 1900 jäljellä oli enää 1000 yksilöä).
Itäinen ja lännestä lähestyvä rautatie kohtasivat samassa
pisteessä ja jakoivat intiaanien maat kahtia. Kaiken lisäksi lisäraiteita
rakennettiin runsaasti idän ja lännen välille. Intiaanien (valkoiseen väestöön)
sopeuttajat ja reservaatteja suosivat tahot ajoivat samaa päämäärää kuin
armeija. Tulos: reservaatit yleistyivät.
Enpä tainnut ymmärtää ”Oregonin tien” (Oregon Trail, lähes
3500 kilometriä) merkitystä, kun luin Kuvitetut klassikot -lehteä (numero 12)
pikkupoikana jalan tai hevosella (ennen rautatietä) kuljettavana luoteisväylänä
Missourista Oregoniin, Tyynen valtameren rannalle.
::::::::::::::::::::
Intiaanien käännyttäminen ja opettaminen valkoisten tavoille
kuuluivat käynnistettyyn uudelleenkoulutusohjelmaan, samoin kuin huonon kohtelun
varjolla tapahtuneet siirrot paikasta toiseen.
Intiaanit eivät luopuneet maistaan vastarinnatta.
Käynnistyivät ns. intiaanisodat (sisällissodan ja 1870-luvun puolenvälin välisellä
ajanjaksolla). Samalla kuitenkin vastarinta vähitellen murtui. Kullan
löytymisellä lännestä oli tuhoisia seuraamuksia intiaanien mahdollisuudelle
selviytyä. Tästä huolimatta intiaanit saivat myös voittoja, joista tunnetuin tapahtui
Little Big Hornissa. Kuitenkin intiaanit joutuivat taipumaan sopimuksiin, jotka käytännössä
tyrehdyttivät vastarinnan lopullisesti.
Intiaanien kanssa kyllä pyrittiin tekemään sopimuksia, mutta niistä ei
pidetty kiinni. Pyrkimykset intiaanien koulutuksen avulla tapahtuvaan ”sivistämiseen”
epäonnistuivat. Menetelmät olivat väkivaltaisia. Voidaan jopa käyttää nimitystä
kansanmurha! ”Sivistämisellä” vain tuhottiin vuosisatojen aikana omaksuttu
kulttuuri.
Woundeed Kneen puron joukkomurha (1890) oli viimeinen
sinetti intiaanien väistymiselle. Woundeed Kneetä on sanottu taisteluksi, mutta
tosiasiassa se oli verilöyly, jonka kohteena olivat suurelta osin aseettomat
naiset ja lapset.
Intiaanien määrä oli romahtanut jopa 60 miljoonasta (?) 1900-luvulle
tultaessa 238 000:een henkeen. Intiaanit kuolivat kulkutauteihin ja
luoteihin.
::::::::::::::::
”Rajaseudusta” tuli 1800-luvun lopulla vanhentunut käsite,
sillä mantere oli asutettu idästä länteen. Ei ollut enää paikkaa, mihin
tunkeutua!
Dokumentissa painotetaan, että Yhdysvaltain historia on
löytämisen historiaa. Mitä löydettiin? Ihmiset löysivät itsensä parempien
mahdollisuuksien olosuhteista. Kaikilla oli mahdollisuus olla osa jotain parempaa.
Positiivisesti tulkittuna rajaseutu muuttui kuubalaisten, latinojen,
kiinalaisten ja muiden ihmisryhmien ”naapurustoksi”, joille oli ominaista sitkeys
ja itsepintaisuus. Rajaseutu eli ja elää tässä mielessä heissä edelleen.
Mitä tapahtuu, jos rajaseutu ”poistuu”? Osataanko elää ilman
frontieria? Tässä kohtaa dokumenttia tulee vastaan käsite ”exceptionalism”,
ekseptionalismi, ainutlaatuisuus. Se esitetään yhteydessä, jossa jäädään ihmettelemään, mitä tapahtuu, jos
rajaseutua ei enää ole. Säilyykö amerikkalainen poikkeavuus, ainutlaatuisuus,
joka oli kytketty rajaseutufilosofiaan? Se olisi enää ”vain” kuin Euroopan
yhteisö, ”jonka amerikkalaiset luulivat jättäneensä taakseen”. Muuttuisiko
Amerikka rajaseudun poistumisen myötä vähemmän avoimeksi mahdollisuuksille?
Eräs historioitsija esittää, että rajaseutu oli
”tyytymättömyyden varoventtiili”. Oli mahdollisuus - jos koki epäonnistumisen -
lähteä halutessaan länteen. Go West, Buster Keatonin tapaan! Länsi edustaa
tässä mahdollisuuksien paikkaa.
Amerikka – kaikkien mahdollisuuksien maa? Toisenkinlainen
näkemys esitetään dokumentissa. Ja se jopa realisoitui! Euro-amerikkalaisuus nimittäin
menetti hohtonsa ja alkoi muuttua epäluuloisuudeksi uusia vieraita kohtaan. Maahanmuuttajia
tuli yhä enemmän, eikä enää pelkästään Britanniasta, Saksasta ja Skandinaviasta
vaan aivan uusista maista, Itä- ja
Etelä-Euroopasta. Alettiin olla huolestuneita uusien tulijoiden sopeutumisesta.
Tai sitten kysymys oli vain rasismista.
Vuosisadan lähestyessä loppua perinteiset valkoiset länteen
muuttajat joutuivat kokemaan kilpailua aasialaisten, japanilaisten ja
kiinalaisten taholta. Erityisesti ahkerat kiinalaiset joutuivat silmätikuiksi.
Heidät koettiin uhkaksi yhteiskunnalle. Kiinalaistaustaisia
muuttajia vastaan alettiin säätää lakeja jo 1850-luvulta lähtien. Kaiken
lisäksi Kalifornian osavaltio oli vaa’ankieliosavaltio presidentinvaaleissa.
Voitto Kaliforniassa vaati kiinalaisvastaisen vaaliohjelman laatimista. Kiinalaiset
joutuivat kaikenlaisten rajoitusten kohteiksi. Suurta odotusta ei palkittu.
::::::::::::::::::::::::::::::::
Yhdysvaltain hallitus levitti ideaa amerikkalaisesta unelmasta
markkinointikampanjoissaan. Se tarjosi mielikuvissa uuden alun tulijoille.
Monille lupaus osoittautui pettymykseksi. Mainoslauseet pönkittivät
amerikkalaista ylemmyyttä: laajeneminen oli Jumalan antama lahja. Kysymys oli kuitenkin
paljon arkisemmista asioista: maallisesta laajenemishalusta, väestön kasvusta,
Meksikon kaltaisten heikkojen valtioiden voittamisesta, alkuperäisen väestön
alistamisesta ja suurvaltasyndroomasta.
Positiivisten mainoslauseiden muodostamasta kokonaisuudesta syntyi ajatus
kutsumuskohtalosta, Manifest Destinystä. Kysymys oli Jumalan tahdosta ja oikeutuksesta
toteuttaa suuri laajenemistehtävä, Manifest Destiny. Yhdysvaltain valkoinen
väestönosa oli valittu ”kansa” toteuttamaan tavoite.
Ryöstämällä toteutettu alkuperäiskansojen maiden anastaminen
pyhitettiin korulauseilla. Amerikka luotiin valkoisille vallanpitäjille, vaikka
luotiin kuva kansojen sulatusuunista.
:::::::::::::::::::
Alkuperäinen amerikkalainen
unelma muodostuu mielestäni ainakin seuraavista osatekijöistä:
rajaseutuideologiasta, Manifest Destinystä (kohtalouskosta, että Jumalan
valittu kansa oli saanut tehtävän luoda suuri maa), ekseptionalismista
(ainutlaatuisesta etevyydestä muihin kansoihin nähden), sotilaallisesta
voimasta, jolla toteutettiin imperialistinen (tai vaihtoehtoisesti sisäinen
kolonialistinen) hanke, valtion voimallisesta resursoinnista maan valtaamiseen sekä
uudisraivaajahengestä.
Voi olla vaikeata myöntää, että vapauden tyyssija,
amerikkalainen unelma, on luotu toisia sortamalla tai peräti tuhoamalla toisten
vapaus.
Ja aivan lopuksi: en tiedä juuri yhtään tapausta, jossa maan
– minkä tahansa maan - alkuperäinen väestö olisi selvinnyt voittajana
ylivoimaisella teknologialla varustetusta uudesta mahdista, uudesta isännästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti