Suurten odotusten 60-luku

 

Me ihmiset ajattelemme usein historiaan jääviä vuosikymmeniä tunnistettavien piirteiden pohjalta.  Eri asia on  sitten vastaavatko ominaispiirteet vuosikymmenen todellisuutta. Hesarin arvostamani toimittaja  Annamari Sipilä on laatinut laajan artikkelin suosikkivuosikymmenestään 1990-luvusta eli, ”ysäristä”. Leikillisesti hän torjuu eräille muille vuosikymmenille annetut puhekieliset ”luonnekuvat”. Ysäri on se oikea nimensä ansainnut  vuosikymmen. Sitä paitsi se on nyt vuorollaan muotia. Onneksi hän ei kritisoi 1960-lukua, sillä silloin hän olisi astunut varpailleni.

Kuusikymmentäluvulla ei ole hellyttelynimeä. Se on vain kuuskytluku ja sillä siisti, enkä minäkään yritä taistella vastaan. Nostalgia on mukana näissä kilvoitteluissa ja mikäpä siinä, ainahan sitä voi haikeana muistella vanhoja hyviksi koettuja aikoja. Sitä paisti aika kultaa menneisyyden. Minäkin jaan myöhemmin kuuskytluvun tietyltä kantilta osiin. Yksi tunnusomainen piirre koskien kuuskytlukua oli se että se oli mielestäni ”optimismin vuosikymmen”. Sitä leimasi odotus paremmasta tulevaisuudesta. Kukaan ei väitä, että kuuskytluku  olisi ollut jotenkin valmiiksi hyvä, mutta se antoi lupauksia paremmasta elämästä. Joskus on saatu mielipidekyselyissä ”parhaaksi tai onnellisimmaksi vuosikymmeneksi ”kasaria” eli vaurasta kahdeksankymmentälukua ja sillä on oikeutuksensa. Suomi oli silloin todella vauras maa, kunhan ei oteta huomioon vuosikymmenen  jälkipuolen rahamaailmasotkuja. Kasinopolle pääsi silloin todella irti ja oli aiheuttamassa 1990-luvun synkeitä talousmurheita.

 Mielikuvissani olen luonut yhteyden1960-luvun ja kahdeksankymmentäluvun Suomen välille. Kasarissa toteutuivat ne hyvinvointiyhteiskunnan lupaukset, jotka annettiin kuusikymmentäluvulla.

Olen yrittänyt koota oheiseen piirrokseen ne muistikuvat ja faktat, jotka liitän tärkeimpinä tapahtumina 1960-lukuun. Suurenna kuvaa näpäyttämällä.