lauantai 16. joulukuuta 2017

Politiikan säätila: epävakaata näkyvissä olevaan tulevaisuuteen

On hyvin vaikeata arvioida oliko vuosi 2017 kansainvälisessä politiikassa sen epävakaampi kuin muutamat vuodet lähimenneisyydessä. Monet näkevät jännityksen kiristyneen melkeinpä säännönmukaisesti. Tätä en allekirjoita. Tuntuu siltä, että enemmänkin kysymys on ollut paniikin ja hysterian lietsomisen eskaloitumisesta. Se tietenkin sinällään on valitettavaa ja aihe huoleen.

Terrorismin osalta tilanne jatkui ennallaan. Terroritekoja oli, mutta niiden määrä on vakiintunut, mikä sinällään on huono tila. Isisin voiman heikkeneminen ja suorastaan romahtaminen on kansainvälisen yhteisön suuria voittoja. Terroriteot eivät lopu, mutta niitä on vaikeampi johtaa menestyksellisesti, kun fyysinen alusta (=maapinta-ala) on hävinnyt alta.

Suurvaltojen välillä tapahtui muutoksia, jotka oirehtivat tulevia epävakaita aikoja. Tasapainoisimmalta suurvallalta vaikuttaa Kiina, jossa kommunistisen puolueen autoritäärinen ote pitää ja talouden voimakas kasvu jatkui ja jatkuu entisellään. Toisaalta surkea sananvapaus- ja ihmisoikeustilanne ei ole parantunut.

Venäjällä Putinin asema on järkähtämätön ja taloudessakin on pitkästä aikaa nähty valopilkkuja, mm. inflaatio on heikentynyt. Edetään vakaasti kohti seuraavia presidentinvaaleja. Venäjä haluaa olla suurvalta ja on raivannut tälle päämäärälle tietä koko vuoden onnistuen kohtuullisesti. Venäjän sisäinen tilanne muistuttaa demokratiaa vain etäisesti. Sananvapautta hyväksytään tiettyyn rajaan saakka, jotta vältytään diktatuurisyytöksiltä, mutta kokonaistilanne on muuttumattoman kurja.

Sitten tullaan Yhdysvaltoihin ja Trumpiin. Koko vuosi 2017 on ihmetelty Trumpin epävakaata käytöstä, joka on ennenkuulumatonta, kun on kysymys läntisestä suurvallasta. Tietenkin Trumpin käyttäytyminen on ollut – varsinkin sisäpolitiikassa - pitkälti median ja somen kautta vaikuttamista, ja kun tällaiseen eliksiiriin ei ole totuttu, on siinä ollut äimistelemistä.

Keskityn seuraavassa suurimpaan muutostekijään kansainvälisessä politiikassa eli Donald Trumpin edesottamuksiin.

Oma kriittinen asenteeni Trumpia kohtaan on säilynyt ennallaan. Trump on onnistunut aivan viime viikkoina täyttämään vaalilupauksiaan, mutta kun nuo lupausten toteutumiset ovat olleet monien mielestä arveluttavia tai vääriä, ei ole ollut syytä riemuita ”onnistumisista”.

Vasta monen vuoden päästä voidaan piirtää Trumpista edes osapuilleen aikaan sijoitettu kuva, mutta siihen saakka ainakin oma ymmällä oloni taitaa jatkua. Jos verrataan vaikkapa Watergaten ja Vietnamin sodan 1970-lukuun on mielestäni tapahtunut järisyttävä muutos: Yhdysvallat on muuttunut jakautuneemmaksi ja häikäilemättömämmäksi. Eniten kuitenkin ihmettelen tavallisten kansalaisten äänestys- ym. käytöstä. Se saa kerta toisensa jälkeen haukkomaan henkeä. Donald Trump johtaa tätä epävireistä kansakunnan orkesteria huutoporukan säestyksellä ilman nuotteja aiheuttaen koko ajan hämmentäviä interventioita ulko- ja sisäpolitiikassa.

Kansakunnan polarisoituminen ei alkanut tyhjästä. Sillä on juuret ainakin 1990-luvulla ja republikaanien Bill Clintoniin kohdistamassa periaatteellisessa inhossa, ja kuitenkin Clinton pysäytti Reaganin aikaisen kansakunnan syvän velkaantumisen. Ikävä kehitys kärjistyi republikaani George Bush nuoremman aikana päätyen katastrofaaliseen finanssikriisiin. Demokraatti Barack Obama – vaikka hän kaudellaan Yhdysvaltain talous nousi tasapainoon ja esim. työttömyys laski 10 prosentista 4,5 prosenttiin – oli joidenkin kansanryhmien vihaama mies. Ihon väri oli vastustajien mielestä väärä, ja kun hänen seuraajakseen oli ehdolla toinen ”neekeri”, nainen – Hillary Clinton - oli vanhoillisten amerikkalaisten mitta täysi. Liberaalin demokratian kannattajat huomasivat joutuneensa puolustuskannalle Trumpin ja hänen taustajoukkojensa vyörytyksessä. Trumpia kuitenkin vastustettiin liberaalissa mediassa ankarasti ja kongressi ja väestö polarisoituivat entisestään. Merkit viittaavat siihen, että demokraattipresidentti joutuu jälleen kerran korjaamaan talouden republikaanipresidentin jäljiltä.

Neljäkymmentä vuotta sitten kuluttajasuoja- ja sananvapauskysymykset olivat päivän sana. Amerikkalaiset olivat äärimmäisen herkkiä reagoimaan demokratian puutteisiin. Siihen nähden on tapahtunut milteipä poliittinen ja henkinen romahdus. Konservatiivien ja kristillisen oikeiston mistään piittaamaton tosiasioiden vääristely ovat saaneet käsittämättömän aseman. Jos verrataan MSNBC:tä ja FOX-TV:tä, lyö niiden vastakkainasettelu silmille, mutta uskallan silti sanoa, että MSNBC on sentään vielä kohdakkoin neutraalin suhtautumisen asialla päinvastoin kuin FOX, joka on Trumpin möläytysten kaiku.

Steve Bannonin käynnistämä ristiretki tervettä järkeä vastaan jatkuu, vaikka mies itse on pistetty sivuun. Hän on edelleen jonkinasteinen harmaa eminenssi äärioikeiston taustavaikuttajana.

Eniten hämmästeltävää jää perusrepublikaaneille (tai keskilinjan republikaaneille), joiden on ollut pakko sulattaa Trumpin järjettömyydet, jos ei muuten niin säilyttääkseen asemansa. Aiemmin republikaanit olivat teekutsuliikkeen panttivankeja. Nyt koko kansakunta heilahtelee Trumpin epäjohdonmukaisten ailahtelujen tahdissa.

Yhä enemmän tulee esille syrjäytyneeksi itsensä kokevan kansanosan eliittiin (tai pitäisikö puhua sivistyneistöstä?) kohdistuva viha: maailman muutosta (esim. teknologista kehitystä) ei hyväksytä ja suunnataan raivo liberaalidemokraattisiin tahoihin, joilla on vain välillinen vaikutus kehitykseen. Rahaeliitti ei ole edes psykologisista syistä hakenut kompromisseja kansakunnan enemmistön kanssa, vaan suostuu ehdoitta Trumpin veronalennusten kannattajaksi. Puuttuu rohkeus myöntää, että kokonaisuus on menossa huonompaan suuntaan.

:::::::::::::::::::::

Seurasin A-studion Talkia 7.12.2017, jossa keskustelun lähtökohtana oli Trumpin päätös siirtää Yhdysvaltain Israelin suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin, joka käytännössä merkitsee Jerusalemin tunnustamista Israelin pääkaupungiksi. Trumpin brutaali ratkaisu sivuutti kaupungin merkityksen juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhänä paikkana. Keskusteluun osallistuivat dosentti Benita Heiskanen, dosentti Markku Ruotsila, kirjailija Juha Itkonen ja toimitusjohtaja Keith Silverang. Kaikki ovat rutinoituneita asiantuntijoita, joten luvassa oli hyvätasoinen, joskin erimielinen keskustelu. Keskustelu laajeni koskemaan myös tutkimuksia, joiden avulla pyritään selvittämään Trumpin vaalien aikaisia ”diilejä” Venäjän kanssa.

Heiskanen, Itkonen ja Silverang ovat liberaaleja arvioissaan, kun taas Ruotsila heijasteli kristillisen oikeiston Trumpia tukevia mielipiteitä. Keskustelussa syntyi selvä kahtiajako Ruotsila vastaan muut. Ruotsila on mielenkiintoinen ilmestys yliopistomaailmasta, sillä harvoin kukaan näyttää väriä niin selvästi kuin dosentti Ruotsila.

Trumpin uskollisimmat kannattajat ovat niitä, jotka haluavat elää omassa lintukodossaan – aseistettuna – pystyäkseen torjumaan kuvittelemansa itseensä kohdistuvat hyökkäykset. Nämä ihmiset kokevat Washingtonin hallinnon asettamat verot ja muut keskushallinnon puuttumiset kansalaisten asioihin vihamielisinä. Republikaanien kongressiedustajat ovat joltisenkin kaukana melko sivistymättömistä konservatiivien oikeistolaisista peruskannattajista. He kuitenkin opportunistisesti vaihtavat – Trump välimiehenään – mielipidettään kannattamalla metsien ja preerioiden miehiä ja naisia, kun näkevät siinä oman etunsa täyttyvän.

:::::::::::::::::

Trumpin Venäjä-yhteyksiä koskevat paljastukset haiskahtavat hyvin saivartelevalta prosessilta, jonka päätä ja häntää on vaikea erottaa toisistaan. Tässä näkyy osin liberaalin lehdistön heikkous. Se tarttuu jokaiseen Trumpin tarjoamaan ”täkyyn”, yksityiskohtaan eikä ole riittävästi keskittynyt kokonaisuuden ja ydinkohtien hallintaan, siis Venäjän sekaantumiseen vaalikampanjaan republikaanien puolella. Ainoa merkittävä asia Venäjä-yhteyksissä on Hillary Clintonin onnistunut ”syrjäyttäminen” kuningastieltä, vaikka tämä sai 2,9 miljoona ääntä enemmän kuin Trump. Vaalit ratkaistiin muutamassa osavaltiossa vaalimatematiikan ansiosta muutamalla kymmenellä tuhannella äänellä. Juuri sen verran saattoivat venäläiset vaikuttaa vaalien tulokseen.

Taistelu välivaalien voitosta marraskuussa 2018 on alkanut ja käy jo nyt kovilla kierroksilla. Trump on koko kansakunnan gallup-kannatus huomioiden alakynnessä. Jää nähtäväksi pystyykö hän reaganmaisilla keinoilla houkuttelemaan ääniä omilleen niin paljon, että republikaanit pystyvät tasapäiseen vastukseen kongressivaaleissa.

A-studion keskustelun päätteeksi kukin keskustelija sai lausua yhden sanan, joka kuvaa Trumpin vuotta 2017. Minusta parhaalta tuntui Silverangin mainitsema ”painajaismainen”, koska tähän vuoteen sisältyy niin paljon uskomattomia demokratian häpäisyjä. Jos näillä keinoilla saavutetaan jatkuvaa menestystä, olen todella turhautunut demokratian puolesta.

Tuleeko politiikan kielessä tölväisy/katupoika/loukkaamistyylistä uusi normaali tulevaisuudessa? Toivottavasti ei. Politiikka on viihteellistynyt epätoivottavalla tavalla. Benita Heiskanen sanoi osuvasti, että Yhdysvalloissa ”poliittinen taktikointi voittaa moraalikysymykset”. Syvällä Yhdysvaltain sydämessä asuu kansanosa, joka pelkää ulkoisia uhkia – painopiste vain vaihtelee. Sodan jälkeen pelättiin kommunisteja, nyt vaara tulee sisältä, hallinnosta. Jos kuviteltua pahaa vastaan pitää taistella, piru sopii liittolaiseksi.

Optimistina oletan, että tässä käy samoin kuin Joseph McCarthylle aikoinaan eli provokaation aiheuttaja lopulta syrjäytetään kaikesta vallasta. Trumpin kohdalla se tapahtuisi ensimmäisen presidenttikauden päättyessä.

4 kommenttia:

  1. Seurasiko Tikka Putinin pitämää lehdistötilaisuutta,itse katselin pätkittäin monestakin eri kanavasta,myös venäjän tveestä,netin välityksellä,ihmemies täytyy sanoa,kuka suomalainen politikko kestäisi noin pitkää tiedotustilaisuutta.
    Kysymykset olivat väliin melkoisen ilkeämielisiäkin,myös Sabsak oli päästetty kysymään.
    Venäjän polittinen tilanne heijastelee myös yleisempää,etenkin länsimaisen maailman polittista kehitystä.
    Putinin kannattajat tulevat nykyisin,hänen aikanaan muodostuneesta venäläisestä keskiluokasta,sekä etenkin pienenpien kaupunkien ja maaseudun väestöstä.
    Aivan kuten Trump,myös Putin asuu alueella, jossa paikallisesti valtaa pitää heidän vastustajansa, milteipä pitää puhua vihollisista,Putinin tukipuolueesta ei päässyt hänen kotipaikakseen merkityn alueen kaupuginosavaltuustoon yhtään edustajaa.
    En toistaiseksi viellä ole valmis uskomaan että venäläisten tietoteknikka kyvykkyys olisi sillä tasolla,että voisivat vaikuttaa yhdysvaltalaisiin järjestelmiin,amerikkalaisethan ovat nykyisen informatioverkon synnyttäjiä ja sen omistajia,eivätkä he tahdo luopua sen hallinnasta.

    Arvaukseni onkin,yhdysvaltalaisilla demokratteihin sitoutuneilla tietoteknisillä piireillä on taitoa ja tahtoa saada asiat näyttämään siltä että Venäjä on sotkeuntunut asioihin,palvelimien kauttaa voidaan kierrätää viestejä mistä tahansa kautta.
    Kysymys on siis aivan uudelle asteelle nostetusta likaisesta vaali ja valtataistelusta, milteipä sodasta.

    Demokrattien venäjä vihamielisyydellä on pitkät historialliset juuret,aivan sisällisodan vuosista saakka,silloin vimekädessä Aleksateri toisen lähettämät laivastot tyynellemerelle ja meksikonlahdelle estivät Eglannin ja Ranskan pääsemisen etelävaltioiden avuksi ja kenties siten kukstamaan pohjoiset valltiot.
    Paleokonservatiivisillä historiatietoisilla rebublikaaneilla on tämä hyvin muistissa,samoin myös,tosin alitajuisena myös demokrattisten venäjävihaajien,tosin tiedostamattomana juurisyynä, nykyisiin asenteisiin.

    Ylipäätään on todettava,länsimaisen järjestyksen vakauden ajat ovat ilmeisen lopullisesti ohi, tieteellistekninen tuottavuuden nousu tekee suurimman osan länsimaiden ihmisistä systeeminkannalta tarpettomiksi,lisäksi erimuotoiset liberalistiset itskyyttä palvovat ideaalit tulevat tuhoamaan kultuurin syvän ytimen,tarpettomaia ihmisiä hallitaan väkivaltakoneiston, pornoteollisuuden ja väkivaltaviihteen muodostamassa kolmiossa. Tässä valossa ill-liberaaliset autoritääriset ja etenkin perinteisin aasialaisiin arvoihin nojaavat kultuurikonservatiiviset hankeet, saattavat olla puoleensavetäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itä-Euroopan maissa on vanha perinne, mitä pidempi puhe sitä merkittävämpi puheenpitäjä on.
      Eiköhän suuri osa kysymysksistä (joihin vastattiin) ollut valikoituja. Väliin pantiin muutama kriittinen kysymys, jotta demokratian häivähdys saatiin aikaiseksi.

      Venäläisten tietotekninen osaaminen kaupallisella tasolla ei ole lännen veroista, mutta tiedustelupalvelulla on suuret resurssit. Kyllä sekaantuminen USA:n vaaleihin on selvä asia, mutta kuinka suuri osa siitä oli ylhäältä johdettua, on epäselvää.
      Itse en antaisi illiberaaleille periksi. Kyllä parhaat liberaalit demokratiat ovat aivan ylivoimaisia verrattuna autoritäärisin hallintoihin.

      Yhdysvalloissa konservatiivit osaavat tämän härskin pelin, jossa demokraatit saadaan näyttämään - republikaanien painostuksen jälkeen - sotaisilta.Pidän republikaaneja länsimaisen demokratian heikentäjinä ääripopulismissaan ja temppupolitikoinnissaan.

      Poista
  2. Eilen minulla oli ilo keskustella,erään oligarkki Vekselbergin bisneksiin osallisen henkilön kanssa,puhittiin tekoälystä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista.
    Vekselbergillä on käynnissä jankkeita juuri tuon tieteen osaalueen liepeillä.
    Todettiin esimerkiksi nykyisen länsimaissa havaittavissa olevan taantumuksellisen dendenssin suurimmaksi syylliseksi juuri suhtellisen alkeellisen peliteollisuuden jonka kasvattamaa,tämä nykyinen,pian päättävään asemaan ja valtavirraksi nouseva ikäluokka juuri on,varsinkin sen työväenluokkaiset ihmiset. Halla-aho ilmiö ei olisi mahdollinen ilman ihmisyyden kuvaa supistavaa kultuurillista aivopesua.

    Totesimme taantumisen yhdeksi tuottajaksi, käsitteistöä supistavan ja pintapuolisuuteen johtavan väkisinkin vaille syviin ihmisyyden vesiin päästämättömän ,pintapuolisen eglannin käytön julkisessa viestinnässä.
    Itseoppiva tekoäly tulee tähänkin tarjoamaan muutoksen,pienillä teknisillä vempeleillä me jokainen pääsemme pian keskustelemaan syvällisesti mailman muista kielistä ja kultuureista tulevien kanssa.
    ONkuitenkin odotettavissa valtava kultuurillinen taistelu,koska ne tahot, jotka juuri nyt on hegemoniaan pääsemässä eivät siitä helpolla luovu, koska heidän käsissään on erimuotoisten väkivaltakoneistojen muodostama vallan monopoli,sen tukena kultuurillisesti opetettu tietokonepelien koulima innokkaiden sotureiden joukko.
    Lopuksi keskustelimme myös positiivisista asioista,Saimaan Lohi niminen yritys alkaa tuotaa jo vuodenpäästä joulupöytiimme aidon oloisesti vastavirtaan uiden kasvanutta lohta Varkaudesta, samalla yrityksellä on jossain Venäjällä,entisellä pansarivaunutehtaalla aloittamassa samanlainen, mutta seitsemän kertaa suurempi kalankasvatuslaitos. Olisikkohan tästä vertauskuvaksi myös yleisempää yhteiskunnallista ajattelua heijastaen. Vanhat kalankasvatus laitokset olivat kalojen kannalta pasiivisia,eivät päässet toteuttamaan luontaista viettiään, ponnistelemaan,olivat sohvaperunoita,joita ruokittiin,kalan laatu lopputuoteena myös kärsi,lieneekö näin käynyt myös sosialiliberalismin paapomalle kuluttajakansalaiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peliteollisuus parhaimmillaan voi olla uuden tietojenkäsittelyn alku, mutta jos tuloksena on pelkää räiskimistä, niin sitten en laskisi sen varaan.
      Se, mitä sanot kalateollisuudesta kuulostaa rohkaisevalta.
      Tekoäly ja bigdata vastuullisesti toteutettuna - kuten itsekin sanot - on toivottavasti tulevaisuuden suunta vaikkapa kansainvälisessä kanssakäymisessä.

      Poista