keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016: totuus ei pala tulessakaan

Pöly ei ole laskeutunut Yhdysvaltain viime presidentinvaalien ympäriltä vieläkään. Ei lähellekään. Koko ajan tulee uutta tietoa, joka kertoo ulkopuolisesta puuttumisesta presidentinvaaleihin ennenkuulumattomalla tavalla.

Asiaan on syytä palata, koska vieläkin elää ajatus, että Hillary Clinton on esittänyt selityksiä vaalien tuloksesta pelkästään sen takia, että on huono häviäjä. Näinhän ei tietenkään ole. Hän on jopa käyttäytynyt hyvinkin pidättyvästi arvioidessaan dramaattisia tapahtumia presidentinvaalien ympärillä.

Sekä kotimaiset että ulkomaiset trollitehtaat syöttivät julkisuuteen Clintonin vastaisia iskulauseita, syytöksiä keksityistä rikoksista (joihin trumpilaiset äänestäjät mielellään uskoivat), leimasivat Clintonin eliitin juoksutytöksi kiinnittämättä huomiota hänen pienituloisia suosiviin vaaliohjelmiinsa ja paisuttelivat täysin kohtuuttomasti Clintonin puhelimen käytön huolimattomuuksia. Monille horjuville äänestäjille liikaa oli myös Clintonin suurella rahalla rahoitettu vaalikampanja (mikä on tavanomaista USA:ssa). Vaaleissa sikamaiset puheet pistettiin korrektin käytöksen vastapooliksi ja korrektius hävisi 10-0. Oli jopa suosittua käyttäytyä hävyttömästi. ”Tasapuolisuus” polarisoituneessa tilanteessa johti siihen, että tässä mutapainissa myös ylivoimaisesti korrektimpi ehdokas eli Clinton leimautui inhottavaksi tyypiksi (kiero-Hillary!). Oli pakko, koska se oli pelin henki, ja pelin hengen määräsi Donald Trump.

Olla pätevä ja nainen näytti olevan ylitsekäymätön este ainakin niille enemmän tai vähemmän syrjäytyneille teollisuustyöntekijöille, joiden sanottiin ratkaisseen presidentinvaalit. Ja kyllä he ratkaisivatkin: Trump sai 2/3 vähän koulutettujen valkoisten äänistä. Ei auttanut, vaikka Hillary Clinton sai kolmen miljoonan äänestäjän äänienemmyyden.

:::::::::::::::::.

Mitä sellaista on tapahtunut, mikä osoittaa ulkopuolisten puuttumista Yhdysvaltain presidentinvaaleihin? Yle Uutiset (16.5.2018) viittaa Yhdysvaltain senaatin tiedusteluvaliokunnan tuoreeseen kannanottoon Venäjän väitetystä puuttumisesta Yhdysvaltain toissa vuoden presidentinvaaleihin. Aiemmin moneen kertaan esitetyt arvelut ja väitteet saavat vahvistusta uusista tiedoista.

Ylen Uutisten tekstiä on syytä lainata laajemmin, koska Venäjän puuttuminen vaikuttaa kirkossa kuulutetulta: ”Valiokunta päätyi täysin samalle kannalle kuin Yhdysvaltain tiedusteluelimet, joiden mukaan Venäjä pyrki voimakkaasti vaikuttamaan vaalien lopputulokseen.”

Ja edelleen:

”Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Venäjä olisi ennennäkemättömällä tavalla yrittänyt vaikuttaa vuoden 2016 vaaleihin”, kirjoittivat valiokunnan puheenjohtaja, republikaanien Richard Burr ja varapuheenjohtaja, demokraattien Mark Warner yhteisessä lausunnossaan.”

Ja vielä:

”Venäjän toimet olivat laajoja ja teknisesti kehittyneitä, ja presidentti [Vladimir] Putinin määräyksestä kohdistettu auttamaan Donald Trumpia ja vahingoittamaan Hillary Clintonia, Warner täydensi.”

Kuten tiedetään Yhdysvalloissa on käynnissä useita muitakin tutkimuksia presidentinvaaleista. Venäjän väitettyä vaikutusta tutkivat edustajainhuoneen tutkimuskomitea, senaatin oikeuskomitea sekä oikeusministeriön erityisedustaja Robert Mueller.

:::::::::::::::

On mielenkiintoista todeta, että puoluepukarius ei tässä ole silmiinpistävää, vaan sekä demokraatit että republikaanit ovat yhdessä päätyneet samoihin johtopäätöksiin.

Donald Trump on leimannut selvitykset ja tutkinnat noitavainoiksi, mitä ne eivät tietenkään ole. Presidentti on ahtaalla, mutta selvinnee haasteistaan, koska pitäviä raskauttavia todisteita ei saada riittävästi kokoon.

On epäselvää, miten Venäjä on hyötynyt Trumpin presidenttiydestä. Republikaanit ovat pitäneet Trumpia otteessaan eikä tämä ole päässyt sooloilemaan Venäjä-suhteissa, kuten monilla muilla politiikan alueilla.

Mahdollisesti Venäjällä on hallussaan materiaalia, jota se voi käyttää Trumpia vastaan. Käytännössä hyödyt ja haitat ovat kuitenkin hankalasti arvioitavissa. Eri asia on sitten, mitä kaikkea edellä kerrottu on merkinnyt presidentti-instituutiolle. Liikemiespresidentti näyttää pitävän pääasiana edeltäjänsä päätösten alasajoa maksoi mitä maksoi. Periaatteet ovat joko ehdottomia tai sitten – toisissa kysymyksissä – vallitsee poliittinen periaatteettomuus. Jälkikäteen arvioiden Clinton olisi luonut tiukkaa vakautta ulkopolitiikkaan.

2 kommenttia:

  1. Psykohistorioitsijat voivat tämänkin historianvaiheen tutkia ja tulkita tulevaisuudessa.
    Kylmänsodan jälkipoltoista tässä on kysymys,he jotka elivät nuoruutensa tuon aikakauden olosuhteissa ovat nyt päätäjien paikoilla,heille molemminpuolin on nykyvaiheessa kysymys pelkästään nostalgiasta.
    Venäjällä ei ole tosiasiassa viellä sellaista probakandistista kykyä, että voisivat vaikuttaa maailman mahtavimman maan sisäisiin polittisiin prosesseihin,korkeentaan hyödyllisen olkiukon ominaisuudessa,joka perustuu noihin nostalgisiin psykohistoriallisiin kylmänsodan asetelmiin.
    Tietenkin Trump ja autoritäärinen liikemiesliberaali oikeisto löytää kumppaneita ja toimintamalleja muista autoritäärisistä talouksista.
    Maailman taloudellinen eliitti on luonut viimeisten vuosikymmenten aikana globaalin verkoston jossa lopultakin asuu nykyisin maailman oikea taloudellinen valta,Yhdysvalloilla ei ole oikeastaan muuta valttikorttia käsissään, kuin sotilaallinen ylivoima suhteessa koko muuhu maailmaan.
    Yhdysvallat on koko maailman santarmi.

    VastaaPoista
  2. Olisin hieman eri mieltä Venäjän propagandistista kyvyistä. Sotilaallisen ym. tiedustelun alueella he pystyvät hämmentäviin suorituksiin.
    Tästä huolimatta - viitaten aiempiin kirjoituksiini - epäilen, että länsimaisilla kriittisillä argumenteilla Venäjän pyrinnöt pystytään helposti kumoamaan, jos halutaan.

    VastaaPoista