Voisin vaikka lyödä vetoa, että George Orwell katselee
pilven päältä nykyisten sotaisten tapahtumien vyöryä kateellisena. Ihmisluonto pystyy olemaan mystisempi ja arvaamattomampi kuin
mihin mikään hallinto tai asiantuntija koskaan
pystyy. Sauli Niinistökin on varmaankin kateellinen, koska kasakka pystyy ottamaan vain sen minkä näkee irrallisena, mutta nämä nykyajan
kasakat ovat vaikkapa it-alan ammattilaisia
moraalittomammasta päästä ja voivat pahoin aikein toimiessaan muokata melkeinpä
minkä tahansa miksi tahansa, eli voivat ottaa kaiken, oli se sitten kiinni tai irrallisena.
Mutta täytyyhän jossakin olla vallan
lähde, joka saa henkisen tai fyysisen väkivallanteon käynnistymään? Ei
välttämättä. Valtaa ei lainata, sitä otetaan tarpeeseen suoraan kuormasta. Ainoastaan se on selvää, että aiheutetaan valtava
määrä vahinkoa, jolle ei hevillä löydy korvaajaa. Kun katselee Yhdysvaltain
tapahtumia, niin ne tarjoavat tragikomedian, jossa oikeus otetaan omiin käsiin ilman
demokraattista päätöksentekoa.
Tämä vallan ja puuttuvan
vastuun hämärässä kokonaisuudessa on jotain
hämmentävää, muuttuihan järjestäytynyt yhteiskunta
Ukrainassa ja Gazassa lyhyessä ajassa sora- ja betoniläjäksi.
Jo hallinnon rakenne
on pirunmoinen labyrintti, se kun voi
perustua mihin tahansa Donald Trumpin päässä tapahtuvan aivomyrskyyn, sekamelskaan
tai improvisointiin. Tai sitten projektit ovat - kuten New York Times totesi vain ”ajatuksia”,
jotka toteutuvat tai jäävät toteutumatta tilanteen mukaisesti. ”Presidenttikuninkaana”
(mikä yhdistelmä) oleminen täyttää sekä liberalismin että autoritaarisuuden kovimmat
vaateet vieläpä niin, että pelkällä autoritarisuudella voi vain haaveilla
pärjäävänsä.
On muotoutunut sellainen rakenne -
tietoisesti tai tiedostomatta - jossa presidentti on Jumalasta seuraava, kaikkivaltias
maanisä, suorana alaisenaan ”hallinnon erityistyöntekijä”,
joita lain tulkinnan mukaan voidaan käyttää vain määräaikaistehtäviin. Tehtävä
on räätälöity Elon Maskille, jolla on ilmeisesti seurannassa liittovaltion
budjetti.
Trump on yllättänyt meidät kaikki
eriasteisesti imperialistisella politiikalla. Politiikkaa on lähellä kolonialistista
alistamispolitiikkaa, jossa keinolla millä hyvänsä pakotetaan kokonaiset
valtiot tai valtioiden osat tavalla tai toisella emämaan hallintaan. Trump
yrittää hamuta tässä vaiheessa Yhdysvalloista riippuvaisiksi Grönlantia, Panamaa,
Kanadaa (!) ja Gazan aluetta.
Vaarallisinta tässä on tarjota muille
suurvalloille vertailukohteita ”valtausten” luonteesta. Kiina ja Venäjä ovat
kummatkin noudattaneet omantyyppistä imperialismiaan: Venäjän kohteena ovat
lähialueet ja Kiinan imperialismi sisältää ensi sijassa kauppayhteyksien ja satamien saamisen hallintaan
aluksi vuokraamalla, sitten kiristämällä. USA panostaa sotilaalliseen ”tukikohtaimperialismiin”.
Viime mainitusta poikkeaminen vanhaan kolonialismisuuntautuneeseen
siirtomaa-ajatteluun tarjoaa vaarallisen mallin interventioihin perustuvalle sotilaalliselle
uhalle. Myös poliittinen tai kaupallinen painostus ovat suurvaltojen keinoja
suotuisaan tulokseen pääsemiseksi.
Trumpilaiseen diilipolitiikkaan
kuuluu myös mahdollinen luonnonvarojen uusjaosta sopiminen. Esimerkiksi
Ukrainan maaperästä löytyvät harvinaiset metallit kiinnostavat suurvaltoja.
Niiden varaan voi laskea varovasti
joitakin rauhantoiveita.
Asiaa tuntevat sanovat, että
Trump on heikompi, miltä hän näyttää . Republikaaneilla on värisuora
kongressissa, mutta sitä ei voi hyödyntää läheskään täysimääräisesti, koska olemassa
olevat enemmistöt ovat niin niukat. Merkittävissä lakihankkeissa Trump
tarvitsee sitä paitsi senaatissa puolelleen 60 senaattoria sadasta. Näin lainsäädännössä
on viisaasti huomioitu Trumpin kaltaisen presidentin nousu maan johtoon.
Yksi temppu on entisten hallintovirkamiesten
korvaaminen uuden hallinnon virkamiehillä. Irtisanomiset hoidetaan sutjakkaasti
tieltä pois palkka- ja eläkeratkaisuin
Vaivannäkö ei ole suuri ja kaiken kukkuraksi irtisanoutuvat saavat puolen
vuoden palkan tekemättä lainkaan töitä plus erittäin arvokkaan eläke-edun. Sanonpa,
että useimmat haluaisivat silti säilyttää työpaikkansa. Tarkoitus on sijoittaa uudet yes-miehet ja -naiset irtisanottujen
paikoille. Mutta Trump ei tyydy tähän: hänelle ideologinen ulottuvuus on
tärkeä. Pätevyys virassa on toissijainen argumentti.
Suuruudenhulluuden ja
vainoharhaisuuden esimerkki on taistelu ”syvää valtiota ” vastaan. Tämä
sisältää ärsyttävän hyökkäyksen
hallinnon päteviä ja pitkäaikaisia virkamiehiä vastaan . Sodanjulistus
valtiota vastaan tekaistuilla ”syvä
valtio” – käsitteillä täyttää valheen ja vainoharhaisuuden kaikki tunnusmerkit.
Kostonhimoisuus valtion edellisen hallinnon työntekijöitä kohtaan täydentää sairaalloisen
nykyhallinnon vääristyneen maailmankuvan.
Elon Musk on tuonut bisneksen politiikkaan.
Liberaali demokratia on kuristusotteessa Muskin pyrinnöissä, mutta suurempana
vaarana pidän hänen keskenkasvuista käyttäytymistään. Hän antaa epätasapainoisen vaikutelman itsestään. Paljon on myös niitä,
jotka ovat lyönet vetoa, että Trumpin ja Muskin välit menevät poikki ennen
pitkää. Veikkaan kuitenkin rohkeasti selviytyjää ja voittajaa: se on liberaali demokratia
kunhan ihmiset kyllästyvät pelleilypolitiikkaan. Varsinaisen työn Trumpin ja
Muskin lyömisessä tekevät asianomaiset itse suuruuden hulluilla ”ajatuksillaan”,
so. improvisoidulla päähänpistopolitiikallaan.
Lopullinen totuus kaikesta tapahtuneesta
selviää vasta vuosien kuluttua, mutta Yhdysvaltain
demokratiaan on lyöty syvä haava. Ehkä
kaikkein pahin vaurio on aiheutettu laille, oikeudelle ja tuomioistuimille.
Niiden toiminta on halvaannutettu oikeiston
ohjelmallisen hyökkäyksen lopputuloksena. Koska Yhdysvaltain oikeuslaitos on
niin tuomioistuinvetoinen ja syvästi ideologisesti orientoitunut, voi se pahimmillaan
tuhota oikeusvaltion perusteita. Korkeimman oikeuden tuomareiden elinikäisyys on yksi Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän
suurista heikkouksista. Kuvan täydentää vaikkapa Trumpin saama syytesuoja.
Mitä tästä kaikesta on seurannut?
Yhdysvaltain yhteiskunnallinen järjestelmä fokusoituu epäpyhään kolminaisuuteen: politiikka, rikollisuus ja liike-elämä.
Onko Trump karrikatyyri
valtiomiehestä vai enemmänkin karrikatyyri liikemiehestä? Joka tapauksessa hän muistuttaa joiltakin
osin pehmeää versiota Rooman valtakunnan ensimmäisistä suuruudenhulluista keisareista.
Trumpin kaveri, Elon Musk on
vaarallinen, helposti aliarvioitava tyyppi,
jonka tempuilta täytyy pyrkiä
suojautumaan hyvällä, tervejärkisten ihmisten yhteistyöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti