Kurkistetaan ensin, mitä
Münchenissä vuonna 2007 tapahtui:
Presidentti Vladimir Putin piti
yhden tunnetuimmista puheistaan turvallisuuskonferenssissa Münchenissä
10.2.2007. Monien mielestä täällä lausuttiin Venäjän ekspansion ja Ukrainan
sodan alkusanat, vaikkei sitä silloin tietenkään konkreettisesti tiedostettu.
Käyn seuraavassa referoiden läpi puheen avainkohdat kommenttien kanssa. Putin
piti puheensa venäjäksi. Käytän ohessa hyväksi puheen englanninkielistä
käännöstä.
Putin totesi puheensa
alussa, että hänellä on nyt mahdollisuus puhua
turvallisuuskysymyksistä ilman kohteliaisuuksia ja tyhjiä diplomaattisia
sanoja. Vielä hän totesi, että jos hänen kommenttinsa kuulostavat
poleemisilta tai osoittelevilta, ”pyydän ettette suutu, tämähän on vain
konferenssi!” Alkusanojensa lopuksi Putin vielä esitti toiveen, että
tilaisuuden puheenjohtaja ei katkaise punaisen napin painamisella hänen
puhettaan heti alkuun (naurua kuuntelijoiden joukossa)! Puheen
eräänlainen motto tulee sanotuksi, kun Putin toteaa perusperiaatteenaan olevan
- kuten hän sanoo - ”turvallisuus yhdelle on turvallisuus yhtä
lailla kaikille”. Hän viittasi Franklin Rooseveltin sanoihin toisen
maailmansodan puhkeamisen aikoihin: ”kun rauha on rikottu kerran, vaarantuu
kaikkien rauha”. Putin tiedosti, että hänen puheensa myötä ollaan
kansainvälisten suhteiden vedenjakajalla.
Putin aloitti varsinaisen puheensa
toteamalla, että vain kahta sukupolvea aiemmin maailma oli ideologisesti ja
taloudellisesti jakautunut. Kahden suurvallan potentiaali (ja kauhun tasapaino)
varmisti maailman turvallisuuden. Putin viittasi kylmän sodan
loppumiseen, jonka jälkeen tyrkyllä oli yksinapainen USA-johtoinen maailmanjärjestys,
joka sekään ei toteutunut Putinin mukaan. Hän ennusti yksinapaisuuteen
pyrkiville – siis sekä yksinvaltiaille että yksivaltiuden piirissä toimiville –
kurjaa loppua. Putin totesi, että yksinapaisuudella ei ole mitään tekemistä
demokratian kanssa. Hän väitti, että demokratiaa on opetettu Venäjälle
sellaisten valtioiden taholta, jotka eivät itsekään noudata kansanvallan
periaatteita.
:::::::::::::::::::::::::::::
Mitä Putin todella halusi viestittää?
Putinin puhe alkaa joiltakin osin yhteistyöhenkisesti
käsitellen turvallisuusyhteistyötä moninapaisuutta korostaen. Huumoriakin
väläytellään. Putin nostaa erilleen muista tavoitteista uuden
turvallisuusarkkitehtuurin rakentamisen. Turvallisuuden rinnalle hän nostaa
tasapuolisuuden ja korostaa ns. BRIC-maiden osuutta. Demokraattiset arvot
nousevat – ainakin Putinin sanoissa - tuon tuostakin tavoitteeksi. Tulkitsen
niin, että vielä tuolloin vuonna 2007 (ja koko vuosikymmenellä) Putin tuki
ainakin sanoissa demokratiakehitystä. Demokratiaperiaatteiden alamäki alkoi
2010-luvulla.
Puhe ei ole niin hyökkäävä kuin
pintapuolisesti saattaisi kuvitella. Sen alkuosa on suorastaan yhteisiä arvoja
korostava. Sitten hän siirtyy kokemiinsa epätasa-arvoisuuksiin ja
lopulta puheessa nousee esille katkeria sävyjä Venäjän syrjäyttämisestä
kansainvälisestä yhteisöstä. Putinin termein Venäjän arvostuksen
nostaminen on hänen ykkösteemansa, joka vuoden 2007 jälkeen korostui lähes
kaikissa yhteyksissä.
Otan esille kolme seikkaa, jotka
ohjasivat Putinin strategiaa Münchenin konferenssissa vuonna 2007:
1) Neuvostoliiton hajoaminen (”1900-luvun suurin geopoliittinen tragedia” = supervallan
mureneminen) 2) Putinilaisen World orderin
toteuttaminen (uusi turvallisuusarkkitehtuuri turvatakuineen) tulevaisuuteen
suuntautuen, jossa Venäjällä on tärkeä sija, ja johon oleellisesti kuuluvat
etupiirit (joita Putin ei puheessaan tosin erikseen mainitse) ja
moninapaisuus, 3) Venäjän ansaitseman tunnustuksen vahvistaminen
suurvaltojen taholta.
Putinin tavoitteiden toteuttamista
Venäjällä tuki autoritaarisuuden kulttuurin vieminen läpi koko yhteiskunnan.
Putinista heijastui puheen kautta tietty kärsimättömyys, joka kohdistui hänen
asettamiensa tavoitteiden toteuttamiseen.
Ei voitane
suorasukaisesti vetää johtopäätöstä, että Putin tiesi jo tuolloin
askelmerkit kohti Ukrainan sotaa. Ajan kuluessa täydentyivät puuttuvat palikat,
jotka sitten voitiin liittää kokonaisuuteen. Tuloksena oli brutaali hyökkäys
suvereenin valtion kimppuun.
On vielä ehkä liian aikaista lausua
arviota länsimaiden vastuusta Ukrainassa, mutta esimerkiksi Chicagon yliopiston
toisinajatteleva professori John Mearsheimer on ilmoittanut
suorasukaisesti, että Ukrainan sota on ”Yhdysvaltain sota”. Hän perustelee
kantaansa sillä, että Ukrainan haluttiin kuuluvan länteen, vaikka Mearsheimerin
mielestä Ukrainan olisi pitänyt kehittyä puolueettomaksi
puskurivaltioksi (joka siitä voi nyt tullakin!) lännen ja idän
välissä. Jotkut allekirjoittavat tämän, jotkut eivät, mutta voitaneen kysyä,
mitä Yhdysvallat ja länsi olisivat voineet tehdä enemmän sodan
välttämiseksi.
Putinin puheessa esittämät
ylevät maailmankuvaa rakentavat puheet vesittyvät, koska
nyt ne voidaan nähdä Ukrainan sotaa vasten. Jäljelle jää vain suurvalta-aikojen
haikailu ja pettymys länttä kohtaan samalla, kun hänen omien lupaustensa
onttoudet jäävät kaikumaan kuulijan korviin.
Kun on katsonut ja kuunnellut
Vladimir Putinin Münchenin puheen, tulee kysyneeksi, onko vuoden 2007 kova,
mutta ongelmia erittelevä Putin se sama Putin, joka nyt tekee julmia
humaaneja arvoja pilkkaavia päätöksiä Ukrainassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti