Eräässä kunnassa päätettiin kilpailuttaa siivous-, ruokahuolto- ja kunnossapitopalvelut. Vahvaksi kilpailijaksi palvelujen järjestäjänä nousi suuri kansainvälinen toimija ISS. Sitten tuli vastareaktio: sekä kunnan ao. palvelujen tuottajat että pk-sektorin palvelujen tuottajat älähtivät. Seurasi prosessi, jonka lopputuloksena palvelujen tuottamisen hinta olikin paljon vaikeampi yhtälö kuin alun perin ajateltiin. Aluksi näytti siltä, että suuri on kaunista. Lopputulos oli, että ainakin toistaiseksi palvelut järjestetään julkisen sektorin (kunnan) omana ja pk-sektorin palveluina.
Edellä kuvattu palvelun kilpailutus nousi mieleen, kun näin lehdestä, että G 4 S oli ostanut ISS:n. Siinä kävi niin, että suuren kansainvälisen toimijan söi vielä suurempi kansainvälinen toimija. Näyttää siltä, että kiinteistönhuolto ja turvallisuusala niputetaan yhä tiiviimmin yhteen globaalisti . Syntyy maailman suurin ”turvallisuusalan ja yritysten palvelu- ja tukitoimia tekevä yhtiö”. Mihin olemme menossa ? OECD on todennut, että 50 % maailman kaupasta käydään suurten yritysten sisäisenä (so. tytäryritysten välisenä) kaupppana. Professori Teivo Teivainen käytti tästä kehityksestä nimeä kapitalistinen suunnitelmatalous. On selvää, että terve markkinatalous on kaukana tästä kehityskulusta.Kuntapuolella näytetään pyrittävän symmetriseen kuvioon, tosin paljon vaatimattomammalla tasolla kuin yrityspuolella. Tavoitteena ovat suurkunnat. Periaatteessa suuruuden ekonomian pitäisi toimia. Käytännössä ollaan paljon monimutkaisemman yhtälön edessä. On suuri merkitys kuka tai mikä taho palvelun tuottaa. Varsinkin tärkeissä kunnan tuottamissa avainpalveluissa olisi tärkeää, että demokraattinen kontrolli ulottuu palvelun lopputuottajaan saakka. Nyt näyttää siltä, että syntyy pitkiä päähankkija-alihankkijaketjuja sekä palvelujen tuottaja- että mahdollisesti myös palvelujen järjestäjätaholla.
Kysymys ei ole aivan pikkuasiasta. Kuuntelin viime keväänä, kun suuren pankin edustaja totesi, että ”riippuen seuraavan hallituksen kokoonpanosta peruskoulu voidaan yksityistää”. Mielenkiintoista ! Itse toteamus saattaisi jäädä omaan arvoonsa, ellei kysymys olisi periaatteellisesti suuresta asiasta. Villakoiran ydin on, että rahamarkinasektorin edustaja otti selvästi kantaa siihen, miten kansanvaltaisen järjestelmän piiriin kuuluva palvelu pitää järjestää. Tietenkin ko. taholla oli tähän oikeus. Mutta ainakin vielä joitakin aikoja sitten olisi tällaista sekaantumista julkisen sektorin perinteisesti järjestämään (so. järjestämään ja tuottamaan) palveluun pidetty vähintään omituisena. Kysymys on siis siitä, että paitsi itse palveluntuotanto saattaa tulevaisuudessa olla suurten yritysten hallussa niin myös rahamarkkinat pyrkivät aktiivisesti ”järjestelemään” yhteiskunnan perinteisesti järjestämiä palveluja. Ei ihme, että valtiovarainministeri, sittemmin pääministeri Katainen totesi noin vuosi sitten, että rahamarkkinat ovat uhka kansanvaltaiselle järjestelmälle.Viimekädessä on kysymys äänestäjän, kuluttajan, sijoittajan vastuusta. Ylivarojen eläminen on kaikilla tasoilla silmiin pistävä piirre. Kansanvaltainen järjestelmä edellyttää toimiakseen suurta vastuuta kansalaisilta, jotta rahamarkkinoita ei päästetä perinteisesti kansanvaltaisesti toimineen järjestelmän sisälle. Eurooppatasolla tässä asiassa on paljon oppimista. Kysymys on syvästi eettisestä asiasta, kuka kantaa vastuun ?
Viimeisten 30 vuoden trendi on ollut palvelujen ulkoistaminen, puhuisin ulkoistamisvimmasta. Slogan kuuluu, että kunnalla on järjestämisvastuu, mutta ei välttämättä tuottamisvastuuta. Pitäisikö siirtyä käytäntöön, jossa jokainen palvelu ja palvelunosakin tutkittaisiin tarkasti ennenkuin lähdetään tekemään trendin mukaisia ratkaisuja ?
Suuresti arvostamani Berkleyn yliopiston professori Robert Reich on Supercapitalism -teoksessaan (2007) todennut, että ennen yritykset (yritysjohto) ja ammattiyhdistys toimivat vastapelureina ja julkinen sektori toimii eräänlaisena sovittelijana. Nyt tilanne on muuttunut: nyt sijoittajat ja kuluttajat ratkaisevat talouden suunnan. Kuluttajan mukanolo tässä yhtälössä on ratkaiseva. Onko kuluttaja ensisijaisesti kansalaisyhteiskunnan jäsen, joka äänestyspäätöksellään vaikuttaa asioihin vai onko hän kasvoton kuluttaja, joka juoksee halvimman hinnan perässä. Monimutkaiseksi yhtälön tekee se, että kuluttaja on usein myös sijoittaja. Hän on juuri se, joka sijoittaa suuren kansainvälisen pörssiyrityksen osakkeisiin. Tämä kolmessa eri roolissa toimiminen on syytä tiedostaa. Optimaalisesti toimiessaan tämä tarkoittaa sitä, että sijottaessaan suuren yrityksen osakkeisiin kuluttaja varmistaa tuotannon virtaviivaisuuden, liian henkilöstön karsinnan ja edulliset hinnat tuotteille tai palveluille, joita hän ostaa. Globaalissa yhteydesä halpuus saattaa kuitenkin olla näennäinen etu, kun lasketaan kustannukset kokonaisvaltaisesti. Niinpä siivouspalvelun järjestäminen ja tuottaminen , joka ei tunnu niin tärkeältä (kunhan on siistiä !), nousee arvoon arvaamattomaan, kun asiaa ajatellaan kokonaisuuden kannalta.
Tästä näkökulmasta syksyn 2011 ”tupo” tai pikemminkin sen yritys näyttää mahtavalta poikkeukselta. Mutta tähän ratkaisuun ”ajautuminen” edellyttikin kansainvälisen talouden kriisiä. Valtatrendi on kuitenkin toisensuuntainen.Suuri lähes monopoliasemassa oleva yritys saattaa kilpailla aluksi hinnoilla, tehdä tappiotakin, mutta lopputulemana se pyrkii tietenkin tekemään rahaa. Tässä usein globaalissa kuviossa kunta ja pk-yrittäjä ovat pelinappuloina: kunta tavoitellessaan suuruuden ekonomiaa ja pk-yritys toimiessaan suuren toimijan alihankkijana.
Niin, kuka on isäntä ? Siivouspalvelun (terveyspalvelun, koulupalvelun) tuottaja saattaa olla vaikeasti jäljitettävissä suuryritysten pitkän päähankkija-alihankkijaketjun päässä. On äärimmäisen tärkeää, että julkinen sektori (kunta) ja pk-sektori pystyvät aitoon vuoropuheluun, kumppanuuteen. Palvelut säilyvät lähellä asiakasta normaalin kilpailutuksen seurauksena ja äänestäjän kontrolli toimii. Kansanvaltaisessa järjestelmässä isäntänä pitää olla kansanvalta, muutoin häntä pääsee heiluttamaan koiraa.
Jälkikirjoitus
G 4 S perui kaupan myöhemmin omistajien vetäytyessä tarkemmin ilmoittamatta jääneestä syystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti