maanantai 29. toukokuuta 2017

Trumpin dilemma

Olen seurannut tarkkaan Donald Trumpin poliittisia tekoja sekä median ja poliittisten vastustajien reagointia niihin. Aluksi suuri osa ihmisistä oli odottavalla kannalla tai ymmällä, mitä on tapahtumassa. Trump käyttäytyi täysin toisella tavalla kuin mitä olemme valtionpäämiehiltä tottuneet odottamaan.

Pian tapahtui jakautuminen kahtia: osalla kritiikki voimistui ja osa (vähemmistö) siirtyi siilipuolustukseen Trumpin taakse. Trump itse omaksui ajattelun, jossa hyökkäys oli paras puolustus. Tavoitteena oli myös kiistää kaikki itseen kohdistuvat syytökset.

Trumpin kiihkeimmät kannattajat - ja Trump itse - omaksuivat ajattelun, jossa kaikki presidenttiin kohdistuva kritiikki oli valemedian tuottamaa vääristeltyä tietoa: mediaa syytettiin suoraan valehtelusta. Oikeastaan tämä oli odotettua: mielipidepolarisoituminen oli hyvin jyrkkää.

Mielenkiintoisempaa on tarkastella Trumpin vastustajien käyttäytymistä. Kritiikillä – silloin kun kohde on Trumpin kaltainen helppo maali – on taipumusta muuttua massiiviseksi, erottelemattomaksi: lyödään kuin vierasta sikaa. En tunne myötätuntoa Trumpin kaltaista populistista huijaria kohtaan, mutta minua kiusaa kritiikin yksioikoisuus ja joiltakin osin suoranainen epäuskottavuus. Useimpia asioita, mitä presidentti tekee, tarkastellaan vinouttavien silmälasien takaa ja voidaan käyttää häntä vastaan. Arvostelusta on tullut tapa tai tottumus, jossa ei ole sävyeroja.

Otan esimerkin: Trumpin avustajat ovat presidentinvaalikampanjan tai presidenttiyden aivan ensivaiheessa pyrkineet luomaan julkisuudelta piilossa suorat yhteydet Moskovaan neuvottelumahdollisuuksien laajentamiseksi. Tätä voidaan perustellusti katsoa paheksuen, mutta itse näkisin selustaselvityksen yhtenä strategisena keinona edetä pois suurvaltojen välisestä umpikujasta. Säilytän toki mielessäni epäilyn, että Trump holtittomuudessaan ylittää sopivuuden rajan. Periaatteessa suorat salaiset kanavat eivät kuitenkaan ole pahasta, jos johtopäätökset vedetään demokraattisessa järjestyksessä.

Suurvallat ovat käyttäneet eräänlaista varjosuhdetestausta keskinäisten suhteiden parantamispyrkimyksissä kautta aikain, so. on annettu neuvottelijoille vapaat kädet julkisuudelta salassa hakea sopua kuitenkaan sitoutumatta saavutettuun ”neuvottelutulokseen”. Tällä tavalla voidaan löytää uusia avauksia ainakin teoreettisesti. Eri asia on jos tehdään salassa päätöksiä demokraattisten päätöksentekoelinten ulkopuolella. Emme tietenkään tällä hetkellä tiedä, mistä Trumpin pyrinnöissä oli kysymys, joten asia jää arvailujen varaan.

Liberaali lehdistö on tehnyt suurtyön paljastaessaan Trumpin onnettomien ulostulojen takana olevia kummallisuuksia. Siitä niille kiitos. Kuitenkin objektiivinen tarkkailija ei voi olla havaitsematta tarkoitushakuisuutta tietyissä kritiikeissä. Tarkoitan esimerkiksi presidentin ruokailutapoja, joista nostettiin melu, koska niiden nähtiin kuvaavan Trumpin eksentristä luonteenlaatua. Uutiset esitettiin paheksuvassa sävyssä. Toisaalta Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon B. Johnsonin vieraillessa Länsi-Saksassa vuonna 1963, lehdistön huomiota herätti varapresidentin ”texasilaiseksi” mainostettu tapa syödä ruokaa käsin, myös kastikeruokaa.

Trumpin kohtalona on ollut omalla ailahtelevuudellaan aiheuttaa itseensä kohdistuvaa arvostelua. Poliittiset vastustajat – jotka varsinkin Yhdysvalloissa ovat räävittömän pahansuopia – ovat ottaneet täyden hyödyn irti Trumpin toilailuista. Niille ei voi antaa korkeita pisteitä käytöksestä, ne päinvastoin sumentavat asiallisen kritiikin. Trumpin toiminnassa on aidosti kysymys arveluttavasta tai järjettömästä käytöksestä. Ei tarvita takertumista toissijaisiin saivarteluihin. Arvostelu on sokeutunut, sortunut omaan näppäryyteensä.

Trumpin avustajat on sidottu messiaansa toilailuihin lujin sitein. Nämä joutuvat puolustamaan mestariaan epäkiitollisissa tilanteissa. Tämä johtaa miltei väistämättä siihen, että Trump puhdistautumisrituaaleissaan joutuu karistamaan jotkut – ehkä jopa useimmat - lähiavustajat pois harteiltaan muuttaessaan politiikkansa.

Käytännön politiikasta tulee epäjohdonmukaista. Lausunnoille ei voi antaa normaaleja merkityksiä. Kaikkeen täytyy liittää ”Trump-varaus”.

Trump on valinnut kohtalonsa, vai onko kohtalo valinnut Trumpin? Hän taistelee raivokkaasti paitsi asiallista ja oikeutettua kritiikkiä vastaan, niin myös tarkoitushakuista arvostelua vastaan.

6 kommenttia:

  1. Aina ja ikuisesti kansainvälisessä politikassa on olemassa salaisia ellei jopa pimeitä pohjavirtoja, joita ei suurelle yleisölle yleensä avata,kuin korkeintaan historian kirjoituksessa.

    Luen parhailaan teosta salainen talvisota,mikä avaa saksalaisten pyrkimyksiä oman keskisen europan imperiumin rakentamisessa,se ei ollut suinkaan pelkkien natsien tavoite,maamme oli siinäkin pelissä pelkkä tuon prosessin eräs välikappale,toivottavasti edes tuolloiset päättäjämme tilanteen ymmärsivät.

    Nykyisessä geopolittisessa pelissä Trumpiin koneisto on eerittäin oikeassa, kun se vaatii europpalaisilta liitolaisiltaan suurempaa osallistumista, heidän kuviteltujen pelkojensa terpoimisesta,tuota hoitoa voisi toteutaa vaikka erittäinsuuria aseostoja suorittamalla,nimenomaan yhdysvalloista.

    Myös tuo Saksan taloudellinen itsekyys on silmiinpistävää,se oikeasti kierouttaa koko mantereen taloudellista ja sosiaalista koheesiota.

    Trumpin venäjän politikan on parempikin olla salattua,koska kylmänsodan traumatisoimat yhdysvaltalaiset sukupolvet eivät viellä ole valmiita luopumaan vanhoista ajatusrakennelmistaan ja eritoten viholliskuvista,varsinkin demokratien suhtautumisessa venäjää puskee esille todella muinaiset historialliset traumat.

    Pääsin ääneen toissaviikolla ylen puheen akti ohjelmassa,missä aiheena oli Trumpin kauden alku,kerroin siinä yhdysvaltain sisällisodan aikaisesta tapahtumasta kun,meidänkin vapauttaja tsaari oli estämässä europpalaisia suurvaltoja puuttumasta etelävaltojen puolelle,viemällä venäjän laivaston aluksia meksikon lahdelle,siitä kumpuaa tietynlainen paleokonservatiivisten rebublikaanien myötämielisyys venäjää kohtaan, sekä vastavuoroisesti myös,ilmeisen tiedostamaton demokrattien antipatia samaan suuntaan.

    Totesin myös muusta yhdysvaltain ja venäjän historiallisesta vuorovaikutuksesta,esimerkiksi siitä kun yhdysvaltalaiset valtasi siperian radan,ainoastaan luovutaakseen sen vahvistuvalle Trotskin johtamalle punarmeijalle,Trotski joka oli muuten amerikkalaisten ilmeinen asiamies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kokonaisarvioissani Trumpin käyttäytyminen/menettelytavat/aikaansannokset ovat pahasti miinuksella.
      Trumpin julkinen arviointi on yhtä kaoottista kuin miehen oma käytös.

      Poista
  2. Trumpin omituisuus on vihamielisen viestinnän luoma harha,hän joutuu toimimaan todella vaikeassa ympäristössä.

    Viestinnän tarkoituksena on suoranaisesti estää Trumpin kaikki mahdolliset liikeet Venäjän suuntaan,julkisesti,salaiset yhteydet ilmeisesti toimivat moitteittomasti.

    VastaaPoista
  3. Trumpin ongelma on hänen hallitsematon persoonansa. Se tuottaa hänelle likuhihnalta vaikeuksia. Lähellä on arvio, että hän on sopimaton henkilö valtionpäämieheksi. Paljolti yhdyn niihin, joiden mielestä hän lyhytjänteisyydessään on pikkulapsen kaltainen.
    Seuraavassa blogissa ihmettelen, miksi hän sai niin paljon ääniä naisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trump on tuonut meille erittäin paljon iloa,seuratessa hänen olemistaan,jos pitää paikkansa että nauru pidetää ikää Trump on kasvattanut kestävyysvajetta vanhenemisen tuottamien kustannusten muodossa.

      Toisaalta polittisesti ilmeisesti sosiaalinen media on nousemassa vaikutusvaltaisempaan asemaan,kuin perinteinen lehdiistö,ilmeisesti Trump vähät välitää liberaalin lehdistön loiskiehunnasta.

      Poista
    2. Totta, Trumpin toilailut - naurun kautta - pidentävät ikää, paitsi jos hän aiheuttaa sodan toimillaan.

      Poista