keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Demokratian hiekkalinnat sortumisvaarassa

Olen erinäisiä kertoja ottanut huolestuneena kantaa demokratian tilaan meillä ja muualla. Täytyy sanoa, että usko on ollut joissakin tapauksissa kovalla koetuksella. Yhdysvalloissa meillä on presidentti, joka muistuttaa stand up -koomikkoa twiitteineen. Niin, twiitti on lääke ongelmaan, joka on nimeltään ”maailman monimutkaisuus”. Kun ongelmia ei pystytä ratkaisemaan - tai ne ratkaistaan vaihtoehtoisesti hutaisemalla - ratkaistaan asiat viestintää yksinkertaistamalla.

Jokainen jaksaa lukea muutaman rivin pituisen tekstinpätkän. Tämä on kuitenkin vain osa asiaa. Twiittailu on tapa johtaa keskustelua harhapoluille. Tässä Donald Trump on mestari. Laura Saarikoski kirjoitti opportunistisen Näkökulma-kolumnin Hesariin 1.7.2017 ”Trumpin twiittailu toimii täydellisesti”.

Mitä Saarikoski tarkoittaa? No sitä, että silloinkin, kun Trumpiin kohdistuva kritiikki onkin oikein suunnattua ja oikein perusteltua, niin presidentti (huh, miten vaikeaa tätä tehtävänimikettä on käyttää Trumpista) kuittaa asian viittaamalla arvostelijoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, vaikkapa ulkonäköön. Eikä tässä kaikki: toimittajat vastaavat samalla mitalla ja osallistuvat tähän kalabaliikkiin täysillä, jolloin he alentuvat presidentin tasolle. Ja tätä jatkuu ja jatkuu….. Itse asiapohja hukkuu matkan varrella supliikin sekasotkuun…

Trump on käynnistänyt sodan mediaa vastaan, jossa kaikki keinot ovat käytössä, kuten CNN:ää vastaan suunnattu videonpätkä osoittaa.

Presidentti-instituutio on kärsinyt haaksirikon. Pelleily on korvannut asiallisen keskustelun. Avainasia on suuren johtajan herkkähipiäisyys: autoritäärinen luonne ei siedä minkäänlaista poikkipuolista sanaa. Presidentin kaverit ovat avanneet uuden väylän ja uhkailevat toimittajia ja heidän lapsiaan epämiellyttävillä paljastuksilla. Maailman suurin demokratia kohtaa epätasapainoisen narsistisen johtajan….

Sitten tullaan todella vakavaan asiaan: twiittien lukijoista osa – pelkäänpä, että suuri osa – elää täysillä tässä twiittimaailmassa eikä näe siinä mitään omituista. Antaa palaa!

Näyttää siltä, että paljon tärkeämpää kuin etsiä ratkaisuja Washingtonissa, siis kongressissa, on asettaa koko Washingtonin vallankäyttö kyseenalaiseksi: roistoja koko sakki. Eihän tässä muuta ongelmaa ole kuin se, että kansan edustajat (erikseen kirjoitettuna) on valittu sinne vapailla vaaleilla (mitä nyt joukkoon valikoituu vain miljonäärejä). He ovat demokratian turva kaikesta huolimatta. Systeemin viallisuuden arvioinnissa ja korjailussa pitää keskittyä olennaiseen eli lobbauksen ryöstäytymiseen käsistä ja suoranaiseen lahjontaan.

Nyt ollaan joka tapauksessa tilanteessa, jossa presidentti voi käyttää alatyylin ilmaisuja välittämättä tippaakaan sellaisista asioista kuin arvokas käytös tai sivistynyt debatti. Presidentti voi siis vapaasti käyttää nimityksiä ”idiootti”, ”älykääpiö” tai ”hullu”.

Saarikoski yrittää perustella Trumpin käytöstä sillä, että Trumpilla on alemmuuskompleksi, kun hän ei ole rikastunut oikealla tavalla. Katin kontit! Ei demokratiaan tarvitse kuulua kaiken parhaiten päin selittämistä. Presidentin tehtäviin pitäisi olla alkeelliset sisäänpääsytestit. Herkkähipiäiset ja lapselliset älkööt vaivautuko!

Saarikoski on oikeassa, kun huomauttaa että todella tärkeät asiat jäävät liian vähälle huomiolle. Suurin ihme taitaa olla, kun kongressissa saattaa mennä läpi laki, jolla 22 miljoonaa ihmistä jää (uudelleen, vrt. Obamacare) terveydenhoitolain ulkopuolelle. Näihin sisältyvät Trumpia äänestäneet turvaverkkojen läpi pudonneet ihmiset, jotka odottivat presidentiltään vastaantuloa hätäänsä. Paul Krugman kirjoittaa (30.6.2017) New York Timesin kolumnissaan ”Understanding Republican Cruelty” samasta asiasta. Hän ei ymmärrä republikaanien politikkaa, jolla säästetään terveydenhuollosta jättisummia ja varataan säästyneet summat verojen leikkausvaraksi rikkaille.

Krugman on varma, että Trump ei ole lainkaan perillä, mistä hän on päättämässä. Krugman kuvaa meneillään olevaa prosessia painajaiseksi. Kymmenet miljoonat ihmiset voivat pian elää tässä painajaisessa.

Kaiken lisäksi – Krugman kirjoittaa – verohelpotukset lisäävät rikkaiden nettotuloja vain kahdella prosentilla. Muutos on pieni, kun ajatellaan että 40 prosenttia verohelpotuksista ohjataan yli miljoona dollaria tienaaville. Toisella puolella ovat arviot 200 000 estettävissä olevan kuoleman välttämisestä, jos terveydenhoitoleikkauksia ei tehdä.

Demokratian kannalta on hälyttävää, että mielipidetiedustelujen mukaan vain pieni osa kansasta on selvillä, mitä on tapahtumassa.

Parhaiten informoidut rikkaat vastustavat – vastuunsa tuntien - moisia veroleikkauksia: Yksi maailman rikkaimmista miehistä, Warren Buffett on nimennyt kongressissa etenevän lain ”Relief for the Rich Actiksi” (rikkaidenvapauttamislaki).

Republikaanit ovat kuitenkin ajaneet itsensä satimeen. Koko Obaman presidenttikauden jatkunut terveydenhuoltouudistuksen brutaali vastustaminen oli realisoitava paremmaksi laiksi, kun Trump pääsi valtaan. Republikaanit kohtasivat kovan haasteen valtaan päästyään, koska Obamacare teki sen, mitä se oli luvannut. Käsittääkseni Obamacare olisi tarvinnut vain säätöä täyttääkseen hyvän lainsäädännön kriteerit.

Nyt kaivettiin esille Ronald Reagan ja hänen maniansa, jonka mukaan sosiaaliturva laiskistaa jne. Vielä on kokematta vastavaikutus, kun Trumpin kannattajat huomaavat, että republikaanien ohjelma toimii Trumpin valkoiselle työväenluokalle antamia lupauksia vastaan.

Vaikuttaa yhä enemmän siltä, että republikaanit laskevat perinteisen Grand Old Partyn establishmentin ja sitä vastaavan kannattajakunnan varaan. Ja käytännön politiikassa toteutetaan odotettua konservatiivista ohjelmaa: köyhien sosiaaliohjelmat ovat leikkausten kohteena ja rikkaita hellitään veronkevennyksillä.

Krugman ei tiedä, miten terveydenhoidon lainsäädäntöprosessissa käy enkä tiedä minäkään. Mutta nyt paljastuu viimeistään, mitä on republikaaninen todellisuus Trumpin kaudella.

Edellä kuvatussa prosessissa kansanvaltainen järjestelmä on jälleen haasteen edessä. Ei ole epäilyä siitä, etteikö kansalaisten enemmistö olisi Obamacaresta kehitetyn korjatun version kannalla . Nyt on kysymys siitä, miten kansanvaltainen prosessi toteutuu kaiken hässäköinnin keskellä.

2 kommenttia:

  1. Tämän aikakauden selittäjäksi voidaan tarjota tuotantotegnologisen kehityksen nykyistä vaihetta.

    Kapitalismin edellisessä kehitysvaiheessa, siis ennen automaatiota oli tarvetta myös alentuneen henkisen potentiaalin työvoimalle, nyt tuo samaisen taustan sakki on tarpellista ainoastaan potentiaalisen polittisen voiman hankintamassana.

    Trump ilmiö ei olisi mahdollinen ,jos maailmassa olisi valistukseen pohjautuva informaatio järjestelmä,joka tavoittaisi ja puhuisi myös sellaista kieltä, mitä nykyisin taukin tasolle jäänyt kansalainen ymmärtää.

    Luen parhailaan Outi Parikan ,kymmene vuoden takaa olevaa kirjaa äiti venäjän aapinen, siinä Parikka siteeraa venäläistä sosiologia, mikä selitää venäläisen ammattirikolliuuden taustoja vertaamalla noita organisaatioita apinalaumaan,missä on erittäin voimakas hieraekkia,kuten eläinten maailmassa.

    Myös meiikäläisessä ja etenkin yhdysvaltalaisessa alakultuurissa on oikeistolaisesti ajattelevien keskuudessa kasvamassa tuo vastaanlainen autokrattinen menttaliteetti.

    Toisaalta myös liberaalin paremmiston arvoissa on kasvamassa vastaavankaltainen oman erinomaisuuden mielenlaatu,kaukana ei välttämättä ole ajat, joissa noiden kuvaamni alemman tietoisuuden yksilöiden vaikuttamismahdollisuksia tuo paremmisto pyrkii rajoittamaan,ettei ns enemmistön tyrannia toteutuisi.
    Le Monde dipolmatigin viimeisimmässä numerossa oli teemasta laaja artikkeli.

    VastaaPoista
  2. Demokratia vaatii hyvän yleissivistyksen ja osaamistason. Jos ne puuttuvat voi enemmistötyrannia toteutua. Koulutusmahdollisuuksiin pitää siksi panostaa entistä voimakkaammmin, eikä varsinkaan leikata tulevaisuuteen sijoittamisesta.
    Enemmän pelkään kuitenkin vähemmistön tyranniaa.

    VastaaPoista