Eikö kehityksen pitänyt kehittyä niin, että digitaalinen teknologia jatkaa voittokulkuaan? Eikö informaatiotekniikan pitänyt luoda edellytykset koulutukselliselle ja ammatilliselle tasa-arvolle? Ehkä, mutta vastatakkaisiakin arvioita on esitetty yhä useammin. Uusin tutkimustieto valaisee asiaa tarkemmin. Amerikkalaisen Pew Research Centerin tuoreessa kyselyssä vastaajina oli lähes 1000 teknologia-alan asiantuntijaa. Yhteenveto ja tiedote on julkaistu 21.2.2020 nimellä ”Many Tech Experts Say Digital Disruption Will Hurt Democracy”. Tutkimuksessa pyydettiin vastausta kysymykseen, miten teknologian kehitys vaikuttaa demokratiaan vuoteen 2030 mennessä. Vastausten jakauma oli sellainen, että melko tarkalleen puolet arvioi vaikutuksen olevan demokratiaa heikentävä. Kolmannes vastaajista uskoo uuden teknologian vahvistavan kansanvaltaa ja vajaa viidennes arvioi vaikutuksen melko merkityksettömäksi.
Tulos ei ole johonkin – mihin tahansa - väestönosaan kohdistettu tieteellinen otanta, vaan kuvastaa asiantuntijavastaajien kantoja. Huomioitavaa on myös, että kantaa ei otettu digitaaliseen teknologiaan yleensä vaan sen demokratiaulottuvuuteen. Kriitikoiden mielestä näyttää ilmeiseltä, että teknologinen osaaminen on paljolti valtaapitävien ja suuryritysten vallankäyttökeino. Tavalliselle kansalaiselle teknologinen kehitys näyttäytyy liian nopeavauhtiselta ja monimutkaiselta. Vaalitulokset (USA, Iso-Britannia ja monet muut) herättävät huolta demokratian ”digitaalisesta haurastumisesta”. Mitataanko vaaleissa niitä asioita, mitä on ollut tarkoitus mitata? Miksi vaaleja pidetään manipulaation saastuttamina?
Teknologiapessimistien näkökulmasta digitaalisen teknologian väärinkäyttö toimii ihmisten keskinäistä ja instituutioihin kohdistuvaa luottamusta vastaan. Kiteytetysti sanottuna luottamus, totuus ja demokratia eivät toimi toistensa vahvistamiseksi. Koko ajan ilmaantuu toinen toistaan räikeämpiä totuudenvääristelyjä. Fakenews on jo vanha juttu. Uusimpia vääristelyjä edustavat ”deepfakes” ja ”cheapfakes” (kuvia ja videoita yhdistävä manipulaatio), joiden tarkoitus on (vääristellen) muokata vaikkapa poliitikon puhe vastaamaan kuvan- ja puheen käsittelijän poliittisia tarkoitusperiä.
Sosiaalinen media antaa mahdollisuuden rakenteellisiin väärinkäytöksiin tuhkatiheään. On siis jonkin tahon etu syöttää väärää ja/tai valheellista tietoa vaikutuskanavien kautta.
On suuryhtiöitä, joilla on sellaista tietoa hallussa, johon tavallisen kansalaisen on hyvin vaikeaa tai mahdotonta päästä käsiksi. Tämä on koettu laajoissa piireissä yksilön oikeuksia uhkaavana.
Myös valtiolliset toimijat käyttävät hankkimiaan tietoja omiin tarkoituksiinsa. Ne rajaavat tavallisten kansalaisten mahdollisuuksia jakaa tietoa turvallisesti. Internetin välineet mahdollistavat hyvin pitkälle viedyn kansalaisten valvonnan. Optimistisemmin ajattelevat näkevät, että ihmiset löytävät ennen pitkää keinot torjua väärinkäytökset, koska sopeutuvat riittävän nopeasti muutokseen. Digitaalinen teknologia on vain yksi teknologinen murros historiassa. Aiemmatkin on onnistuttu kesyttämään ihmisten hyötykäyttöön.
:::::::::::::::::
Meillä Suomessa Kauppalehdessä (25.2.2020) viitattiin pk-yrittäjien kokemaan digitaalisuuden synnyttämään ”teknostressiin”. Sitä on tutkittukin Lapin ammattikorkeakoulussa. Yrittäjistä 63 prosenttia koki lisääntyneen teknologian kasvattaneen yrittäjyyden kuormittavuutta. Syiksi esitettiin jatkuvan tavoitettavuuden vaatimus, digitekniikan aiheuttamat toimimattomuusongelmat ja monien kokema ihmisten välisten kontaktien heikkeneminen. Omalta työuraltani muistan kiinnittäneeni huomiota monien yrittäjien heikkoon pohjakoulutukseen, joka mahdollisesti vaikeuttaa uusien viestintävälineiden käyttöönottoa. Poliittisen vaikuttamisen keinoin tähän on haasteellista puuttua muutoin kuin koulutuksen avulla.
Kolmekymmentä prosenttia yrittäjistä koki digiajan helpottaneen työtehtävistä suoriutumista. Sama polarisoituminen tuli esille myös Pewin kyselyssä. Osa yrittäjistä toimii uuden teknologian muurimurtajina.
Onni on niillä, joilla on lähipiirissä it-osaaja tai jokin muu kätevä tapa hankkia apua digiajan haasteisiin. Teknostressin torjumiseen on monia mahdollisuuksia, mutta mikään niistä ei ole helposti ulottuvilla vaan työn takana.
:::::::::::::::::::
Yhdysvallat on esimerkki maasta, jossa koulutuskuilu ihmisten välillä näyttää kasvavan. Polarisaatio jakaa ihmisiä osaajiin ja osaamattomiin. Kysymys on erosta, joka näkyy eri kansalaisryhmien köyhyytenä ja rikkautena. Kouluttautumisen kustannukset nousevat monien osalta liian suuriksi nykyaikaisessa teknologisessa ympäristössä. Kauppalehden kolumnissa (17.2.2020) Senja Larsen maalasi jopa kuvan amerikkalaisen unelman kuolemasta, kun ihmisten mahdollisuudet sosiaaliseen nousuun ovat heikentyneet. Hierarkkinen koulutuksen ja kouluttautumisen rakenne heikentävät sosiaalista koheesiota. Tämä on ennen kaikkea kansanvallan haaste, mutta riittääkö poliittista tahtoa?
Suomessa meitä uhkaavat samat vaarat, joskin koulutuksen maksuttomuus ja tasalaatuisuus ovat toistaiseksi säästäneet kuilun repeämiseltä.
Olen seurannut it-alan kehitystä virkatyön ja oman perheyrityksen kautta lähes 40 vuotta ja siinä yhteydessä tehnyt havaintoja alan kehityksestä. Monissa teknologiaan liittyvissä asioissa on menty kiistattomasti eteenpäin ja varsinkin rutiinitöiden tekeminen on helpottunut verrattomasti . Työn tuottavuus on parantunut ja työskentelytavat monipuolistuneet niin, ettei paremmasta väliä, mutta olen myös havainnut, että ihmiset odottavat it-teknologian ratkaisevan yhä pienempiä ongelmia niin, että ajoittain tulee tunne, että manuaalisesti tuo ja tuo asia olisi jo ratkaistu. Se, mikä 1980-luvulla koettiin ”atk:n” tulon myötä vanhan manuaalisen maailman toivottuna katoamisena, on nyt tullut pakonomaiseksi tavaksi ratkaista (kaikki) asiat.
Demokratiaa koskevat haasteet (valeuutiset, äänestystulosten manipulointi ym.) ovat suuria, koska niiden ratkaisemisemiseen ei oltu valmistautuneita. Eikö juuri teknologiaa pitäisi käyttää kansanvallan ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi lähidemokratian avulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti