Kun koronavirus ensimmäisen kerran havaittiin Suomessa ja tajuttiin sen vaarallisuus, olivat kaikki tahot – kansalaiset, yritykset, talouselämä, etujärjestöt – sitä mieltä, että tavallisia kansalaisia ja yrityksiä on suojattava virusepidemialta erilaisin rajaamis- ja tukitoimin, ja hyvä niin.
Kun epidemia eteni ja oli aikaa pohtia asiaa uudemman kerran, on suhtautumiseen tullut vaihtelua. Meillä on valtionhallinnossa voittanut kanta, jonka mukaan ryhdytään voimakkaisiin viruksen leviämisen rajaamistoimenpiteisiin. Se on siis virallinen linjaus. Kansainvälisiä ratkaisuja ajatellen se on ollut kuitenkin kompromissi: mihinkään Kiinan kaltaisiin autoritaarisen hallinnon mahdollistamiin hyvin jyrkkiin rajaamistoimiin ei ole ryhdytty.
Englannissa kokeiltiin ns. laumasuojaa (joukkoimmuniteetti), jolla synnytettiin immuniteettia tautia vastaan antamalla tartunta-alttiuden kasvaa . Kokeilu taisi jäädä yhden päivän pituiseksi. Jotkut ovat tulkinneet laumasuojaksi sen, että tartuntaketjuja ei enää selvitetä, mutta eiköhän kysymys ole ollut siitä, ettei tartuntaketjuihin päästy enää täysin käsiksi.
Myös Ruotsissa on käynnissä menettely, jossa tartuntamahdollisuuteen suhtaudutaan väljemmin. Joku voi löytää tästä etäisen yhteyden systemaattisesti toteutettuun laumasuojaan. Joka tapauksessa Ruotsi haluaa pitää yhteiskunnalliset toiminnot käynnissä laajemmin kuin monissa muissa maissa tapahtuu. Ruotsissa viruksen vastaista toimintaa johtavat ilmeisen itsenäisesti terveysviranomaiset, ei hallitus.
Taudin hoitoon ja sen ennaltaehkäisemiseen suhtaudutaan siis monilla eri tavoilla mm. riippuen demokratian ja autoritaarisuuden asteesta, joka kussakin maassa vallitsee. Länsi-Eurooppa ja Kiina ovat kaksi eri asiaa suhteessa demokratian toteuttamiseen. Erikseen on vielä huomioitava kunkin maan valmius toteuttaa toimenpiteitä olemassa olevassa järjestelmässä (ml. valmiuslain kaltaiset diktaatit Suomessa). Kun tämä kriisi on ohi, on selvää, että tiettyihin kankeuksiin lainsäädännössä on puututtava myös Suomessa. Pitkälle kehitetty rauhanajan yhteiskunnallinen järjestelmä, joka perustuu ”tapahtumattomuuteen” ei toimi äkillisessä kriisitilanteessa, se laiskistuu, vaikka kriisitietoisuuteen kuinka olisi valmistauduttu etukäteen. Toimivaltuuksien on kriisissä oltava selkeät ja johdonmukaiset.
Kysymys on myös testausresursseista, jotka vaihtelevat maittain. Monet ihailevat Etelä-Korean testausohjelman massiivisuutta ja kieltämättä kohtuullisen hyviä tuloksia koronan torjunnassa. Luultavasti vasta jälkikäteen voidaan lausua ”tuomio” eri tavoista torjua virus.
Mielenkiintoinen näkemys torjuntasääntelyn tehosta on esitetty Kauppalehdessä 27.3.2010, jossa ilmaistaan pelko kriisitoimenpiteiden liian jyrkistä taloudellista vaikutuksista. Lehti pyrkii pääkirjoitussivullaan asettamaan vastakkain ihmishenget ja rahan todeten sen tietenkin vaikeaksi. Pidän uutena lähtökohtana sitä, että Kauppalehti nostaa nyt esille tämän näkökohdan, jota se aiemmin ei nähdäkseni ole pitänyt esillä. Lehti viittaa Björn Wahlroosin näkemyksiin, jotka ovat taloudellisia vaikutuksia painottavia. Wahlroos on ehkä kallellaan Ruotsin valitsemien vaihtoehtojen suuntaan?
Kauppalehti esittää päätoimittajan suulla saman kysymyksen kuin Donald Trump: ovatko tautiin määrätyt lääkkeet (esim. Uudenmaan rajan sulkeminen) kovemmat kuin itse tauti?
Lehti selvästi - mutta samalla varovaisesti - pyrkii ohjaamaan keskustelua siihen suuntaan, että rajoituksia voitaisiin vähentää sairastumisten kustannuksella. Se on eri linja kuin valtion linja. Kauppalehti lisää vielä yhden näkökulman: talouden kriisillä sinänsä voi pahentuessaan olla myös terveysvaikutuksia heikentäviä vaikutuksia. Tätä yhteismitallisuutta valtioneuvosto ei ole painottanut.
Onko siis kova taloudellinen näkemys - ainakin joillakin tahoilla - syrjäyttämässä inhimillisemmän näkökulman? Uskon, että tavallisen kansalaisen näkemys on edelleen viimeksi mainittu. Oli kai odotettavissa, että tämä vastakkainasettelu nousee jossain vaiheessa esille. Se voidaan naamioida myös ”keskustelupuheenvuoroksi”, joka tulisi sallia. Sen mukaan taloudellisia vaikutuksia painottava linja on vähiten ihmisiä vahingoittava myös terveyspolitiikan kannalta.
Talouden näkökulmaa painottavat korostavat nähtävissä olevaa bruttokansantuotteen alenemaa. Joidenkin arvioiden mukaan liikutaan miinus 4-6 prosentin luokassa. Samalla viitataan Uudenmaan bruttokansantuoteosuuden mahtiasemaan Suomessa.
Kauppalehti kääntää asian toisinpäin: se onkin Uudenmaan ulkopuolinen Suomi, joka kärsii liikkumisrajoituksista ja muista toimista enemmän kuin Uusimaa. Siitä kertovat liikennevirtojen romahtamiset. Sanoisin kuitenkin, että liikennevirtojen heikkeneminen kertoo vain yhden puolen tapahtuneesta. Etätyö on monilla työpaikoilla kokenut pidempivaikutteisen läpimurron ja se automaattisesti pienentää liikennettä. Eräs tuttu yritys on siirtänyt kaikki työntekijänsä etätyöhön ja minun on vaikea nähdä, miten työn teho olisi alentunut.
Kauppalehti ottaa esille Etelä-Savon esimerkkinä maakunnasta, joka kärsii koronan seuraamuksista. Monet ryntäsivät kesämökeilleen ennen perinteistä sesonkia pelätessään virusta ja tulevia rajoituksia. Mutta ehkäpä heidän kauppaostoksensakin samalla aikaistuivat? Itselläni on mökki Etelä-Savossa. Jätimme menemättä mökille vaikka tilaisuus olisi ollut. Totesin, että hallitus rajasi Uudenmaan sulkemuksen päättymään 19.4. 2020. Mökkipäiväkirjasta tarkistin viimeisen kolmen vuoden osalta ensimmäisen mökkireissun ajankohdan, ja se sijoittui jokaisena vuotena välille 20.4 - 23.4. eli mökille pääsee ”luonnolliseen aikaan” matkustusrajoituksen poistuttua (edellyttäen tietysti, että rajoitusaikoja ei pidennetä). Mökkitalkkari on arvossaan, jos tarvetta tulee. Luulen edustavani mökillä käyvissä melko lailla keskivertomökkeilijää.
Selvästi suurimmat ongelmat tästä kriisistä aiheutuvat sellaisille pienille yrityksille, jotka tähänkin saakka ovat pärjänneet kiikunkaakun. Ongelmat ovat todellisia ja suuria. Toivottavasti valtion toimenpiteet auttavat pitämään yritykset hengissä. Toisaalta on esimerkkejä (pien)yrityksistä, jotka ohittavat tämänkin kriisin miltei huomaamatta. Selviytyminen on hyvin pitkälle alakohtaista. Toinen talouden lohko, joka kärsii julmasti on kunnat. Lomautukset juuri nyt on tarkoitettu saattamaan kunnat yli vaikeimpien aikojen. Kuntien ongelma on, että monilla talous on jo valmiiksi ollut heikoilla. Valtionosuuksien korjaaminen tilanteen vaatimalle tasolle on välttämätöntä.
Kriisin edetessä nousevat intohimot pintaan. On vaikeaa ymmärtää, että tautiin suhtautumisessa tehdään ero presidentin ja muiden valtioelinten välille siten, että syyllistetään toista ja ylistetään toista. Eri valtioelinten roolit poikkeavat tosistaan: jollakin on tsemppaava rooli, ja jollakin toisella taas on operatiivisen toimijan rooli. Selvää on, että ennenkokemattomassa prosessissa tehdään virheitä – ja tehdään jatkossakin – mutta asia ei parane syyllistämällä.
Kun koronakriisin alkupisteestä on kulunut tovi, niin kriisin hoitoon kohdistuvat kriittiset äänenpainot ovat lisääntyneet. Se on toisaalta ymmärrettävää, vallitseehan Suomessa sananvapaus. Silti joskus ihmettelen joidenkin hirvittävää oikeassa olemisen tarvetta ja muiden väärässä oleviksi osoittamisen tarvetta, jota asennetta pursuaa eri tiedotusvälineistä.
Tärkeää olisi, että kansalaisten keskuudessa vallitsee sopuisa yhteen hiilen puhaltamisen henki ja tarpeetonta keskustelun kärjistämistä vältetään myös poliittisilla areenoilla.
:::::::::::::::::
Monet pelkäävät valtionvelan karkaavan käsistä. Tilanne onkin haasteellinen, mutta optimistina en tässäkään maalaa pirua seinälle. Olen pidemmän aikaa etsinyt tietolähdettä, josta kävisi ilmi koronakriisin arvioitu vaikutus valtionvelkaan. Etlalta on nyt ilmestynyt arvio, jonka mukaan julkisen velan (valtio ja kunnat) suhde bruttokansantuotteeseen on nousemassa kriisin seurauksena 58,9 prosentista (2018) 66,5 prosenttiin. Onko se paljon? Rahassa se on ehkä 10-12 miljardia euroa. Suomi sijoittuu julkisessa velassa EU:n keskiarvon paremmalle puolelle eikä lisävelkakaan nosta sitä keskiverron yläpuolelle. Sitä paitsi muidenkin velkaa kasvaa. Velka ei ole ylitsekäymättömän suuri vaan hallittavissa pitkäjänteisellä taloudenhoidolla.
::::::::::::::::::::
Koronaexit on haaste sekin. Ovatko suomalaiset poliitikot, viranomaiset ja yritykset valmistautuneet siihen? On selvää, että kun kriisi on akuutti ei irtautumiseen ole kiinnitetty huomiota. Senkin aika alkaa olla käsillä.
On mahdotonta arvioida minkälaisia mullistuksia nykykriisi aiheuttaa globaalilla tasolla. Muutoksia tapahtuu varmasti, mutta niiden suuruus on kiinni siitä, miten kauan kriisi kestää. Kaikkien toiveissa on, että taantuma/lama olisi muodoltaan veen muotoinen. Jos tuplavee muodostuu, on olettavaa, että toinen sakara on matala. Kiinan rooli on avainasemassa. Nyt näyttää siltä, että viruksen lähtömaa saa autoritaarisella järjestelmällään koronan hoidettua etuajassa. Vastaavasti muut ovat kärsimässä pidemmän kaavan mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti