Siis vasen yks, kaks, missä paikkasi, tiedätkö sen?

Vanhaan hyvään/huonoon aikaan vasemman ja oikean erottaminen poliittisesti kävi käden käänteessä, näin ainakin on väitetty. Nyt tilanne on muuttunut, väitetään ainakin. Monien mielestä koko ideologinen jako on poispyyhkiytynyt tai ainakin vanhentunut. Vasen-oikea -asetelman on nähty korvautuvan nelikentän arvojakaumalla liberaalit-konservatiivit.

Moni muukin vanha tuttu asia on kääntynyt ylösalaisin ilman, että selkeää alkupistettä voidaan määrittää. Milloin alkoi vasemman ja oikean reunan sekoittuminen? En yritäkään määrittää asiaa tieteellisesti, mutta selvä muutos tapahtui, kun Donald Trump haastoi demokraatit Yhdysvaltain itäosien ns. ruostevyöhykkeellä (Wisconsin, Pennsylvania, Michigan….). Kysymys oli demokraattien kannatuksen nautinta-alueesta, mutta kun globalisaation seuraukset purivat elinkeinoihin raadollisesi, vetivät tavalliset (perimmältään vanhoilliset) duunarit johtopäätöksen ja ryhtyivät tulemaan Trumpia. On vaikeaa sanoa oliko hyppäys niin suuri, kuin miltä se tuntui aikanaan. Joka tapauksessa aiheutui paradigman muutos voimasuhteissa.

Boris Johnson on rikkonut Britanniassa vanhoja totuttuja ideologisia rajoja toteuttamalla elvytysmielessä infrastruktuuri- ja terveydenhoitoinvestointeja odottaen tietenkin palkkion tulevan kasvavina äänestäjäjoukkojen siirtyminä työväenpuolueesta. Samaan tähtää verotuksen kiristämisen sijasta velanoton lisääminen. Onko ikivanha konservatiivinen pihiysajattelu Atlantin molemmin puolin on asetettu kyseenalaiseksi? Ovatko konservatiivit ryhtyneet vastikään tuhlaileviksi? Tuskinpa vaan. Nimittäin konservatiivinen väitetty säästäväisyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi vuosikymmenien kokemusten perusteella. Tosiasiassa konservatiivinen austerity-ajattelu on legenda, joka ei pitänyt paikkaansa edes Ronald Reaganin aikana, jonka politiikkaa markkinointiin julkisia menoja leikkaavana, mutta käytännössä Yhdysvaltain velkatasossa tapahtui jättiharppaus Reaganin aikana.

Vasen-oikea -akselin siirtymiä voidaan arvioida myös populismin liikkeiden kautta. Populismi on liikkunut puoluekentällä ainakin Suomessa keskustavasemmalta keskustaoikealle. Populismin konservatismiulottuvuus on samaan aikaan vahvistunut. Perussuomalaiset näyttää vakiintuneen Suomen puoluekartalle. Muutos on melkoinen, koska aiemmin perussuomalaisissa oli paljon liikkuvia äänestäjiä. Ankkuroituuko perussuomalaiset nyt oikealle reunalle puoluekartalla, jää nähtäväksi.

Vasemmalla on tapahtunut myös muutosta. Marxilaisuus on irronnut Neuvostoliiton kaatumisen myötä reaalisosialismista ja ilmenee nykyisin itsenäisesti vaikuttavana ilmiönä. Sosialistisia ajatuksia esiintyy maailmalla maissa, joissa sille ei aiemmin uhrattu paljon ajatuksia. Bernie Sanders on herättänyt sosialismin henkiin epätodennäköisimmässä paikassa, nimittäin Yhdysvalloissa. Eri asia on, että ideologinen läpimurto valtaan ei ole mahdollista, vaikka nuoriso tunteekin suurta sympatiaa Sandersia kohtaan. Onpahan kuitenkin tärkeä ilmaus jostakin pinnan alla kuohuvasta kumouksesta.

::::::::::::::::::::

Kauppalehti, Optiossa (5/2020) artikkelissa ”Sosialismi tulee – oletko valmis?” Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä näkee sosialismin nousevan näinä aikoina uudelleen: ”…..on selvää, että sosialismi on tekemässä paluuta maailmanpolitiikkaan. Jokaisen markkinatalouden ystävän kannattaa olla huolissaan”.

Hän nimeää muutoksen ”uussosialismiksi”. Enemmän kuin todellisuudessa tapahtuvasta muutoksesta, näen Penttilän varoittavan ennaltaehkäisevästi: katsokaa mitä on tapahtumassa!

Jo finanssikriisin jälkeisissä tunnelmissa moni katsoi sosialismin leviämiselle vallitsevan suotuisan ilmapiirin. Mitään erityistä siirtymää vasemmalle eikä sosialismiin kuitenkaan tapahtunut, pikemminkin päinvastoin. Penttilä aivan oikein havainnoi, että sosialismin nousun kuittasi populismi, joka polarisoitui Euroopassa sekä vasemmalle että oikealle. Penttilä ennakoi nyt todellista ideologista muutosta, muutosta oikeasti kohti sosialismia. Nuoret ovat tässä muutoksessa avainasemassa.

Penttilä ryhtyy luomaan puolustusmuuria sosialismia vastaan: Sandersin ”sosialismin” Penttilä tyrmää epärealistisena. Kirjaimellisesti asia on tietenkin näin, mutta vaihtoehtoisen ajattelun lanseeraajana Sanders on vähintäänkin ansainnut tulla kuulluksi. Hänellä on ollut muutosagenda, johon ihmiset ovat voineet ottaa kantaa.

Penttilä kerää ajassa liikkuvat kaikkein räväkimmät yhteiskunnan haltuunottoa suosivat ja yksityistä omistusta rajoittavat ehdotukset yhteen sumppuun. Näitä ovat Penttilän mielestä muiden muassa Sandersilta, Alexandria Ocasio-Cortezilta, Thomas Pikettyltä ja Britannian työväenpuolueelta tulleet ehdotukset, Anna Kontulaa unohtamatta. Tarkoitus on säikäyttää ja siksi Penttilä jättää seikkaperäisemmät käsittelyt väliin pyrkien luotaantyöntävään hätkähdyttämisefektiin. Tarkoitus on sanoa, ettei esityksissä ole päätä eikä häntää.

Penttilä asettaa vastakkain joidenkin edellä mainittujen tahojen ylevät maailmanlaajuiset tavoitteet (esim. ilmaston lämpenemisen torjunta) ja joidenkin muiden tahojen konkreettiset kansalliset maa- ja paikkakuntakohtaiset tavoitteet. Penttilän esittämät kärjistetyt esimerkit eivät avaa kompromissimahdollisuuksia ääripäiden välillä, mutta tarkoitus onkin leimata ylilyönneiksi kaikkein ylevimmät (ilmasto- ym.)tavoitteet.

Penttilä typistää muutoksen ja vastakkainasettelun seuraavasti: vallankumouksen tilalle on tullut ilmastoaate.

Kaiken tämän keskelle on iskeytynyt koronavirus, joka voi tukea kansallismielisten ajattelua, mutta myös kansainvälistä yhteistyötä esimerkiksi rokotteen kehitystyötä koskien. Penttilän pelkäämälle sosialismille viruksen vastainen taistelu antaa liikkumatilaa johtuen yhteiskuntien erittäin vahvasta interventiosta ihmisten elämään (puhutaan jopa valtion omistusosuuksien lisäämisestä suuryrityksissä). Liberaali demokratia on sisällyttänyt itseensä viruksen vastaisen taistelun antamalla periksi keskeisistä vapausarvoista, mutta vain väliaikaisesti.

:::::::::::::::::::

Uussosialistien kattavaksi päämääräksi Penttilä esittää ”modernin rahapoliittisen teorian”, josta käytetään nimeä MMT (modern monetary theory). Sen mukaan ongelmat voidaan ratkaista painamalla lisää rahaa, kunhan pidetään huolta siitä, että inflaatio ei lähde laukkaamaan. Mitenkähän on? Oikean laidan Donald Trump teki päätöksen juuri tätä kirjoitettaessa 1000 dollarin sekin jakamisesta kansalaisille käteiselvytyksenä koronan vastaisessa taistelussa. Kysymyksessä ei tosin ole helikopterirahan jakamisesta vaan valtion budjetista jaettavista rahoista, jotka lisäävät valtionvelkaa. Jos tukipaketti on kokonaisuudessaan sanokaamme 1000 miljardia dollaria, niin sitä pitää verrata Yhdysvaltain liittovaltion kokonaisvelkaan, 23 300 miljardiin dollariin (tilanne 2/2020).

Penttilä myöntää, että ihan järkitahotkin ovat pohtineet näitä kysymyksiä, mutta riskejä ei ole aiemmin haluttu realisoida ottamalla tällaisia menetelmiä käyttöön. Niinpä hän projisoi MMT:n tavoitteet vain vasemmiston haaveiksi. Mutta ehkä se onkin Trump, joka toimii tässä päänavaajana?

Lopulta Penttilä kumoaa oman teoretisointinsa vasemmiston yksinoikeudesta riskipyrintöihin toteamalla, että ”ne (edellä mainitut rahanjakosysteemin menetelmät) ovat (ajattelun) valtavirtaa koronaviruksen riivaamassa maailmassa”. Olemme siis vasemmisto-oikeisto -jakaumasta riippumatta epävarmuuksien maailmassa, jossa globaalin talouden riskit kasvavat.

Olemmeko siis tilanteessa, jossa sekä oikealla että vasemmalla esitetään ajatuksia, jotka vain vähän aikaa sitten kuulostivat täysin odottamattomilta? Ainakin voidaan sanoa, että koronaviruksen myötä yksituumaisuus on hetkeksi valloittanut mielet ideologisesta suuntauksesta riippumatta