Perussuomalaiset muutoksen airuena?

 

 

Sami Borg, Elina Kestilä-Kekkonen ja Hanna Wass ovat toimittaneet kirjan ”Politiikan ilmastonmuutos -Eduskuntavaalitutkimus 2019. Tarkastelen seuraavassa yhtä sen osaa, joka on otsikoitu ”Perussuomalaisten äänestäjäkunnan muutos 2011-2019”. Sen ovat kirjoittaneet Jussi Westinen, Ville Pitkänen ja Elina Kestilä -Kekkonen.

Referoin ja kommentoin sopivin kohdin tutkimusta omista näkökohdistani käsin.

Suomessa oikeistopopulistit löivät läpi vasta 2010-luvulla, joka on länsieurooppalaisessa katsannossa myöhäinen läpimurron ajankohta. Sitten alkoi tapahtua: vuosikymmenen vaihteessa,  lyhyellä aikavälillä Timo Soinin johtama Perussuomalaiset saavutti lukuisan määrän vaalivoittoja. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa se sai yli kymmenen prosentin kannatuksen ja eduskuntavaaleissa 2011 tapahtu varsinainen ”jytky”, 19,1 prosentin kannatus. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa jytkylle tuli jatkoa 17,7 prosentin kannatuksella. Tässä vaiheessa puolue oli vakiinnuttanut paikkansa duunarimiesten puolueena Suomen puoluekartalla. Karismaattinen johtaja Timo Soini ja vähittäinen paikallistasolle juurtuminen  täydensivät populistisen puolueen kuvan.

Puolueen poliittinen profiili muuttui vuonna 2017,  kun puolueen johtajaksi nousi maahanmuuttokysymyksissä profiloitunut Jussi Halla-aho. Samalla johtoon nousi muitakin maahanmuuttovastaisia voimia. Nyt viimeistään SMP:n perintö väistyi taustalle. Puoluehajaannus syveni ja johti itseään maltilliseksi enemmistöksi nimittäneen eduskuntaryhmän perustamiseen. Se otti itselleen nimen siniset Sininen tulevaisuus, ”siniset”. Perussuomalaiset oli mielipiteessään ehdottomampi kuin siniset, joka yritti siivota oikeistopopulistista julkikuvaa siistimmäksi. Sinisten gallup-kannatus jäi olemattomaksi.

Puoluehajaannus johti perussuomalaisten gallup-kannatuksen romahtamiseen 10 prosenttiin, mutta aneeminen tila jäi väliaikaiseksi, sillä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa kannatus nousi 17,5 prosenttiin. Puolue jäi oppositioon ja gallup-suosio nousi parhaimmillaan 23.5 prosenttiin laskien siitä alle 20 prosenttiin.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::

Eduskuntavaalitutkimuksen tarkoituksena oli siis selvittää onko perussuomalaisten sosiodemografisessa kannatuspohjassa  tapahtunut  muutoksia 2010-luvun aikana.

Perussuomalaiset ei ole halunnut sijoittaa itseään vasemmisto-oikeisto-akselille, mutta ulkopuolisen silmissä puolue on viime aikoina  selvästi oikeistolaistunut talous-  ja veropoliittisissa teemoissa. Tulee tunne, että  siirtymä oikealle on tapahtunut kahdessakin mielessä,  ensinnäkin puolue on heittäytynyt oikeistoideologiseen ajatteluun toiminnan syvemmissä virroissa ja toiseksi nykyinen oppositiopolitiikka – jossa oppositio muodostaa vastapoolin vasemmistolaiselle hallitukselle - on johtanut perussuomalaiset oikeistolaistumiseen.

On siis perusteltuja syitä lukea perussuomalaiset oikeistopuolueeksi. Niinpä esimerkiksi pienten tuloerojen kannatus on puolueen kannattajien keskuudessa pudonnut selvästi.

Puolue on lisännyt kannatustaan paitsi yrittäjien keskuudessa  niin myös työntekijöiden keskuudessa. Neljäkymmentä prosenttia puolueen äänestäjistä on ammattiasemaltaan työntekijöitä. Timo Soinin  slogan ”työväenpuolue ilman sosialismia” on pudonnut käytöstä. Kannatus työntekijöiden joukossa kertonee työntekijöiden porvarillisesti suuntautuneen osan  tukevan perussuomalaisia.

Oppositiopolitiikan myötä kritiikki hallituspuolueita kohtaan on terävöitynyt ja vastaavasti kokoomusta kohtaan on muuttunut myönteisemmäksi. Ei sen puoleen, sama toimii myös toisinpäin: hallituspuolueilla on ollut kasvavan kriittinen asenne perussuomalaisia kohtaan. Tämä on heijastunut vastakkainasettelun kärjistymisenä.

Hämmentävää on,  että vuonna 2011 eduskuntaan valituista perussuomalaisten 39 kansanedustajasta enää yhdeksän valittiin vuonna 2019. Henkilömuutosten kautta maahanmuuttokielteisyys on kasvanut. Maahanmuuttokysymyksen näkyvillä olon lisäksi naisten pienentynyt  määrä  eduskuntaryhmässä on vaikuttanut sosiaalipoliittisten teemojen käsittelyn vähenemiseen eduskuntaryhmässä.

Perussuomalaiset ovat saavuttaneet yleispuolueen aseman keräten kannatusta kaikilta 1960-luvulta  1990-luvulle syntyneiltä.

Työväestön keskuudessa  on pantu varmaan merkille, että perussuomalaiset ei aja korostetusti niitä teemoja,  joita työväestö pitää tärkeinä. Niinpä perussuomalaisten kannatus työväestön keskuudessa alentui selvästi vuoden 2019  eduskuntavaaleissa. Sosiaalidemokraattien vastaisku näytti tältä osin onnistuneen.

Perussuomalaiset on saavuttanut vankan aseman työttömien joukossa. Puolue on saanut kaikissa tutkimuksessa tarkastelluissa vaaleissa vajaat 30 prosenttia työttömien äänistä. En pysty suoralta kädeltä sanomaan, mikä tässä on syynä. Vai onko asia niin, että perussuomalaiset on tässäkin tyytymättömyyden äänitorvi?

Perussuomalaisia kannattavien sosioekonominen asema on muuttunut. Se ei ole enää matalimmin koulutettujen puolue. Kannattajat kuuluvat tyypillisimmillään alempaan keskiluokkaan. Kun tähän vielä lisätään, että perussuomalaisten kannattajat ovat peruspessimistejä ja suhtautuvat tulevaan skeptisesti,  alkaa kuva tyypillisestä perussuomalaisesta  hahmottua. Paljolti puolueen  pelot ja odotukset  muistuttavat  keskieurooppalaisen radikaalioikeiston  ahdistusta ja odotuksia. Yhdysvalloissa keskiverto Donald Trumpin kannattaja kuuluu samaan ryhmään. Juuri nämä ihmiset ovat taloudellisesti haasteiden edessä ja näkevät tulevaisuuden mustana.

Yhteenvetona voisi sanoa, että alempi keskiluokka pelkää asemansa puolesta, koska sitä uhkaavat työttömyys ja globalisaation seuraukset. Keskiluokkaisen työpaikan häviäminen merkitsee usein vaihtoehtona pienipalkkaista palvelualan työpaikkaa. (Alempi) keskiluokka  uhkaa jäädä nykykehityksen uhriksi,  koska keskiluokan aiemmin vankka asema horjuu. Maahanmuuttokielteisyys on juuri johdettavissa näiden ihmisten kokemasta ahdistuksesta, kun heidän työpaikkojensa määrää ja hyvinvointia uhataan kaventaa.

Tulkitsen niin, että perussuomalaisista on 2010-luvulla ollut vaikea saada otetta, koska -  kuten tutkimuksessa sanotaan – ”perussuomalaisten äänestäjäkunnan koostumus …. elää voimakkaasti”. Onko niin, että puolue toimii monelle äänestäjälle varaventtiilinä,  kun perinteiset puolueet eivät vastaa odotuksia?