Hullu vuosi: Suomen toinen maailmansota päättyi vuonna 1991

 

 

Yle Areenassa on nähtävissä neliosainen dokumenttisarja ”Hullu vuosi 1991. Aikamatka 30 vuoden takaisiin dramaattisiin tapahtumiin”. Ohjelmasarja on rakennettu siten, että ensimmäistä  (”Neuvostoliitto hajoaa”) ja kolmatta  (”Suomen talous romahtaa”) jaksoa seuraavat Tapio Nurmisen vetämät keskustelujaksot, joissa keskitytään kyseisten teemojen pohjalta nykyisyyden ja tulevaisuuden arviointiin.

Seurasin itse  intensiivisesti 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun tapahtumia, jotka liitän ajankohtina tiukasti toisiinsa: ilman 1980-luvun lopun talouden ylikuumenemista ei olisi ollut 1990-luvun alun lamaa sellaisena kuin sen koimme ja toisaalta Neuvostoliiton kaupan romahtaminen  on oleellinen osa tuon ajan turbulenssia. Tässä arvioidaan dokumenttisarjan ensimmäistä osaa,  jossa käsitellään Neuvostoliiton hajoamista.

Uusi sarja on tehty Esko Ahon tuoreen kirjan ”Mustien joutsenten vuosi” (Otava, 2020) johdattelemana. Mustia joutsenia  - ennalta arvaamattomia tapahtumia -  on kaksi:  Neuvostoliiton romahtaminen 1991 ja 1990-luvun alun lama. Samaan sarjaan luettava Nokian romahtaminen tapahtui myöhemmin. Voitaneen sanoa,  että dokumentti on vahvasti kallellaan Esko Ahon näkökulman ja hänen  tapahtumiin osallistumisensa suuntaan. Vahinko, sillä nyt menetettiin mahdollisuus luoda riippumaton kokonaiskuva noiden aikojen tapahtumista autenttisuutta kadottamatta.

Jossakin vaiheessa dokumenttia tulee ilmi,  että Aho itse haastattelee  asiantuntijavieraitaan. Lopputeksteissä hänen roolinsa määritetään ”haastattelijaksi ja kertojaksi”. Henkilökohtaista otetta lisää Ahon näkyminen läpi dokumentin joko puhuvana päänä tai alkuperäisillä tapahtumapaikoilla pälyilijänä.  Mikä on käsikirjoittaja Tapio Nurmisen rooli? Hän vastaa välispiikeistä. Lopputeksteissä hänen roolikseen mainitaan ”selostaja”. Ohjauksesta vastaa Ilkka Saari.

Asiantuntijoina käytetään mm. Jaakko lloniemeä, Jaakko Kalelaa,  Kimmo Rentolaa, Carl Bildiä ja Heikki Talvitietä. Kaikki ovat päteviä kommentoijia. Jos joku on nostettava yli muiden,  on se Jaakko Kalela.

Dokumentti lähtee liikkeelle Baltian tapahtumista vuoden 1991 alussa,  kun Neuvostoliitto yritti väkivalloin estää liettualaisten mielenosoittajien itsenäistymisvaatimukset. Uhreilta ei vältytty.  Keskustelua asiantuntijoiden kesken käydään mm. Gorbatsovin roolista eli siitä,  kuinka hyvin hän oli perillä Baltian tapahtumista. Monet epäilevät,  ettei kovin hyvin.

Keväällä 1991 Esko Aho muodosti porvarihallituksen, joka sai eteensä Neuvostoliiton tapahtumat ja talouden romahdusvaaran. Presidentti Koiviston piti päättää kumman varaan  lasketaan,  Gorbatsovin vai Jeltsinin. Näissä merkeissä keväällä 1991 Koivisto suoritti Neuvostoliiton vierailun. Melko pian Gorbatsovin ja Jeltsinin välille kehkeytyi  valtataistelu, jossa Suomi  joutui miesten keskinäisen jännitteiden välikappaleeksi. Jeltsin korosti ennakoivasti, että Suomi on jatkossa Venäjän naapuri.

Gorbatsovin asema heikkeni vanhoillisten ja uudistajien valtataistelun kestäessä ja Jeltsinin asema vahvistui.

Elokuussa 1991 sisäinen taistelu kärjistyi vallankaappausyritykseksi: kova linja voitti ja otti vallan hetkeksi haltuunsa. 

Seurasi Jeltsinin kuuluisa puhe panssarivaunun päältä,  jossa  hän torpedoi vallankaappaajien tarkoitusperät. Suomessa jouduttiin pohtimaan mm. mahdollisen sisällissodan seurauksia: Kalela: nälkäpakolaiset oli otettava huomioon! Baltiassa suunniteltiin pakolaishallitusta Skandinaviaan.

Idänkaupan romahtamisen uhka oli käsinkosketeltavissa. Ahon ja muiden taholta annetaan ymmärtää,  että vallankaappauksessa johtoon noussutta  Gennadi Janajevia ei pidetty pitkäaikaisena johtajana, vaan heikkona välivaiheen marionettina. Joka tapauksessa tilanteen epäselvyyttä kuvaa, että Jeltsin pyysi luottohenkilöään selvittämään pakolaishallituksen muodostamismahdollisuutta Suomeen.

Dokumentissa pohditaan hetki myös sitä,  miksi vanholliset eivät tilaisuuden tullen siirtäneet heti Jeltsiniä syrjään tavalla tai toisella. Osittain tämä johtui varmaan siitä, että kaappaajat organisoivat huonosti hankkeensa. Jeltsin käänsi tilanteen itselleen edulliseksi  ja ryhtyi vastahyökkäykseen onnistuen nappaamaan aloitteen itselleen. Jeltsiniä aliarvioitiin. Todennäköisesti myös kaappaushankkeen käynnistäjät eivät saaneet alaisiaan ja kansanjoukkoja mukaan huteraan hankkeeseensa. Juntta murtui paineessa.

Oli niitäkin tahoja lännessä, jotka näkivät Neuvostoliiton vakauden lähteenä varsinkin, kun ydinaseseiden joutuminen teille tietymättömille oli uhkakuvana. Tapahtumat kuitenkin vyöryivät tallaisten spekulaatioiden yli.

Gorbatsovin syrjäyttäminen tapahtui brutaalilla tavalla parlamentin puhujapöntössä, kun Jeltsin saneli marssijärjestyksen. Jeltsinin voitto merkitsi myös Baltian maiden vapautumista Neuvostoliiton ikeestä. Jeltsinin Venäjä suorastaan nosti profiiliaan  Baltian maiden itsenäisyyttä tukemalla. Koivisto empi itsenäisyyden pikaista tunnustamista. Aho kritisoi varovaista Koivistoa Baltian maiden tilanteen ymmärtämättömyydestä.  Baltian maiden tunnustaminen itsenäisiksi oli joillekin muillekin suomalaisille vaikea paikka, mutta kun asia lopulta valmistui sanamuotoineen, varsinainen päätös tehtiin nopeasti Koiviston diktaatilla.

Neuvostoliiton romahdus vaikutti monella tapaa Suomen tilanteeseen:  ensinnäkin kauppa naapurin kanssa romahti. Toiseksi Suomi vapautui YYA-sopimuksen siteistä ja oli valmis tiivistämään suhteitaan länteen: ”Toinen maailmansota oli vihdoinkin Suomen osalta ohi”. Koivisto toimi ripeästi YYA-sopimuksesta irtautumiseksi, koska ymmärsi,  että aikaikkuna oli mahdollisesti kapea.

Miksi Karjalan palauttamista ei otettu esille YYA-sopimuksen purun saumakohdassa? Kalela: Neuvostoliito sen enempää kuin Venäjäkään ei ollut siihen valmis. Rajojen pysyvyys oli ehdoton kanta.

Mikä kaatoi Neuvostoliiton? Kiina eteni uudistuva talous edellä. Neuvostoliitto pyrki  ensin poliittisen järjestelmän uudistamiseen ja ehkä teki tässä virheen. Talouden ja politiikan välillä vallitsee kuitenkin riippuvuus. Kun taloudessa sittemmin epäonnistuttiin johti se poliittisen järjestelmän vaikeuksiin.

Annetaan tässä viimeinen sana Jaakko Iloniemelle: ”Emme me voineet tietää, että minkälainen uudelleensyntyneestä Venäjästä tulee,  emmekä me vieläkään varmuudella tiedä,  minkälainen siitä tulee muutoksen keskellä”.