Olympiakisojen menestyjät roolimalleina

 

 

On mielenkiintoista verrata pienten ja isojen maiden menestystä juuri päättyneissä olympialaisissa. Valitsen näkökulmaksi Pohjoismaiden menestyksen ja käsittelen teemaa pääosin yleisurheilun kautta.

Luin aikoinani moneen kertaan legendaarisen Roberto L. Quercetanin ”Kilpakenttien kuninkaat” -yleisurheilun historian, joka julkaistiin vuonna 1964. Siinä käsitellään kaikkien miesten yleisurheilulajien historiaa aikavälillä 1864-1964.

Voisin lainata kirjasta useita sitaatteja,  jotka valaisevat myös omaa suhtautumistani urheilun historiallisiin lähtökohtiin. Tässä yksi: ”Myös Suomi ja Ruotsi olivat etuoikeutetussa asemassaa vanhan mantereen yleisurheilun raivaajapäivinä. Nykyään niiden täytyy tyytyä murusiin silloin,  kun kilpaillaan olympialaisista kunnianosoituksista. Siitä huolimatta niitä samoin kuin muitakin Pohjoismaita voidaan pitää esikuvina niiden vahvan harrastuspohjan ja niiden urheilijain kilpailuhengen ansioista”. Tässä on määritetty urheilun aseman molemmat puolet: toisaalta Pohjoismaiden asema on kutistunut urheilun markkinoilla vähäiseksi, mutta samalla luodaan itu tulevalle nousulle kestävän urheiluhengen kautta. Mutta ennen uutta nousua piti käydä pohjalla. Tästä Quercetani toteaa osuvasti: ”Tietyissä maissa nykyaikainen elämä monine veltostuttavine välineineen ei ole omiaan rohkaisemaan nuoria miehiä rasittamaan keuhkojaan ja jäseniään kestävyysjuoksun kiduttavassa työssä. Tämä suuntaus, joka on jo kauan ollut nähtävissä Amerikassa, on hiljattain levinnyt Suomeen ja Ruotsiin”. Näin siis Roberto L. Quercetani vuonna 1964.

Toivo ei kuitenkaan ole menetetty,  ja Quercetani  nostaa ”veltostuneisuuden keskeltä” esille  pari nuorta lupaavaa poikkeusta länsimaista, jotka rikkovat kuvaa hyvinvoinnin mukavuudenhalua lisäävästä otteesta.

Muistan itsekin hyväksyneeni suuren Q:n selityksen nuorena oppikoulupoikana. Juuri noina aikoina afrikkalainen juoksukulttuuri alkoi lyödä läpi ensin Rooman (1960) ja sittemmin Tokion (1964) olympiakisoissa. Vuonna 1965 afrikkalainen huippujuoksija Kipchoge Keino herätteli meitä uuteen aikaan kiertelemällä Pohjoismaiden stadioneita suurta huomiota herättäen. Mexico Cityssä 1968  läpimurto tapahtui sitten lopullisesti. Afrikan maiden menestys ei ole sammunut sen jälkeenkään. Päinvastoin saimme Tokiossa jälleen havaita,  kuinka keski- ja pitkillä matkoilla vauhdin lisääntyessä Afrikan maiden urheilijat erottautuivat omaksi ryhmäkseen ja amerikkalaiset ja eurooppalaiset omaksi ryhmäkseen. 

Mutta ajat muuttuvat…. Suomi (1970-luvulla), Ruotsi (1990-luvulla ja uudelleen 2020-luvulla) ja Norja näinä päivinä ovat nostaneet yleisurheilun uuteen kukoistukseen, ei ehkä kautta linjan, mutta yksittäisten tähtien, kuten Karsten Warholmin  ja Jakob Ingebrigtsenin  avulla. Laajaa tasonnousua on ehkä turha odottaa.

Menestys ei ole tullut ilman panostuksia. Olemme lukeneet,  kuinka  Norjassa panostetaan  aivan eri malliin urheiluun kuin esimerkiksi Suomessa.

Totuuden nimissä on muistettava,  että esimerkiksi suomalaisten varusmiesten kunto Cooperin testillä mitattuna on heikentynyt  jo pitkään tuoden mieleen Quercetanin ”veltostuttavat välineet”. Koulujen urheilukilpailuihin ei panosteta  läheskään siihen malliin – jos lainkaan -  kuin tapahtui esimerkiksi 1960-luvulla ja osin vielä sen jälkeenkin. Syntymäkotikuntani  oppikoululaitoksen historiassa todetaan karusti, että ”hiihtokilpailut hiipuivat 1970-luvun alussa…” ja että ”samoin kuihtuivat koulun yleisurheilumestaruuskilpailut”. Vaikuttaa siltä, että  fyysistä kuntoa ei nähty enää niin tärkeänä kuin aiemmin,  ja siksikin nuorten kunto heikkeni. Kysymys on selvästi arvostuksen siirtymästä henkisten harrastusten puolelle. Muistan kuinka entinen mestarihiihtäjä  Arto Tiainen totesi pahaa aavistamatta ja viattoman oloisesti eräässä haastattelussa, että koulukuljetukset ovat vähentäneet nuorten liikuntamahdollisuuksia. Herkkähipiäinen media paheksui voimakkaasti Tiaisen ulostuloa ymmärtämättä varsinaista faktaa. Ei hän tietenkään ehdottanut,  että kuljetukset lopetettaisiin.

Kun liikunnan harrastus koulun sisällä on päästetty rapautumaan, on sitä haastavaa käynnistää uudelleen.  Yhtenä mallina voisi toimia Viron Liikkuva koulu -hanke, jolla kannustetaan koululaisia liikunnan pariin hyvin monipuolisella tavalla. Johtuuko Viron kymmenottelijoiden menestys olympiakisoissa tästä hankkeesta?

Myös Suomen hallitus on aktivoitunut ja kehittänyt ”Harrastamisen  Suomen mallin”. Sen tarjontaa olisi tärkeää suunata liikuntamahdollisuuksien järjestämiseen. Suomen mallissa päätavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen. Tarkoituksena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on koonnut kuntien avuksi yhteystietolistan valtakunnallisista ja alueellisista harrastustoiminnan järjestäjistä. Listan tarkoituksena on auttaa kuntia yhteistyökumppaneiden ja ammattitaitoisten ohjaajien löytämisessä harrastuksiin, joita lapset ja nuoret ovat toivoneet. 

Kaikesta päätellen on vihdoinkin herätty rapakunnon vastaisten toimien tarpeellisuuteen.

::::::::::::::::::::::::::::

Miten skandinaavista urheilunäkymää voisi kuvailla Tokion olympiakisojen menestyksen tai menestymättömyyden  valossa? No, vaikkapa mitalitilaston avulla (mitalien lukumäärä: kultaa, hopeaa, pronssia, mukana kaikki lajit):

Ruotsi                                             3+6+0=9

Tanska                                            3+4+4=11

Norja                                               4+2+2=8

Suomi                                             0+0+2=2

Pohjoismailla – lukuun ottamatta Suomea – näyttää menevän loistavasti. Onnistujat ovat kaikki suuria tähtiä. Esimerkiksi yleisurheilussa Pohjoismaat nappasivat neljä kultamitalia! Menestys tulee laajasta lajivalkoimasta ml. palloilulajit. Quercetanin madonluvut on pyyhkäisty pois ainakin joksikin aikaa.

Suomen saalis yleisurheilussa kalpenee muiden Pohjoismaiden rinnalla (parhaimmillaan) yhteen viidenteen sijaan.

Kuitenkin juuri  nyt näyttää meilläkin siltä, että yleisurheiluun ollaan löytämässä moderneja roolimalleja menestyvien urheilutähtien avulla. Tilaisuutta ei saisi menettää.