TV:n ajankohtaisohjelmassa A-studio: Talk: ”Töissä tappiin asti” käytiin 12.2.2014 keskustelua erityisesti ikääntyvien työllistymisestä. Keskustelu oli monilta osin paikallaan ja siinä tuli esille useita hyviä näkökohtia.
Jokin kuitenkin jäi mietityttämään. Ehkä tällaisessa keskustelussa pitää olla poliittisesti tai muuten korrekti. Epäsuosittuja ajatuksia ei voi oikein esittää. Pitää siis puhua yleisesti hyväksyttyjä asioita.
Mitä oikein tarkoitan?
Aloitetaan jostakin. Kun ohjelmassa puhuttiin ikääntyvien tai kenen tahansa työllistymisestä, niin keskustelun ulkopuolelle rajattiin kaksi isoa syytä: globalisaatio ja teknologinen kehitys (viime mainittuun viitattiin aivan muutamalla lauseella). Kun keskustelu hetkeksi keskittyi näihin asioihin, tuli puheenjohtajalle kiire ilmoittaa, että kiireesti helikopteriperspektiivistä alas ja juttelemaan ruohonjuuritasolla. Ymmärrän toki, että keskustelua pitää yrittää rajata, jotta se pysyisi edes jotenkin hanskassa, mutta silloin on vaara, että oleelliset asiat sivuutetaan kokonaan.
Oma kantani on seuraava: globalisaatio ja teknologinen kehitys (ja näihin sopeutumattomuus) aiheuttavat työllisyys/työttömyysproblematiikasta ehkä 80 prosenttia, mukaan lukien ikääntyvien työttömyys. Jäljelle jäävä keskustelualue muodostuu sitten niistä asioista, jotka olivat esillä A-studion keskustelussa. Ja näitä olivat seuraavat:
-työhyvinvointi (itse asiassa koko elämän hyvinvointi, kuten eräs keskustelija totesi).
-ikärasismi (Suomessa heitetään työelämästä ulos ensimmäisenä ikääntyneet).
-ei arvosteta kokemusta (jopa 40-50-vuotiaat ovat liian vanhoja, hiljainen tieto häviää työpaikoilta).
-eläkeiän alarajan nostaminen 63 vuodesta (toisaalta lähellekään tätä ei ole päästy todellisissa eläkkeellesiirtymisissä).
-eläkeiän ylärajan nostaminen 68 vuodesta.
-työttömät turhautuvat, kun ei edes kutsuta haastatteluun (vuokrafirmasta välitetty viesti ohjelmassa: työantajat ilmoittavat jo etukäteen, ettei alle 50- tai 40-vuotiaita kannata tarjota tilaajalle).
-”jokainen lakiesitys on turha” (byrokratia jyllää, kaikki aika menee paperien pyörittelyyn).
-yrityksen perustaminen eli itsensä työllistäminen on liian vaikeaa, liikaa kontrollia (Liian vaikeaa? Meillä perustetaan yli 30 000 yritystä vuositasolla!).
-omasta terveydestä ei pidetä huolta (alkoholiongelmaisia hyssytellään, ollaan liian lihavia, omasta kunnosta ei pidetä huolta).
-työkyvyttömyyseläkkeellä on 200 000 henkeä (2012), joista 76 000 mielenterveyssyistä.
-huono johtaminen.
Tässä ehkä pääosa keskustelussa esille tuoduista teemoista. Mielestäni kaikkien näiden yläpuolella on siis kansakunnan yritysten ja julkisen sektorin kilpailukyky juuri noilla kahdella keskeisellä alueella eli globalisaatiossa ja teknologisessa kehityksessä.
Jos sivuutetaan ”helikopteriperspektiivi” ja keskustellaan em. ruohonjuuritason ongelmista, niin purnaan monista A-studiossa esille otetuista asioista. Tapani ei ole ollut ottaa muita maita Suomen malliksi, koska nämä maat vaihtelevat: ollaan milloin millekin valtiolle kateellisia. Teen nyt poikkeuksen. Tarkastelen Ruotsin parempaa työllisyysastetta (Ruotsi n. 74 prosenttia, Suomi 69 prosenttia). Tuo ero työllistettyinä on noin 200 000 henkeä. Se selittää valtaosan Suomen heikommasta tilanteesta. Työttömyydessä Suomen ja Ruotsin ero vain hiuksen hieno.
A-studion keskustelussa vastustettiin yksimielisesti Ruotsin periaatetta, että ”ensimmäisenä lähtee viimeksi tullut”. Ruotsissa siis suositaan vahvasti kokeneita työntekijöitä.
Keskustelussa käytettiin kyllä korkealentoisia puheenvuoroja työhyvinvoinnista ja hyvästä johtamisesta ja kauhisteltiin, kuinka meillä ikääntyneet lähtevät ensimmäisenä. Mutta silti Ruotsin malli ei kelpaa. Katsottiin, että Ruotsissa ikärasismi kohdistuu nuoriin, josta ei suinkaan ole kysymys. Ruotsin mallissa pyritään tasapainottamaan eri ikäryhmien osuuksia, ei painamaan nuoria alas. Nuoria tulee joka tapauksessa työmarkkinoille. Ruotsin käytäntöä pidetään liian kontrolloivana ja sehän on monille se kaikkein pahin asia: liikaa pykäliä! Entä, jos asioita tarkastellaan tulosten kannalta ja unohdetaan ideologiat ja korkealentoiset, teoreettiset haihattelut?
Ruotsissa 55-64-vuotiailla on yli 10 prosenttia parempi työllisyys kuin Suomessa, johon on varmaan monia muitakin syitä kuin tuo ”ensimmäisenä lähtee viimeksi tullut” -ikäpykälä. Joka tapauksessa en lähtisi tyrmäämään Ruotsin mallia suoralta kädeltä.
Ruotsissa julkisen sektorin osuus työllistyneistä vuonna 2011 oli noin 26 prosenttia (Suomessa 22-23 prosenttia). Olisiko tässä osviitta tulevaisuuteen? Ei käy, sanovat arvostelijat, koska Suomessa ”julkisen sektorin osuus bkt:stä on jo nyt 58 prosenttia”. Tämä on harhaanjohtavaa tietoa. Tosiasiassa julkisyhteisöjen arvonlisäys, so. julkisten palvelujen palkkamenojen osuus on noin 19 prosenttia meidän bruttokansantuotteestamme. Asioita sotketaan keskenään.
Avainasia on mielestäni, että julkisella sektorilla on kyky - ja toivottavasti myös halu - työllistää työmarkkinoilta muutoin syrjäytyviä. Yksityiseltä sektorilta on vaikeaa löytää vetoapua työttömyysongelmaan taantumassa. Yritykset haluavat kuitenkin palkata parhaat päältä. Kun talous kääntyy nousuun löytyy työpaikkoja tietenkin paremmin myös yksityiseltä sektorilta.
Käteen jää siis Ruotsin malli, jossa työllistytään julkiselle sektorille meitä huomattavasti laajemmin ja työpaikoista meitä paljon suurempi osuus on osa-aikaisia. Käsitän niin, että Ruotsissa julkinen sektori toimii korostuneesti joustoelementtinä kansantaloudessa.
Näiden mielestäni varsin konkreettisten asioiden lisäksi en lainkaan vähättele A-studion keskustelussa esitettyjä ehdotuksia.
Mutta vielä asian ytimestä eli kansakunnan selviytymisestä. Meidän on löydettävä keinot tunkeutua globaalien ja teknologiahaasteiden kärkeen. Suuri osa edellä esitetyistä ongelmista katoaa, kun menestystä saadaan teknologialäpimurroista ja globaalit markkinat avautuvat tuotteillemme ja palveluillemme nykyistä paremmin.
Mielestäni Suomessa on tunnistettu oikeat asiat. Nyt tarvitaan onnistumisia käytännössä.
PS/18.2.2014
Sitran hankkeen "Impact investing" tarkoitus on tuoda yksityistä rahaa esimerkiksi työttömyyden vähentämiseen. Tämä olisi uusi lähestymistapa työllisyyskeskusteluun ja voisi laajentaa esittämääni julkisen sektorin roolia. Seurataan hankkeen etenemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti