Hesarissa oli vastikään mielenkiintoinen artikkeli , joka käsitteli finanssikriisin myllerryksissä potkut saaneen saksalaisen pankkiirin Rainer Vossin ajatuksia lähimenneisyyden finanssisotkuista. DocPoint-festivaaleilla esitettävä dokumentti ”Master of Universe” kuvaa itseriittoista pankkimaailmaa finanssikriisin aikaan Vossin näkemänä. Perustan tämän kirjoituksen hänen haastatteluunsa. Hyvin moniin Vossin arviointeihin voi yhtyä, mutta hänellä on myös joitain kysymyksiä herättäviä mielipiteitä.
Dokumentti on haastattelun perusteella kuvaus vakaan perinteisen pankkimaailman muuttumisesta riskipitoiseksi businekseksi.
Erittäin tärkeä näkökulma on pankkimaailmaa laajempi näkökulma. Kysymys on isoista yhteiskunnallisista muutoksista, joita Voss kuvaa seuraavasti: ennen osakkeita pidettiin neljä vuotta, ”nykyään 22 sekuntia”. Tuossa ajassa ei tietenkään voi tapahtua mitään tuotannollisen tai palvelutoiminnan muutosta, mutta ainahan voi lyödä vetoa.
Vossin mukaan ”sijoittajat elävät omassa ilmatiiviissä maailmassa, joka ei ole kosketuksissa muun todellisuuden kanssa”. Aiemmissa hyvissä finanssikriisiä koskettelevissa dokumenteissa on syyllistetty voimakkaasti pankkiireja, eikä syyttä. Nyt Voss ottaa näkökulmaksi rahamarkkinoiden muutokset ja sijoittajien ahneuden. On tietenkin äärimmäisen vaikeaa sanoa, milloin businessympäristöä edistävä sijoitustoiminta muuttuu ahneiden pelureiden temmellyskentäksi.
Kun näkökulmaa laajennetaan laajoja ihmisryhmiä koskevaksi euforiaksi, tullaankin asian ytimeen. Jotain fundamentaalista on tapahtunut, joka viittaa ihmisten malttamattomuuteen ja sokeaan vimmaan, jolla menestystä pyritään hakemaan. Mutta onko tässä kysymyksessä ”vain” samanlaisen ilmapiirin toistumisesta, joka vallitsi yhtä voimakkaana 1920-luvun lopulla tai IT-kuplan yhteydessä 1990-luvun lopulla?
Ihan kaikki ei kuitenkaan natsaa. Voss on äärimmäisen pessimistinen: poliitikot eivät ryhdy sääntelytoimiin (en ole näin pessimistinen, toimiin on jo ryhdytty), sijoittajia ajaa ahdinkoon pohjaton ahneus (pitää osin paikkansa) ja pieni osa ihmisistä omistaa nyt suurimman osan maailman varallisuudesta (pitää paikkansa). Kriisi laajenee edelleen, seuraava uhri on Ranska (onhan se mahdollista, ehkä kuitenkin epätodennäköistä) ja tästä seuraa koko talousjärjestelmän luhistuminen (tokkopa sentään).
Näen niin, että kun ihminen kokee kovia, hän projisoi omat koettelemuksensa kaikkea ympäristöä koskevaksi. Omista tunnontuskista vapautuakseen hän avautuu kaikkien kiinnostuneiden arvioitavaksi.
Riisuttuna liioittelevasta determinismistä Vossin puheenvuoro on tärkeä. Maailman muuttuminen rahamarkkinoiden ja sijoittajien kautta ennalta-arvaamattomaksi rahapelikentäksi on osaltaan tapahtunut tosiasia. Tämän pelin lopputuloksena ovat mm. ammottavat tuloerot.
Arkisissa huolissa sinnittelevä kansalainen on kaikesta tuosta kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Rahamaailman eliksiirien rinnalla hyvinvointiyhteiskunta kuulostaa luutuneelta muinaisjäänteeltä. Pitäisi kuitenkin muistaa tavallisen ihmisen arki. Tauti on päällä monissa kehittyvissä maissa (Ukraina, Syyria, Egypti…..). Oligarkit - muutamat ”onnistujat” - korjaavat potin, muut jäävät mellakoimaan kadulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti