TV1:stä tuli Kuubaa käsittelevä keskinkertainen dokumentti ”Historia: Kuuba - mafian paratiisi” 12.2. 2014. Se kuljetti meidät läpi 1900-luvun alkupuolen kohti vallankumousta 1950-luvun lopulla. Dokumentti oli vahvasti kuubalaisen tulkinnan värjäämä, joten siihen on suhtauduttava tietyllä varauksella. Riveiltä ja rivien välistä kuitenkin paljastui kuubalainen todellisuus viimeisen sadan vuoden ajalta kohtuullisella luotettavuudella.
Pääasiat käsiteltiin oikein. Mafian, CIA:n ja Yhdysvaltain hallituksen yhteistyö Kuuban säilyttämiseksi uskollisena lännelle ja kapitalismille oli dokumentin läpi kulkeva punainen lanka. Kuuba oli kuitenkin paljon muutakin. Siitä tuli eräänlainen rikollisvaltio, jonka kautta kuljetettiin huumausaineita ja jonka pankkien kautta pestiin Yhdysvaloissa tienattuja rikollisia rahoja. Kaikkein tunnetuinta toimintaa olivat kuitenkin rikollisten pyörittämät kasinot. Räikeimmästä päästä oli luonnehdinta Kuubasta ”amerikkalaisten satamabordellina”. Valitettavasti tähän sisältyy suuri totuus.
Fulgencia Batista nousi valtaan vuonna 1952 demokraattisin ja vallankumouksellisin tunnuksin. Näistä ei jäänyt mitään jäljelle, niin korruptoitunut Batista oli. Hän liittyy yhtenä osana Karibian meren väkivaltaisten diktaattorien ketjuun, jossa muut olivat Rafael Trujillo ja Francois Duvalier. Kasinoiden tuotot jakautuivat diktaattori Batistan, mafian sekä heidän liittolaistensa eli kuubalaisen eliitin kesken. Oliko Mafialla todella aikomus perustaa Kuubaan ”rikollisvaltio”? Ehkäpä johtopäätös on liioiteltu. Siitä dokumenttiin saatiin kuitenkin sensaatiota tavoitteleva juoni. Ilman rikollisvaltioleimaakin Kuuban tapahtumat hakevat vertaistaan.
Kuuba varsinkin 1950-luvulla jää esimerkiksi rikollisuuden, laillisen liiketoiminnan ja imperialismin epäpyhästä kolminaisuudesta.
Kuubassa menestyi kaikki uhkapelin muodot hevosista kukkotappeluihin ja kulta- ja timanttikauppaan saakka. Prostituoituja dokumentissa esitettiin olleen 100 000. Samaan aikaan kansa kärsi nälkää. Päävientituotteet sokeri ja tupakka olivat amerikkalaisten suuryritysten hallussa. Viljelmien työntekijät elivät epäinhimillisissä olosuhteissa. USA tuki korruptoitunutta yläluokkaa, joka puolestaan harjoitti yhteistoimintaa Mafian kanssa.
Vähitellen opiskelijat ja kansalaiset nousivat vastarintaan turmeltunutta Batistaa vastaan. Tämä taas johti opposition vastaiseen terroriin, jossa laskettiin kuolleen 20 000 ihmistä. Vuonna 1953 tapahtui Fidel Castron ensimmäinen kumousyritys. Se epäonnistui, mutta samalla Castrosta tuli opposition symboli ja hänen suosionsa kasvoi. Vuonna 1958 uusi yritys tuottikin tulosta. Suuri osa kansalaista oli kypsynyt diktatuuriin ja siirtyi vapaasta tahdostaan Castron puolelle. Batista pakeni maasta ja Mafia menetti kasinonsa ja koko kukoistaneen rikollistoimintansa.
Castro kansallisti amerikkalaisten omaisuuden ja suoritettiin maareformi. Aluksi amerikkalaisille oli epäselvää, missä tarkoituksessa Castro otti vallan haltuunsa. Itse asiassa Castroon suhtauduttiin neutraalilla odotuksella. Amerikkalaiset itsekin olivat saaneet Batistasta tarpeekseen ja tervehtivät Castroa vapauttajana. Vain vuoden sisällä Castro ilmoitti Kuuban kuuluvan sosialistiseen leiriin ja amerikkalaisten vastavallankumoukselliset yritykset käynnistyivät. Kuubalaisten pakolaisten ja CIA:n yhteistyönä suoritettu Sikojen lahden maihinnousu epäonnistui surkeasti keväällä 1961. Castroa ei vastustettu Kuubassa niin kuin vastavallankumoukselliset odottivat, päinvastoin Castron suosio kasvoi.
Todistettavasti CIA yritti murhata Castron yhteistoiminnassa mafian kanssa lukuisia kertoja varsinkin Kennedyn aikana. Kuuban kriisi vei maailman ydinsodan partaalle vuoden 1962 lokakuussa, mutta Castro selvisi tästäkin haasteesta.
Mitä sanoisin dokumentista? Siinä oli valittu keskushenkilöksi mafian ja Yhdysvaltain osuutta Kuuban 1950-luvun alennustilaan tutkinut kuubalainen, mutta amerikkalaisilla tutkijoilla oli myös sijansa dokumentissa. Kaiken kaikkiaan dokumentti oli hiukan sekava kokonaisuus ja varsinkin loppupuolella asioiden läpi harpottiin faktoja yksinkertaistaen.
Mafian osalta - ilmeisesti puutteellisista tiedoista johtuen - esitettiin arvailuja ja ”tietoja”, joita on esitetty muissa yhteyksissä toisenlaisin tulkinnoin. Tärkeää olisi ollut hahmottaa Meyer Lanskyn ohella viimeisen suuren mafiapomon Santo Traficanten osuutta kasinojen omistajana ja hänen osallisuuttaan Castron murhayrityksiin. Kennedyn murhaa ei sentään sekoitettu tähän dokumenttiin.
Kaiken kaikkiaan dokumentti esitti surullisen kuvan 1950-luvun amerikkalaisen kapitalismin korruptoituneimmasta ja turmeltuneimmasta puolesta. ”Vapautta” puolustanut Yhdysvallat sorti tavallisia kuubalaisia yhteistyössä diktatuurin ja rikollisjärjestön kanssa. Enää näin räikeä menettely ei tietenkään onnistuisi, sen verran tiukka on median kritiikki. Mutta onhan meillä Guantanamo…..
Entä Kuuba vallankumouksen jälkeen? Moni sanoo tähän: suo siellä, vetelä täällä. Kuuba on edelleen köyhä maa, mutta suuri syy siihen on amerikkalaisten mielestäni täysin järjetön ja aiheeton kauppasaarto. Se ei hyödytä enää ketään. Kuubasta ei ole vallankumouksen lähteeksi, eikä se muutenkaan uhkaa millään tavalla Yhdysvaltoja. Kylmän sodan kauhukuvat hulluista napinpainajista ovat kaukana takana päin.
Kuuba on pitänyt kiinni sosialismistaan ja kohdellut kaltoin toisinajattelijoita omassa maassaan. Suuret joukot ovat paenneet Floridaan, ainakin ne, joilla oli paljon menetettävää. Osa pakolaisista on hakenut kiistatonta oikeutta parempaan elämään pohjoisesta naapurista. Tämä on tahra, josta Kuuba ei pääse eroon.
Ehkä päällimmäiseksi tunteeksi jää surumielisyys siitä, miksi tällainen historia on ollut mahdollinen viimeisen 100 vuoden ajan. Ikuiseksi arvoitukseksi jää minkälaisen valtion Castro olisi voinut kehittää Kuubasta, jos sosialismin sovellusta olisi voitu kehittää ”vapaasti” Kuubassa. Nyt meillä on nähtävänä korkealaatuinen kuubalainen lääketiede ja koko kansan lukutaito, mutta joissakin länsimaissa totuttuun hyvinvointiin Kuuballa ei ole ollut mitään mahdollisuutta. Kuubasta on kehittynyt yksi sosialismin harvoista ulkomuseoista.
Sosialismiin orientoituneet kuubalaiset voisivat sanoa tähän, että ei ole ollut tarkoitustakaan sortua länsimaiseen hapatukseen. Castro taisi joskus finanssikriisin ollessa pahimmillaan sanoa jotenkin niin, että ennen Kuuba oli koko maailman kasino, nyt koko Kuuban ulkopuolinen maailma on kasino.
Amerikkalaiset halusivat Kuubasta paratiisisaaren omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa, rikolliset halusivat ainakin teoriassa oikean rikollisvaltion ja Fidel Castro sosialistisen mallivaltion. Historia on joskus niin selittämätön, niin absurdi, että ainakin minulta loppuvat keinot sen erittelemiseen.
Ehkä siihen tarvitaan Luis Aguilen laulun sanoja kaipuusta Kuubaan: ”Cuando sali de Cuba” tai Jose Martin ”virallista” sanoitusta Guantanamerasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti