sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Miten meidän oikein käy?

Helsingin Sanomien uutisointia 2.1.2018:

”Helsingin Sanomat perustaa toimitukseensa turvallisuuspolitiikan ja kyberaiheiden toimittajaryhmän. Seurantaryhmän perustamista perustellaan sillä, että Suomen turvallisuusympäristön muuttuminen on nostanut turvallisuuspolitiikan näkyvämpään rooliin uutisoinnissa.”

Ja uutinen jatkuu:

”Ryhmän seurantaa koordinoi ulkomaantoimittaja Jussi Niemeläinen. Hänen ohellaan ryhmään kuuluu yhdeksän toimittajaa eri osastoilta.” Toimittajat ovat tuttua joukkoa lehden Nato-henkisistä jutuista.

Tähän olemme tulleet. Tämä merkitsee, että turvallisuuspoliittinen tykitys jatkuu, johon olemme Hesarin puolelta jo tottuneet. Kansalaiset pysyvät kummallisen viileinä kaiken tämä turvallisuuspoliittisen vauhkoilun ja manipuloinnin keskellä. En hevillä sano tätä, mutta sanon kuitenkin: kyllä kansa tietää.

Käydään läpi kertauksena, mitä tapahtui loka-marraskuussa 2017:

Helsingin Sanomat otsikoi 28.10.2017: ”Suomi varautuu Venäjän vaalivaikuttamiseen”. Kirjoituksessa käydään läpi ”Valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston” muistiota koskien niitä keinoja, joilla Venäjä voi vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin. Ennakointiverkoston raporttia ei ollut tarkoitettu julkisuuteen, vaan se oli vuodettu Helsingin Sanomille, joka siis julkaisi sen lokakuun lopulla. Raporttiluonnos on täynnä Venäjän muodostamia uhkakuvia Suomessa. Julkaistessaan vuodetun raporttiluonnoksen Hesari ei mitenkään kommentoinut yhdeksänkohtaista pelottelulistaa, jonka luettelemat uhkatekijät ulottuvat ”presidentinvaalien voittajan avustamisesta” ”salamurhaan tai terrori-iskuun”. Mikä tässä oli tarkoitus? Suomihan mielletään ikään kuin kehittymättömäksi ei-demokraattiseksi ja korruptoituneeksi valtioksi, jossa vaalit voidaan sabotoida muutamalla yksinkertaisella keinolla. Heikoilla on joidenkin luottamus demokratiaan!

Yksi aktiivinen keskustelija on syksyn aikana ollut entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen. Himasen mukaan Venäjä odottaa otollista tilaisuutta käynnistääkseen vaikuttamisen. Tällainen kohta on esimerkiksi presidentinvaalit. Tavoitteena on Himasen mielestä horjuttaa demokratiaa ja vaikuttaa presidenttiehdokkaiden ulkopoliittisiin mielipiteisiin tai linjaan.

Venäjällä alkaa olla kiire puuttua Suomen presidentinvaaleihin. Jos mitään ei tapahdu on joillakin selittelyn paikka, mutta ei hätää todennäköisesti selitys on, että vaikutusyrityksiä oli, mutta me emme vain huomanneet niitä!

Presidentti Niinistö on jo pidemmän aikaa valanut öljyä laineille ja on huomauttanut useasti alarmismista Venäjä-suhteissa, joka näyttää vallitsevan yksityisissä puheenvuoroissa ja osin mediassakin. Niinistön varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Em. turvallisuuskomitea sortui heti Niinistön varoitusten perään ”alarmismiin”, hätävarjelun liioitteluun. Komitean pääsihteeri Vesa Valtonen joutui selittelemään STT:n haastattelussa, että komitea on ”moniääninen työryhmä”, jonka tehtäviin kuuluu listata ”mustia joutsenia ja villejä kortteja”. Lopulta Valtonen tuntui itsekin epäuskoiselta joutuessaan kommentoimaan komitean (ja sen asiantuntijoiden) esityksiä: hän viittaa Ilkka Remeksen fiktioihin kommentoidessaan kaikkein mielikuvituksellisimpia spekulaatioita. Valtonen ei pitänyt itsekään järkevänä sitä, että komitean käyttämät asiantuntijat spekuloivat salamurhilla.

Helsingin Sanomat oli se, joka julkaisi salaista tietoa puolustusvoimien Tikkakosken viestikoekeskuksesta. Mikä yhteys tällä voisi olla edellä mainittuihin turvallisuuspolitiikkaa käsitteleviin asioihin on hämärän peitossa. On käynnistynyt rikosselvitys vuotajan selville saamiseksi. Nimi on tietenkin Hesarin tiedossa, mutta lähdesuojaan vedoten se ei aio julkaista vuotajatahoa, jossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Tapaus Tikkakoskea on yritetty tulkita vaikuttamisyrityksenä presidentinvaaleihin, jota en oikein jaksa uskoa. Sen sijaan sillä saattaa olla yhtymäkohtia käytävään Nato-keskusteluun. Mutta kenen hyväksi?

Nyt on meneillään ”odotus” Venäjän sekaantumisesta presidentinvaaleihin. Moni tuntee olonsa miltei pettyneeksi, kun ei vieläkään ole tapahtunut mitään.

Parhaillaan käytävällä turvallisuuspoliittisella ”keskustelulla” näyttää olevan yksi päämäärä: luoda sellaisten uhkakuvien maailma, että Suomen liittyminen Natoon koettaisiin välttämättömäksi.

4 kommenttia:

  1. Venäjä vaikuttaa jo pelkällä olemassaolollaan maamme ja maailman tapahtumiin olosuhteisiin ja asenteisiin,täytyisikin kysyä tahoilta jotka tuota epäilevät ja ihmettelevät,täytyiskkö venäjän lopettaa olemassaolonsa ja häipyä vähinäänin tältä tellukselta.

    Myös muut kultuurilliseti voimakaat tahot vaikuttavat toistensa asioihin,ei ole kauankaan kun intoiltiin historian lopusta ja läntisen, mielelään aglosaksisen muodon ottaneen liberaalidemokratian muodon päässeen pysyväksi hegemoniaksi maailmassa,sen leviämistä kukaan ei saanut epäillä.

    Venäjä vaikuttaa vaikka se ei itse siihen pyrkisikään, vaan polittisen kultuurin ja mielikuvituksen tuloksena, voidaan venäjän vaikutuksen demonisoivaa vaikutusta ja leimaa lyödä,millon kuhunkin tarpeelliseksi katsottavaan tahoon.

    Esimrkiksi Yhdysvaltain ilmeisen kylmänsodan jälkipolttoinen hysteria venäläisten sekaantumisesta,eli paljon porua, vähän villoja,mitään varsinaista ei taida sittenkään löytyä ja vaikka löytyisikin eihän sellaisen pitäisi olla mahdollista maailman yhden alikehittyneen maan osalta, maailman tieteellisen demokrattisen ja moraalisen ylivertaisuuteen kohdistuen,kannattaa muistaa kenen luomus intternet oli,mitkä haaveet yhdysvalloilla oli, muuttaa koko maailma itsensäkaltaiseksi,eli ovat siten erittäin pahoin epäonnistuneet.

    VastaaPoista
  2. Kannattaa muistaa, että vaikka kulutuslähtöisessä kulttuurissa venäläiset ovat heikoilla, ovat he sotilasteknologiassa joillakin aloilla todella pitkällä. Omituista on, että he eivät osaa soveltaa osaamistaan siviilipuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläisten historiallinen ogelma on ollut kultuurillinen toisten oivallusten matkiminen.
      Pietari suuri oli siinä mestari,hän ihastuttuaan tuon aikakauden edistyksen johtotähteen Alankomaihin,kopioi sen systeemistä kaiken oleellisen,tosin uulkokohtaisesti omaksuen.
      Preussilaisilla oli myös Katariina suuren aikoina ja etenkin tämän jälkeen vastaava idolin asema, jopa naurettavuuksiin saakka,jonka huomasi ja pilkkasi suuri henkilökohtainen sankarini generalissimus Suvarov,suuri suomalainen.
      Vallankumouksen jäleiset johtajat olivat,nykytiedon valossa myös varsinaisia venäläisen kultuurin europpalaistajoita,Lenin jopa oli valmis luopumaan maan kyrillisistä kirjaimistosta.
      Vauhtiin päästessään, varsinkin Trotski pyrki muuttamaan maata, yhteistyössä länsimaisten neuvonantajoiden kanssa,maan teollistuminen käynnistyi uudeleen erityisesti yhdysvaltalaisten kapitalistien kanssa yhteistyössä,Fordista alkaen.
      Pysähtyneisyyden kauden jälkeen myös rosvokapitalismin läntiset neuvonantajat Sefrey Schaksista alkaen toteuttivat maassa shokkiterapiaa talouden oloissa,jolloin myös vanhat amerikkalaiset,neuvostoliiton kanssa yhteistyötä tehneet suvut palasivat maahan,aikeinaan saada maan resursseista merkittävä osuus hallintaansa.
      Myös Jeltsinin aikana suuri joukko strategisesti tärkeitä speialisteja ostetiin länsimaihin,tosin heidän mukanaan saapui myös vakoiluun taipuvaisia venäläispatriottisia maahanmuuttajia.

      Putinin aikana useasta lännen ihanteiden äärelle aikaisemmin saapuneet palailivat kotimaahansa, osan tietysti läntiset vallat myös karkoittivat,juuri vakoilusta epäiltyinä.
      Konseratiivinen venäläinen hegemonian isänä voidaan pitää kirjallisuuden nobelin saanutta Solshenitsiniä,hänen jäähyväisluentonsa yhdysvalloissa kertoi paljon mitä oli tulossa,hän ei paljonkaan osoittanut kiitollisuutta arvioidessaan tuolloista amerikkalaista yhteiskuntaa,tuo puhe tulisikin nostaa samalle arvostuksen tasolle historiallisesti,kuin Putini puhe Mynchenin turvallisuus konferensissa 07,ne osoittivat sen mitä tulemaan piti.

      Kuten Heikki Talvitie totesi venäjä on päättänyt lopettaa perääntymisen läntisten tahojen, kuten Naton ja Europan Unionin edessä.

      Eilen illalla oli muuten ykkösellä varsinainen historian harrastajan tiveilta.
      Ensiksikin tuli Italian historiaa käsittelevä ohjelma,Mussolinin uran käänteistä,sosialistista fasistiksi ja Hitlerin hurmaamaksi tyranniksi,asioiden ei tuolloinkaan olisi tarvinnut kulkea suuntaan mihinn ne johtivat,olihan hänen rakentamansa järjestys joissain vaiheessa kaottisluonteista maata toimivan järjestyksen piiriin saattava.
      Mussolinilla olisi annettavaa myös nykyhetken maailmalle ja jopa maallemme.
      Fasistisen italian korporatisessa järjestelmässä yrityksen ammattiyhdistyksellä oli merkittävä asema resurssien kohdentamisessa,esimerkiksi yrityksen henkilöstöpolitikka edelytti yhteistyötä ammattiyhdistyksen kanssa, esimerkisi työtä yrityksetä hakevan,tuli ottaa yhteyttä ay toimitsijaan ja yriyksen oli pakko hyväksyä suositeltu työntekiä,oli yrityksen harmi ja velvollisuus järjestää mielekästä tekemistä työhalukaalle,siinäpä olisi oiva esitys myös meidän hallitukselle.
      Väyrynen oli vauhdissa,hänen strategiansa on härnätä Niinistö ulos luolastaan,Väyrynen ilmeisesti oivaltaa mahdollisuutensa jos ja kun Presidentin hermo pettää ja hän alka väitellä Paavon kanssa.

      Mooren dokumentti oli oikeastaan aika ahdistava,juuri tuosta kaikesta hyvästä olemme lipumassa hiljaleen,kohden amerikkalaista yhteiskunnallista mallia,liberaali läntinen viihdekultuuri on aivopesemässä meistä kansalaisia, jotka häpeämme lopultakin saavutuksiamme,uuden uljaan maailman edessä.


      Poista
    2. Väyrynen muokkaa historiaa omiin tarpeisiinsa. Hän on epäluotettava lähde.
      Jos Italian fasismissa oli jotain hyvää ihan aluksi niin Mussolini pilasi sen väkivallalla ja demokratian vastaisuudella. Margherita Sarfattin tulkinta Mussolinista oli niin kiinnostava, että käytin dokumenttia yhden tulevan blogikirjoituksen lähteenä.

      Poista