Luvattu maa, jakautunut maa

 

 

Barack Obama näytti tuoreessa omaelämäkerrassaan (”Luvattu maa”) pohtivan, mikä rooli hänellä oli polarisaation, kansakunnan kahtiajakautumisen  synnyttämisessä. Osalle  (republikaanisista ) amerikkalaisista oli mahdotonta hyväksyä, että heitä johtaa musta mies.  Jo valmiiksi muotoutunut oikeistosuuntaus ja rasismiin taipuvainen yhteiskunnallinen trendi kasvoivat kerroksittain toistensa päälle. Niin kuin monet ilmiöt,  tämäkään ei syntynyt yhtäkkiä. On mentävä useita presidenttikausia taaksepäin,  että päädytään nykykehityksen alkulähteille, ehkä aina Lyndon B. Johnsoniin ja kansalaisoikeusliikkeen maineen päiviin saakka. ltse olen hahmottanut lähtökohdaksi Bill Clintonin moraalittomiksi katsotut elämäntavat. Varmaankaan nekään eivät olleet todellinen syy Clintonin vainoon,  vaan republikaanien joukossa muhinut henki käryttää suosittu Clinton hinnalla millä hyvänsä. Kaksi kehityskulkua tapahtui taustalla samaan aikaan,  sillä 1990-luvulla rinnan hyvin liberaalin politiikan kanssa myöskin ”Movement Conservatism”, konservatiiviliike  saavutti kliimaksin.  Liberaali Clinton pelastautui kahden kauden presidentiksi ryhtymällä noudattamaan hyvin pitkälle vietyjä kompromisseja ja konsensuspolitiikkaa republikaanien kanssa. Niinpä pari viime vuotta Clintonin kauden lopulla oli kohtalaisen seesteistä aikaa, mutta vain sillä varauksella, että demokraatit tinkivät omista tavoitteistaan.

Se oli tyyntä myrskyn edellä. Obaman kaudella – George Bushin kauden jälkeen - syntyi teekutsuliike, joka asettui raivokkaasti puolustamaan konservatiivista Amerikkaa liberaalien tavoitteita vastaan. Se asetti jopa kyseenalaiseksi Obaman kiistattoman amerikkalaisen syntyperän. Teekutsuliike vaikutti ulospäin moukkamaiselta, suorastaan sivistymättömältä eikä vähiten sen takia, että johdossa oli Sarah Palinin kaltaisia anti-intellektuelleja. Ristiriita demokraattien kanssa syveni entisestään teekutsuliikkeen aikana.

Niin,  mikä (tahaton) rooli Obamalla oli syntyneessä haaksirikossa? Hän aiheutti ristiriitoja pelkällä ihonvärillään? Republikaanit selvästi yliarvioijat Obaman mahdollisuuksia muuttaa Amerikkaa ja siksi pelkäsivät häntä. Obama tunsi puukot selässään. Obama kuitenkin kahlasi läpi finanssikriisin jonka selvittelyn  hän sai raskaana perintönä edeltäjältään George W. Bushilta.  Myös vuosikymmenien ajan yritetty terveydenhoidon uudistus oli yksi briljantti onnistuminen Obaman menestyksien joukossa. Senkin Trump on yrittänyt eliminoida presidenttikaudellaan.

Kun sitten Donald Trump löi obamalaisen Hillary Clintonin vuonna 2016, otti uusi presidentti tavoitteekseen kaataa kaikki Obaman uudistukset.  Obaman pyrkimys löytää yhteinen sävel republikaanien kanssa omalla presidenttikaudellaan valuivat hukkaan.  Trump presidenttinä  kuittasi edeltäjänsä  yhteistyöhalun  päättäen mitätöidä kaikki merkittävät Obaman päätökset!

Tässä ympäristössä republikaanien presidenttiehdokas (ja Obaman vastaehdokas) John McCain tuntui virkistävältä poikkeukselta: hän todella pyrki löytämään yhteisen juonen pääpuolueiden kesken.  Mutta muu republikaanien johto ei halunnut minkäänlaista yhteistyötä. McCain ajautui sivuraiteelle.

Donald Trumpin presidenttikaudella polarisoituminen kiihtyi pitkälti presidentin toimenpiteiden johdosta. Tästä on lukemattomia esimerkkejä.  Sama jatkuu nyt,  kun presidentti on jälleen vaihtumassa: perinne, jossa seuraajaa opastetaan presidentin tehtävässä  näyttää katkeavan. Suunta  on huono ja huononeva. Donald Trump on jatkanut siitä, mihin teekutsuliike päätyi. Kaikki vastakkainasettelu on vain lisääntynyt ja kahtiajakautuneisuus kiihtynyt. Obaman sanoin: ”Demokratiamme vaikuttaa horjuvan kriisin partaalla”.

Mitä rivirepublikaanit ajattelevat tuoreen vaalin tuloksesta? Suuri osa heistä on hiljaa ja odottaa mihin suuntaan tuuli kääntyy. Näin he eivät kompromettoidu, jos (kun)Trump häviää vaalit virallisestikin, kuten rehellisyyden nimissä tulisi tapahtua. Tällä ei näytä olevan yhteyttä siihen, että jopa 80 prosenttia republikaaneista hyväksyy väitteen, että Joe Biden avustajineen ”varasti presidentinvaalit”.

Koko tämän tarinan ytimessä ovat pinttyneet Trumpin kannattajat.  Heidän uskollisuutensa on uskonnollisen kultin luokkaa. Siksi Trump voi laskea kannattajien tuen varaan esittämilleen usein päättömille aloitteille. Jos ja kun Trump joutuu muuttamaan sanomisiaan (mikä tapahtuu usein), hänen ei tarvitse pelätä ikävää vastareaktioita  -  uskolliset pysyvät mukana melkein missä tahansa viritelmässä.

Voisiko Trump kaapata vallan? Jos hän tähän sortuisi, hän kehittelisi esimerkiksi jonkin sellaisen keinon, jolla osavaltion valitsijamiehet, sen sijaan, että äänestävät vaaleissa presidenttiä saamansa mandaatin mukaisesti,  poikkeaisivat siitä Trumpin hyväksi.

Epäilemättä Trump voisi aiheuttaa paljon päänvaivaa tulevalle presidentille, jos hänelle ei löydy ”kunnollista tekemistä”.  Eikä Trumpilla ole näköjään mitään motivaatiota vaihtaa töitä.

Trump sai vaaleissa 73 miljoonaa ääntä Bidenin 79 miljoonaa ääntä vastaan: ne antavat hänen puheilleen kaikupohjaa, vaikka tappio tulikin. Suuri osa kannattajista  tekee,  mitä herransa käskee. Tällainen joukko painostusvoimana voi tehdä paljon hallaa tulevalle presidentille. Kuvaavaa on,  että yli 80 prosenttia republikaaneista katsoo Trumpin hoitaneen koronapandemiaa hyvin! Trump muodostaa tavallaan oman syvästi uskovaisen seurakunnan, jossa kukin tulee onnelliseksi oman autuutensa varassa. Pappi avustajiensa kanssa pitää huolta sielunhoidollisista asioista.

Tarkemmin mieleen palautettuna Trump on asettanut kyseenalaiseksi lähes kaikkien 2010-luvun vaalien tulokset. Kysymys on ollut Trumpin mielestä huijauksesta, vilpistä tai ääniryöstöstä.  Siis ainakin 10 vuoden ajalta!

Mikä on suurin ongelma,  minkä Trump voisi aiheuttaa? Mielestäni se,  että häneen luottavat miehet ja naiset syrjäyttävät tieteelliseen maailmankatsomukseen perustuvat  tulokset ja sitoutuvat Trumpin luomaan  kvasitodellisuuteen. Silloin valitaan mieluisia totuuksia vaihtoehtoisten totuuksien joukosta, mitä Trump on itsekin harrastanut.

Toiseksi suurin ongelma voisi olla  Trumpin kääntyminen äärioikeiston puoleen, jolta hän nytkin saa suuren kannatuksen mielenosoituksissa. Yhdysvaltain yhteiskunnallinen rauha on hauras ja jonkin ääriryhmän   ottaessa etäisyyttä lailliseen hallitukseen syntyy riskitilanteita. Itsenäisesti ääriryhmät eivät pärjää. Ne tarvitsevat tuekseen Trumpin kaltaisen johdattelijan.

Kolmanneksi suuri ongelma  voisi olla se, että Trump joukkoineen saa aikaiseksi niin suuren hässäkän, että äänten uudelleen laskenta venyttää vaalien tulosten saamista kohtuuttomasti. Toistaiseksi tämä taktiikka ei ole menestynyt, joka antaa toivoa amerikkalaisen demokratian sisäisestä voimasta.

Olisiko mahdollista, että trumpilainen totuuskäsitys leviäisi Eurooppaan?  Mikä  ettei, jos populismi  esimerkiksi koronan aiheuttamien ongelmien vaikutuksesta saisi nykyistä enemmän jalansijaa. Toisaalta trumpilaisuus on nimensä mukaisesti sidoksissa päähenkilön persoonaan. Saattaa olla, että Europasta ei löydy tarpeeksi valovoimaista tähteä, vaan tasapäinen porukka kilpailee repivästi johtavista asemista.

::::::::::::::::::::::::::::::::

Tätä kirjoittaessani Trumpin ykkösavustaja Rudy Giuliani ja avustavat lakimiehet pitivät tiedotustilaisuuden (19.11.2020) vaalien tuloksesta. Siinä he Trumpin puolesta maalasivat pirun seinälle. Piru oli kansainvälinen kommunismi eli Venezuela, Kuuba ja kaikki muut maailman kommunistimaat. Tämä kommunistien salaliitto, jonka kumppaneina toimivat ”Amerikan omat kommunistit” (eli demokraatit) oli muka äänestyslaitteen avulla manipuloinut valtakunnallisesti satojen tuhansien virheelliset äänet presidentinvaalien ääntenlaskentaan, jolloin koko vaalitoimitus menettää  merkityksensä. Katselin näytelmää silmät pyöreinä epäuskosta. Nämä demokratian haudankaivajat sen sijaan olivat aurinkoisia kuin muropaketin mainostajat.

On esitetty spekulaatio,  että tarkoituksena on luoda kuva vaaliryöstöstä 2020, jotta löytyisi perusteluja kostolle vuonna 2024. Demokratian alennustilan korjaamiseen tarvittava todistustaakka sen kun kasvaa!

Koko tiedotusshow oli makaaberi näytelmä demokratian rappiosta. Kaikkialta Trumpin lähipiiristä heijastuu suunnaton vallanhimo, jonka tyydyttämiseksi kaikki keinot ovat käytössä. Joku kysyi tiedotustilaisuudessa ,  missä on FBI,  jos kerran kyseessä on ääntenlaskentaan liittyvä rikos. Hiestä märkä Giuliani oli kyllin tyhmä yrittäessään muka etsiä FBI:ta nurkan takaa tai pöydän alta, antaen ymmärtää pilkallisesti,  että ei tässä lainvalvojia tarvita!

Trump tuskin koskaan on ollut demokraatti muutoin kuin muodollisesti. Hän on pikemminkin spontaanisti tarjonnut demokratialle itseriittoista ja itsevaltaista vastavoimaa (itseään). Hän on manipuloinut suuria ihmisryhmiä kannattajikseen kehua retostelemalla  vaalilupauksillaan ja kumoamalla edeltäjiensä aikaansaannoksia. Valitettavasti kukaan ei ole perusteellisesti analysoinut Trumpin  vaalilupausten kokonaisvaltaista vaikutusta esimerkiksi kauppapolitiikkaa koskien, ehkei se ole vielä mahdollistakaan. Minulla on hytinä, että Trumpin strategia perustuu rusinat pullasta -metodiin. Hinta lupauksista maksetaan myöhemmin.

::::::::::::::::::::::::::

Joe Bidenin tärkeäksi tehtäväksi jää presidentin viran normalisoiminen Trumpin sekoilujen jäljiltä.  Viimeiset neljä vuotta ovatkin olleet presidentin itsevaltaisuuden korostamista interventioilla, joiden jatkamisessa ei ole mieltä.

Iso haaste on kääntää Trumpin harrastama arvo- ja identiteettipohjainen poliittinen ajattelu taas mahdollisimman pelkistetyksi demokratiapohjaiseksi tavoiteasetannaksi,  jos se enää on mahdollista.