Yhdysvaltain vaalit esimerkkinä demokratian alennustilasta

 

 

Tuli herättyä Yhdysvaltain presidentinvaalien vaalivalvojaisiin. Seuraavassa osin henkilökohtaisia tuntemuksia vaaleihin liittyen. Koko vaalipäivä päättyi sekasortoiseen tilanteeseen, kun Donald Trump astui puhujapönttöön ja alkoi todistella, että ennakkoääniä – saapuneita,  muttei laskettuja -  ei tarvitse eikä saa enää laskea. Lupasi vielä, että tavataan oikeudessa. Selvää on, että Trump pelkää kärsivänsä tappion  ja valmistelee ”varotoimia”, joihin kuuluvat oikeustoimet.

Näinhän se menee yksinkertaistettuna, mutta kysymys oli paljon suuremmasta asiasta: onko Yhdysvallat enää aidosti demokraattisesti hallittu valtio? Tätä ovat monet joutuneet pohtimaan seuratessaan Trumpin epävakaata toilailua.

Yleisradio oli raahannut melkoisen arsenaalin asiantuntijoita ja muita silmää tekeviä eri puolilla maailmaa sijaitseville haastattelupaikoille analysoimaan tapahtumien kulkua. Lopun tapahtumien valossa koko näytelmästä jäi vain hämmentävä tyrmistys jäljelle.

Mietin vaalien televisiointia. Kaikki ei täsmännyt. Yle päätti kertoa taustoineen laajennetun tarinan äänten laskennasta, mutta kävi niin, että itse ääntenlaskenta tuntui olevan sivuseikka, niin vähän sille uhrattiin aikaa. Olisin todella halunnut lukujen syvällisepää avaamista tai analyysiä.  Kun tähän lisätään vaalien aidosti hankala seurattavauus johtuen laajan maan eri osien ääntenlaskennan etenemisestä eri tahtiin, ollaan ongelman ytimessä. Tuntuu siltä, että tähän haasteeseen ei kiinnitetty riittävää huomiota. Olisi tarvittu numeronmurskaaja asiantuntijaksi.

Vaalitulosten intohimoiselle seuraajalle Ylen asiantuntijavierailut ja samojen asioiden loputon toisto edustivat tyhjäkäyntiä. Mutta ehkäpä meikäläinen oli vain kärsimätön. Muutamia mielenkiintoisia asiantuntijoita yöllisessä ohjelmassa tuli esille: Ulkopoliittisen instituutin Maria Annala oli pirteä vieras, joka pystyi argumentoimaan hyvin näkemyksensä. Jyväskylän yliopiston Jani Kokko oli myös hyvä melko uusi tulokas  asiantuntijamarkkinoille. Dosentti Markku Ruotsila oli oma subjektiivinen itsensä: kenellekään ei jäänyt varmaan epäselväksi,  että hän on kommentoijanakin konservatiivi ja republikaani!  Ruotsilan ja Annalan välähdyksenomainen ”asiantuntijadebatti” jäi mieleen vaaliohjelman  tähtihetkenä tämän kirjoittajalle. Aika hyvin onnistuivat myös Risto E.J. Penttilä ja Nordean Tuuli Koivu.

Ylen toimittajan Mika Hentusen rauhallisia ja asiantuntevia  kommentteja on miellyttävää kuunnella.

Ruotsilaa ei kannata tuomita: hän toi esille,  miten selkeästi amerikkalainen media on liberaalien hallussa ja rapakontakaiset konservatiiviset mielipiteet eivät välttämättä pääse näkyviin ainakaan eurooppalaisessa mediassa. Siksikin vaalitulokset näyttävät muodostuvan yllätyksellisiksi.  Suurimmaksi osaksi on kuitenkin kysymys siitä,  että Donald Trump antaa omasta takaa aiheet itseensä kohdistuvalle arvostelulle.

::::::::::::::::::::::::::

Itse ääntenlaskenta sujui päältä päin katsottaessa moitteitta. Myös ennustetut levottomuudet ovat olleet – ainakin toistaiseksi – kohtuullisesti hallittavissa. Mikään muu ei juurikaan ole ollut hallittavissa. Tietojeni mukaan Trump on lähettänyt rahanpyyntökirjeitä kannattajilleen, joka merkitsee varautumista oikeustaisteluun.  Ollaan siis pahassa sotkussa, josta ei selvitä ihan tuosta vain. Pahimmat skenaariot toteutuvat!

Eniten ole suruissani liberaalin demokratian puolesta, sillä Trump käyttäytyy tavalla, mikä oli odotettavissa, jos hän joutuu vaikeuksiin:  hän pyrkii ottamaan oikeudet omin käsiinsä. Trump on huono häviäjä ilman,  että kukaan on häntä tätä kirjoitettaessa leimannut häviäjäksi.

Suurin pettymys ainakin minulle oli se, että Joe Biden joutui näin tiukoille. Edes sellaiset ”näytöt” kelvottomasta käytöksestä,  joita Trump antoi pitkin presidenttikauttaan eivät johtaneet rökäletappioon. Olen ymmällä.

Itse vaalin piti ratketa tiukassa paikassa ns.  ruostevyöhykkeellä,  ja osin niin tapahtuikin, mutta ehkäpä työväestö ei sittenkään ollut niin ratkaiseva tekijä kuin arveltiin. Tapahtuneen syvemmät juuret saattavat löytyä kaupunkien esikaupunkialueiden äänestyskäyttäytymisestä.

Oma lukunsa ovat mielipidetiedustelujen epäonnistumiset jo toisissa peräkkäisissä presidentinvaaleissa. Maallikko epäilee, että 1000 hengen suuruinen otos on liian pieni mittaamaan poliittista kannatusta osavaltion tai liittovaltion tasolla. Ongelma lienee mutkikkaampi. Todennäköisesti nykyiset mielipidetiedustelut eivät pysty mittaamaan ihmisten käyttäytymistä nykyaikaisessa poliittisessa tilanteessa. Yhdeksi syyksi on esitetty Trumpin kannattajien puolueuskollisuuden horjuvuutta. Ei kuulosta hyvältä selitykseltä. Joka tapauksessa koko mielipidemittausinstituutio on asetettu kyseenalaiseksi. Tutkimuksen paikka!

Nyt käytyjen useiden vaalien yhteistulos oli suotuisa (!) republikaanien kannalta. He todennäköisesti menettävät räyhäpresidentin, mutta säilyttivät senaatin, jonka kautta pystyvät ohjaamaan päätöksentekoa. Kaikesta skeptisyydestä huolimatta rohkenen ennustaa, että monissa asioissa on mahdollisuus sopuun puolueiden kesken. Paljolti riippuu kongressin johdon henkilövalinnoista ja uuden presidentin neuvottelukyvystä.

:::::::::::::::::::::::::::::

Vaaleista tai niiden ympärillä velloneesta somekeskustelusta riittäisi paljonkin jutun juurta. Muutamat asiat haluan nostaa esille.

Näyttää siltä, että Trumpin aloittama twitter-kulttuuri on tullut jäädäkseen, vai onko? Jos näin on,  se on valitettavaa,  sillä monimutkaisia yhteiskunnallisia asioita yksinkertaistetaan nyt muutaman rivin iskulauseiksi. Joku sanoikin, että some on pilannut demokratian. Facebook on yrittänyt kaitsea viestintää  kontrolloimalla kirjoittelua ehkä huonon omantunnon vaivaamana.

Totuuden alennusmyynti on toinen ilmiselvä haaksirikko nykyaikaisessa poliittisessa vuoropuhelussa. Paraneeko tilanne,  jos Trumpia ei valita, jää nähtäväksi?

Kolmanneksi nostaisin hyperpolarisaation,  joka on levinnyt eri elämänalueille. On kysyttävä,  mikä on somejättien rooli tapahtuneessa kehityksessä.

::::::::::::::::::::::::::::::

Kaikesta huolimatta demokratia on selvinnyt pääpiirteittäin hyvin niistä testeistä,  joihin se on alistettu. Parempaakaan ei ole tarjolla.