Kuka yrittikään varastaa presidentinvaalit?

 

 

Donald Trump keksi, että  presidentinvaalit on varastettu häneltä.  Tästä hän on liioitellun katkera seuraaviin vaaleihin saakka. Anna-Sofia Berner totesi  aivan oikein HS:n Näkökulma-palstalla, että ”jos joku yrittää varastaa vaalit , se on Trump”. Ei tarvitse olla edes epäkohtelias todetakseen tämän. Minä niin kuin monet muutkin on seurannut enemmän kuin hämmentyneenä, mitä oikein on tapahtumassa.

Jokin aika sitten Trumpin lakimiehet Rudy Giulianin johdolla pitivät eriskummallisimman lehdistötilaisuuden, minkä olen koskaan nähnyt. Tuntui siltä, että järjen häiväkin on hävinnyt Trumpin ja hänen avustajiensa toimista. Rahalla voi näköjään ostaa, miten makaaberin pressinäytöksen tahansa. Lehdistötilaisuus oli sekoitus salaliittoteorioita, vainoharhaisia väitteitä ja  törkeitä valheita. Vanha kunnon kommunismikin sai ”vaalien junailijana” nostetta pitkästä aikaa: kommunistisen ideologian rippeet koottiin maailmalta sillä ajatuksella, että kaikki vieraat tahot saatiin paljastettua. Epäilen kyllä, että nyt alkaa olla vaikeaa pitää mukana enää muita kuin kaikkein uskollisimpia Trumpin kannattajia. Mikään Reality Show ei vedä vertoja nähdylle mediaeliksiirille.

Kaiken jälkeen, eikö tämä pressiperformanssi ollut kuitenkin ”vain” johdonmukainen jatke Trumpin ja hänen avustajiensa aiemmille toilailuille? Kyllä, paitsi,  että nyt mopo on karannut kokonaan Trumpin poppoolta.

Donald Trump aloitti vaalien jälkeisen elämän kanteiden nostamisella äänestysten organisoijia ja äänten laskijoita vastaan väitteellä, että vaalien tulos erottaa todellisesta sadoilla tuhansilla, ellei peräti miljoonilla äänillä. Avainsanaksi nousi ”vaalivilppi” osoituksena siitä, että mukana oli tahallisuutta.  Silmämääräisestikin saattoi vetää johtopäätöksen, että väitetyt heitot äänissä olivat epärealistisen suuria. Ääntenlaskun organisoineet vaalivirkailijat pystyivät helposti torjumaan esitetyt valheelliset väitteet vilpistä. Juridisesti väitteiltä puuttui pohja eikä mikään oikeusistuin ole ottanut syytöksiä käsittelyyn.

Seuraavassa vaiheessa Trump ryhtyi painostamaan ääntenlaskijoita ja valitsijamiehiä: annettuja ääniä piti tulkita tahallaan väärin ja valitsijamiehiltä vaadittiin poikkeamista siitä säädöksestä,  että osavaltiossa eniten ääniä saanut saa hyväkseen kaikkien valitsijamiesten äänet. Painostuksen törkeyttä lisää se,  että Trump oli itse yhteydessä vaalivirkailijoihin.

Kun välittömät vaikutuskeinot kärsivät haaksirikon, on väitetty, että Trump ryhtyi valmistelemaan tulevaisuuden operaatioita: jospa nyt tapahtuneita ”epäselvyyksiä” voitaisiin hyväksikäyttää tulevissa vaaleissa kostonhimoisessa ”kyllä kansa muistaa” -hengessä. Jos Trumpin maineesta jotain on jäljellä neljän vuoden päästä, hän voi pyrkiä keräämään vaalivilpin avulla huijatuiksi itsensä kokeneiden republikaanien äänet puolelleen (tai osoittamansa henkilön puolelle) seuraavissa presidentinvaaleissa.

Kaikki edellä esitelty on aiheuttanut pahoja murtumia demokratian uskottavuuteen, josta raskaan vastuun Trump saa kantaa. Sekavassa tilanteessa, jossa  mielipiteet sinkoilevat ja sotkevat ihmisten  ajatukset, voi  seurauksena olla koko kansanvaltaisen järjestelmän valumurtumat pitkälle tulevaisuuteen.

Demokratiaa kovertavat voimat kuten identiteetti-  ja arvokysymykset, jotka toimivat demokratiaa haurastuttavina elementteinä aiheuttavat lisäongelmia. Näitä lähestymistapoja Trump ja muut populistit ovat tehokkaasti käyttäneet hyväksi kansanvaltaa horjuttavalla tavalla.

Trump laskee väärin, jos hän kuvittelee,  että ”omille” kelpaavat sadut toimivat myös muiden kohdalla. Eivät toimi, sen verran on vielä häpyä jäljellä kansan syvissä riveissä.

Vihdoin myös Hillary Clinton,  jolla saattaisi olla eniten sanottavaa Trumpin ökysupliikeista, avasi suunsa ja syytti presidenttiä  kannattajiensa kietomisesta oman egonsa ympärille. Siitähän on kysymys, ”Kiero-Hillary” sen sanoi.

Tästä tullaankin vallansiirron kipupisteeseen: Trump suuttui niin perusteellisesti  häviöstään, ettei ole sulattanut vieläkään tappiotaan. Presidentin  lapsellinen ja edesvastuuton käytös on nyt koko kansakunnan ongelma.

Jättimäinen vaiva ja vastus Joe Bidenin hallinnolle on koronapandemia, johon Trump on suhtautunut välinpitämättömästi. Joidenkin tietojen mukaan nyt on koronan kolmas aalto päällä Yhdysvalloissa. Tilanne uhkaa karata käsistä, ellei rokote pelasta tilannetta.

Kontrasti on melkoinen,  kun vertaa Trumpin käytöstä George W. Bushin kattavaan siirtymäpalveluun Barack Obamalle ja Obamalta edelleen Trumpille.

Paitsi, että Trump on muodostanut oman valtakeskittymän  republikaanien sisälle,  on – Barack Obaman tulkinnan mukaan -  poliittisen ilmapiirin äärilaita sijoittunut republikaanipuolueen keskelle, ei enää laidalle.

:::::::::::::::::::::::::::::

On mielenkiintoista verrata aiemmissa kirjoituksissani luotua kuvaa Trumpista tähän päivään. Mikä on muuttunut, mikä ei? Entä onko oma asenteeni Trumpia kohtaan muuttunut muutaman vuoden aikana.

Vertailuun  tarvitaan lainauksia jostakin vanhemmasta kirjoituksestani. Seuraavassa esitetyt katkelmat ovat blogikirjoituksesta ”Populismin tuolla puolen”, joka on julkaistu Trumpin ensimmäisen presidenttiehdokkuuden aikaan 30.9.2015.

Kas näin:

Mitä on populismin tuolla puolen? Siellä on republikaanien presidenttiehdokkuudesta taisteleva Donald Trump! Katsoin CBS-kanavan ”60-minuuttia” -ohjelman haastattelun Trumpista. Hänen gallup-kannatuksensa on hieman notkahtanut, mutta vauhti on edelleen kova, kuten TV-show osoitti.

On mielenkiintoista pohtia, mihin Trumpin vastaukset perustuvat. Ne tuntuvat siltä, että hänen päässään on muutama ranskalainen viiva, joiden pohjalta hän silmänräpäyksessä laukoo viisauksiaan. Jos hänen puheensa asetetaan kyseenalaiseksi, hän keksii perustelut extempore ”päästään”.

::::::::::::::::::::::::::::::

Tänä päivänä on muotia tehdä asiat eri tavalla kuin ennen. Tuntuu, että politiikan pyörä on keksitty uudelleen, mutta totta kai uusi pyörä on aivan erilainen ja parempi kuin vanha pyörä. Siis vaikka se ei olisikaan.

Donald Trump on ohittanut jo kauan aikaa sitten sen vaiheen, jossa keskustellaan asioista asiallisesti. Koko presidenttiehdokaskamppailu on suurta showta. Kun CBS:n haastattelija Scott Pelley yritti kytkeä Trumpin todellisuuteen, hän viittasi kintaalla moiselle. Hän on varustaututunut siihen, että puheet ovat viihdettä ja presidentiksi pääsyn jälkeen tehdään asiat omalla tavallaan: ei oteta tätä niin vakavasti!

Pelley yritti pitää Trumpin aisoissa, mutta vaikutelmaksi jäi, että haastattelija ja haastateltava puhuivat eri kieltä.

:::::::::::::::::::::::::::::

Ei voi välttyä ajatukselta, että tässä liikemiesvetoisuudessa on kysymys epäluottamuksesta demokratiaa kohtaan. Liikemiehen yksinkertaistukset ja pelkistykset tehoavat ainakin jonkin aikaa – mutta vain jonkin aikaa. Puheisiin tulee ylimääräistä bisneskuorrutusta, joka saa ihmiset kokemaan valheellisin perustein, että tässä on jotain uutta ja luovaa.

Trumpin kampanjan myötä olemme siirtyneet vahvasti viihteen puolelle. Vertauskohteita voitaneen etsiä nimenomaan TV:n show-ohjelmista. Otsaryppyiset älkööt vaivautuko! Silti on syytä vaivautua. Miksi? Koska kysymys on kuitenkin kansakunnan menestyksen kannalta tärkeistä valinnoista.

Miljardööri voi aina sanoa jälkeenpäin, että kokeilin presidenttibisnestä, mutta ”ei se ollut minun lajini”. Miljardööri voi vielä todeta omahyväisesti, että valitettavaa tässä on vain se, että ”minun johdollani Yhdysvalloista olisi tullut jälleen suurenmoisin kansakunta maan päällä”.