Republikaanien riemujuhlat ovat juuri päässeet hyvään vauhtiin ja ilmapiiri on hurraahenkinen. Voitto vaikuttaa kestävältä sankariteolta Trumpin aktiivikannattajien näkökulmasta. Vihdonkin kauan kaivattu MUUTOKSEN henki on tullut pelastamaan Amerikan tuhoisalta liberalismilta!
Nyt liberaalit älämölöt - näin ajatellaan
konservatiivipiireissä - saadaan kuriin ja voidaan palata ”normaaliin” päiväjärjestykseen.
Woke-ilmiö ylilyönteineen on käytännössä
nujerrettu . Voidaan palata arkeen: miehet ovat miehiä ja naiset naisia. Ei tarvitse
opetella kaavamaisesti käytöstä ohjaavia opinkappaleita.
Vaalit edustivat polarisaation kiehumispistettä. Biden antoi
wokelle tilaa, kun taas ilmeinen enemmistö amerikkalaisista oli kypsynyt woken ehdottomiin sääntöihin. Kohtuullinen enemmistö
ihmisistä osoitti mieltään liian moderneja kielipelejä ja sanaston tasa-arvoa
vastaan ja äänesti republikaaneja.
Liberaalinen suvaitsemattomuus on melkein yhtä
pahaenteistä kuin konservatiivinen suvaitsemattomuus. On myönnettävä, että woken kaltaiset ilmiöt ovat vallankäytön
välineitä. Jo nyt rasittavaksi koettu polarisaatio jyrkkenee.
:::::::::::::::::::::::::::::::::
Vallantäyteinen Trump tekee Euroopan valtioille ”tarjouksia
puolustusmenojen bkt-osuuksista, joista
ei hänen mielestään voi kieltäytyä”. Tarkoitus lienee pyytää mahdottomia, jotta
saisi läpi sanokaamme noin 3 prosentin bkt-osuuden. Trumpin mainitsema viiden
prosentin taso tuottaisi erinomaisen tilauskannan Yhdysvaltain
sotamateriaaliteollisuudelle!!!
Jokaisessa tappiossa on voiton siemen, edellyttäen, että otetaan
opiksi niistä virheitä, joita aiemmin tehtiin. Otetaan esimerkiksi vuoden 1964 presidentinvaalit,
joissa, republikaanit kärsivät maanvyörymätappion. Aluksi puolue sulkeutui itseensä
murehtimaan tappiota, mutta sitten joku oivalsi, miten paljon ääniä hävinnyt
osapuoli (republikaanit) lopultakin oli saanut: kymmeniä miljoonia! Niiden varaan
oli mahdollista rakentaa uusi menestystarina. Republikaanien uuden nousun
salaisuus perustui Roland Reaganin kuuluisaan puheeseen ”Choose for Freedom” (tai ”A Time for Choosing”) vuoden 1964
puoluekokouksen yhteydessä. Samalla tavalla demokraattien tulisi löytää itsensä
uudelleen ja parhaiten se tapahtuisi jonkin kansallisen vaikuttajahahmon avulla,
jolla olisi terveemmät vaistot kuin nykyjohdolla, ja jolle voitaisiin uskoa
kansakunnan johtaminen nykyistä fiksummalta pohjalta. Tuoreen johtajan avulla
voitaisiin löytää sarastava uusi nousu.
Demokraatit tarvitsisivat samanlaisen heräyksen
tänä päivänä kuin republikaanit kokiessaan varhaisen nousunsa ”Movement
Conservatismin” päivinä 1960- 1970- 1980-luvulta lähtien. Eikä demokraattien
tappio 2024 ollut edes mikään landslide-häviö (kongressin voimasuhteiksi jäivät
220-215 republikaaneille (edustajainhuone) ja 53-45 (+2) republikaaneille
(senaatti), vaikka sellaista on väitetty. Päästäkseen samaan backlashiin kuin
republikaanit aiemmin, demokraatit tarvitsisivat paluun kannatuksensa juurille.
Muistellaanpa millaisin
prosenttiosuuksin USA:n vuoden 2024 vaalit ratkaistiin: Kamala Harris
sai 75,44 miljoonaa ääntä (48,36%) ja Donald Trump 77,96 miljoonaa ääntä (49,98%).
Trumpin äänet olivat siis hiukan alle puolet kaikista äänistä.
Voiton hetkellä hävinneiden äänimäärä peittyy voittajan
hurmoksen alle (voittajan marginaali ikään kuin ”kasvaa”). Jonain toisena
ajankohtana voidaan tuloksia tarkastella
analyyttisemmin ja todeta, että hävinneen vastaiskun paikka (backlash) on
seuraavissa vaaleissa toteutettavissa realistisin edellytyksin. Yli 75 miljoonaa
äänesti siis hävinneen ehdokkaan puolesta vuoden 2025 vaaleissa.. Siinä on kylliksi pesämunaa,
jotta käänne voidaan saada aikaiseksi, mutta se edellyttää uskottavaa presidenttiehdokasta,
jotta luvut muuttuvat toiseen asentoon.
:::::::::::::::::::::::::::
On ymmärrettävää, että demokraatit etsivät nyt syyllistä tuoreeseen tappioonsa,
mutta uudet vaalit ovat taas parin vuoden päästä. Silloin voidaan yrittää
backlashiä.
Tyypillinen selitys vaalien jälkeen oli, että talouden
ongelmat (erityisesti hintojennousu) aiheuttivat vaalitappion. Ongelma koetaan
konkreettisesti bensapumpulla. Kokonaiskuvaa hämärtää täysin poikkeuksellinen
koronaepidemia suurine talousvaikutuksineen.
Mielessä käväisee Déjà-vu-ilmiö:
tämä on tapahtunut joskus aiemminkin, vaikka historia ei toistakaan itseään
sellaisenaan. Vai onko kysymys sittenkin ainutkertaisesta ilmiöstä? Olisiko
jokin avain löydettävissä
historian hämäristä, joka avaisi nykytilannetta?
Katsotaanpa!
Trump viittasi voitonjuhlissaan kultaisen ajan alkaneen ja kehotti kansalaisia puhaltamaan yhteiseen hiileen. Kultaisella
ajalla (Gilded Age) tarkoitetaan historiallisena ilmiönä ajanjaksoa
1870-luvulta 1890-luvulle. Se osuu sisällissodan jälkeisen ”Jälleenrakennuksen
ajan” (Reconstruction Era) ja ”Edistyksen ajan” (Progressive Era) väliin.
Koska Donald Trump on nimennyt presidenttikautena
kultaiseksi kaudeksi, vertaan ko. kultakausia toisiinsa. Kultakausi ”ykkösellä”
vallitsi talouden nopean kasvu, (ammattimiesten) palkat nousivat nopeasti,
teollisuus laajeni ripeästi, miljoonat ammattityömiehet muuttivat Amerikkaan (
köyhien määrä räjähti samanaikaisesti kasvuun), varallisuus keskittyi, ammattiyhdistykset
nousivat, teollisuuden kuljetukset keskittyivät rautateille, talouden taantumat
laajenivat maanlaajuisiksi (paniikki 1873, paniikki 1893). Molemmat talouden
romahdukset keskeyttivät nousun.
::::::::::::::::::::::::::::::::::
USA ohitti 1800-luvun lopun kultaisella kaudella Britannian
teollistamisessa. Erityisen nopeasti kehittyi raskas teollisuus (tehtaat,
rautatiet, kaivosteollisuus). Rakennettujen
rautatieyhteyksien merkitys oli verraton. Teräksen tuotanto ylitti Britannian,
Saksan ja Ranskan yhteenlasketun tuotannon.
Seuraus oli osin yllättävä : menestys johti useiden tuotantosuuntien
keskittymisiin, trusteihin, jotka kaappasivat markkinaosuuksia
häikäilemättömästi. Tällaisia tuotannonaloja olivat teräs, öljy, sokeri, liha
ja maatalouskoneet.
Yhdysvalloissa perustettiin näitä saman alan yritysten
yhteenliittymiä usealle alalle.
Samassa suhteessa teknologisten edistysaskelten kanssa eteni
liike-elämän pimeä puoli, korruptio eri muodoissaan ja eri tuotannonalojen monopolipyrkimykset.
Viimeisessä vaiheessa liiketoiminta, politiikka ja rikollisuus muodostavat epäpyhän
kolminaisuuden, joka vaikuttaa toimintaamme mm. suurentamalla inflaatiota.
Kuuluisin näistä uuden ajan jättiläisistä (liian suurista
yrityksistä) oli Standard Oil Company. Muita nopeasti kehittyneitä ja
keskittyneitä aloja olivat muun muassa hissituotanto (pilvenpiirtäjien rakentamisen
kannustamana) ja sähkövalo. Näiden tuotantojen menestys perustui
moninkertaistuneeseen patenttien määrään.
::::::::::::::::::::::::::
Kahden eri Gilded Agen
(1800-luvun lopun ja toisen maailmansodan jälkeisen ajan välillä) on runsaasti yhtenevyyksiä. Molemmissa
tapauksissa suuryritykset ovat saaneet valtapoliittisen aseman, jonka avulla ne
vaikuttavat kansallisvaltioiden poliittiseen päätöksentekoon, painostavat
poliitikkoja yrityksensä aseman
pönkittämiseksi ja viime kädessä
lahjovat päättäjiä. Nykyisiä vastaavia suuryrityksiä ovat muun muassa Apple, Amatson, Microsoft, Alphabet (google), Intel, IBM, Meta
(Facebook, Instagram, Whatsapp, X (Twitter)). Näiden yritysten ahne vallantavoittelu
sekä EU:n torjuntataistelu muistuttavat Gilded Agen ajoista ja vastaavista vaikutuskeinosta.
Kahden aikakauden samanlaisuuksia ovat mm. varallisuuserojen
räjähdysmäinen kasvu. Voidaan puhua miljardöörien ajasta. Alun perin nyky-it:n alustoja
pidettiin vain teknologisina innovaatioina,
mutta nyt niistä on tullut yhteiskunnan
perusinfrastruktuuria. Samalla on tapahtunut omistusten keskittymistä.
Gilded Agen kausien rinnastamista voidaan perusteilla näillä
teknologisen vallankäytön yhtäläisyyksillä.
Kultaisissa ajoissa on siis joitakin selkeitä yhteisiä
piirteitä, vaikka nykyinen talouskasvu ei yllä lähellekään 1900-luvun vaihteen
talouskasvua.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti