….. ja kauan sen jälkeen tulivat teknologiajätit. Ne
kilpailivat keskenään suuruuden ekonomian avulla. Sitten ne huomasivat
politiikan vaikuttavan niiden toimintaan
- usein rajoittavasti. Sen jälkeen teknologiajätit ryhtyvät
vastahyökkäykseen etsien ja hankkien tilaa politiikan sisältä ja sitä kautta
vaikutuskanavia päätöksentekoon .
Ja viimeisessä vaiheessa ne pyrkivät tekemään ihmisten käyttäytymiseen
vaikuttavia päätöksiä ilman demokratiakoneiston väliintuloa.
Em. tarinan juuret liittyvät oleellisesti tietotekniikan ja
nettiympäristön maailmaan. Tällaista miljardöörien maailmanlaajuista vaikutusvaltaa
ei ole ollut aiemmin historiassa, vaikka jättimäisiä yrityksiä on ollut sekä
energiateollisuudessa (vaikkapa Standard Oil Company, per. vuonna 1882) että kaupassa
(esimerkiksi Wallmart, per. 1962). Jälkimmäinen työllistää 2,1 miljoonaa
työntekijää.
Nyt meillä on Meta (Facebook, Instagram, Whats App), Amazon,
Apple ja Alphabet/Google moderneina versioina suuryritysten vaikutusvallasta.
Kun mietitään, mitkä tapahtumat nousevat kärkeen nykytilanteeseen
ratkaisevasti vaikuttavina lähtökohtina, on nostettava esiin George Floydin murhaaminen
poliisin toimesta vuonna 2020. Floydin murha ja sitä seuranneet mielenosoitukset
väkivallan uhrin puolesta synnyttivät valtavan liikkeen, jonka kärjessä oli
Floydin kohtalon suorana seurauksena Black Lives Matter -liike. George Floydin
tapaus synnytti toisen vielä kattavamman ilmiön nimeltä woke, jolla haluttiin
herätellä ihmisiä epätasa-arvon torjumiseen. Pian kaikkialla nostettiin esille yleisesti
käytössä olevia epätasa-arvoa symboloivia sanoja ja käsitteitä, joita
ryhdyttiin vastustamaan laajalti ympäri läntistä maailmaa. Erityisesti yliopistoissa
woke sai aikaan varsinaisen mielipidevyöryn. Nyt on meneillään antiwoke, jossa
tehdään tyhjäksi kaikki wokettamisesta
Em. ilmiöt saivat vasemmistolaisen leiman ja oikeistossa ja suuryrityksissä
ryhdyttiin miettimään Donald Trumpin ja hänen taustajoukkojensa johdolla
vastastrategiaa.
Nyt vasemmistolaisen woken aika näyttäisi olevan pääosin ohi
ja – kuinka ollakaan - samaan aikaan woken sanasto on vakiintunut osaksi
oikeiston käyttämiä haukkumailmaisuja. Antiwoke myötäili Trumpin ja Muskin
kampanjaa tekemällä naurattavaksi
wokeismin pääperiaatteet faktantarkistuksineen.
Valitettavasti Floyd Georgen arvokas perintö huuhtoutui pesuveden
mukana viemäriin vieden mukanaan paljon hyödyllisiä periaatteita ja rasismista ”heräämistä”
osoittavia tavoitteita.
Toisaalta Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi toiseksi
kaudeksi laukaisi tapahtumasarjan - jonkinlaisen kulttuurisodan - jonka
keskellä nyt elämme. Trump päästi Elon Muskin pureutumaan Valkoisen talon päätöksentekoon
arveluttavista seurauksista välittämättä. Siirryttiin bisneksen ja politiikan epäpyhään
allianssiin eli politiikan ja liike-elämän fuusio täydentyi suuryritysten ja
ison rahan mukaantulolla. ”Uusi kielioppi ja
sanasto” ovat oikeistoversioina kelvanneet myös suuryrityksille.
Trumpin ja Muskin politiikan ja liike-elämän liitto ei ole
uusi asia, mutta tällä tasolla, molempien edustaessa maailman huippua omilla
vahvuusalueillaan, kysymyksessä on vaarallinen ennakkotapaus, joka on suunnattu
demokraattista päätöksentekoa vastaan.
Yksi jos toinenkin suuryritys on jo luopunut
faktantarkistuksesta antaen siten äänensä potentiaalisille valehtelijoille. Samalla
vetäydytään kymmenien vuosien takaiseen maailmaan, jossa rasismi, manipulointi,
syrjintä, vihapuheet, misinformaatio ja valehtelu rehottivat. Nyt on suorastaan
lupa puhua väärää totuutta.
Aivan kuin vuosien puhuminen totuuden puolesta olisi
menettänyt kaiken arvostaan.
:::::::::::::::::::::::::::
Suuryritysten tappolistalle joutuivat myös niidenomaksumat monimuotoisuusohjelmat
(DEI), jotka edustivat selkeää jatketta Black Lives Matter- ja woke -liikkeille. DEI ohjelman sisällöt
ovat olleet konservatiivien hampaissa jo
pitkään. Näitä ovat oikeudenmukaisuus ja mukaan ottaminen. Tällä
tavoin konservatiiviset voimat ovat käynnistäneet osin hahmottumattoman kulttuurisodan
vapaamielisiä voimia vastaan. Vielä on muistettava, että DEI-nimestä on tullut
identiteettikysymyksillä latautunut,
kuten Black Lives Matter- ja Woke -käsitteistäkin.
Joka tapauksessa kulttuurikonservatismi jyllää nyt Amerikan julkisessa sanassa.
Myös ilmastoriskejä ollaan rajusti
aliarvioimassa suuryritysten maailmassa. Yhteen summaten liberalismi on vahvassa
vastatuulessa konservatiivien tiivistäessä rivejään.
Myös faktantarkistusohjelmista aiotaan luopua, joka on merkille
pantava aikaa kuvaava ilmiö. Ei voi välttyä ajatukselta, että osa woken
vetovoimasta on huvennut kiihkeiden tuumaakaan periksi antamattomien woken ydinkannattajien
toiminnan johdosta.
Tuntuu siltä, että miljardöörit ovat alistuneet
mielistelemään Trumpia. Tulevan presidentin suorittamat henkilöstönimitykset vahvistavat suunnan. Ollaan palaamassa
maailmaan, josta kuviteltiin jo päästyn eroon. Sitä saa, mitä vaaleilla tilaa.
Trump tukee edellä kuvattuja ilmiöitä hallintonsa henkilönimityksillä. Ja nimitetyt
ovat räikeän umpiradikaaleja vanhoillisuudessaan.
Vastaliikkeiltä menee aikaa toipuessaan kaikkein eniten taikauskoa levittävistä
nimityksistä.
Liberaalidemokratioilla on vielä yksi valttikortti. Ne voisivat
ottaa mallia sadan vuoden takaisista toimenpiteistä Yhdysvalloissa, joilla
suuret yritykset pistettiin polvilleen. Standard Oil Company on
antitrustiajattelun (trusti = monopolinomainen saman alan yritysten rypäs)
esimerkkitapaus: oikeus määräsi Standard Oilin jaettavaksi pienempiin
yrityksiin. Syy: yhtiö muodosti
monopolin, joka rajoitti kauppaa antitrustilainsäädännön vastaisesti. Osa
tuolloin syntyneistä yrityksistä elää tänäkin päivänä.
Joskus vanhaan huonoon aikaan puhuttiin epäpyhästä
kolminaisuudesta politiikan, liike-elämän ja rikollisuuden (ehkä vielä uskonnolla täydennettynä)
välillä. Tästä triangelidraamasta on toteutunut kaksi: politiikka ja
liike-elämä. Mutta tilanne tulee kaikesta päättäen elämään.
PS
Kuuntelin presidentti Joe Bidenin tuoretta jäähyväispuhetta
sydän syrjällään. Se nimittäin muistutti erään aiemman presidentin kuuluisaa
jäähyväispuhetta. Huomioni terästyi, kun
Biden viittasi ryhmittymään nimeltä ”Tech-industrial Complex”. Mutta
palataan hetken kuluttua tähän 1950-luvulla vaikuttaneen presidentin
kuuluisaan jäähyväispuheeseen.
Biden halusi jäähyväispuheessaan varoittaa maansa
rajojen sisällä valtaa hamuavista tahoista,
joilla hän tarkoitti rikkaita miljardöörioligarkkeja ”oligarchy taking place”.
Nuo voimat uhkaavat kirjaimellisesti koko demokraattista järjestelmää, johon
kuuluvat ”perusoikeudet, vapaudet ja
reiluksi koettu osuus yhteisestä kakusta eteenpäin pyrkiville kansalaisille”.
Miljardööreillä Biden selvästi viittasi presidentiksi
valittuun Donald Trumpiin ja Metan toimitusjohtajaan Mark Zuckerbergiin. Juuri
tässä yhteydessä Biden löysi yhteyden presidentti Dwight D. Eisenhowerin 17.1.1961
jäähyväispuheessaan mainitsemaan ”Military-industrial Complexiin”. ”Sotateollinen
kompleksi” ja ”Teknisteollinen kompleksi” ovat käsitteitä, jotka viittaavat tässä
yhteydessä käytettyinä maata ja sen demokratiaa uhkaavaan vaaraan.
Biden moitti tässä yhteydessä tahoja, jotka laiminlyövät
faktantarkistuksen tai sitten ovat tarkoituksellisesti päättäneet sivuuttaa
sen.
Edelleen presidentti varoitti demokratiaa uhkaavasta vaarasta,
joka liittyy superrikkaiden keskinäisiin liittoutumiin.
Jäähyväispuheessaan (kesti 10 minuuttia!) Eisenhower
kiinnitti huomiota yllättävään, mutta oivaltavaan demokratian uhkaan. Ne, jotka
luulivat viiden tähden kenraalin, Eisenhowerin palauttavan mieliin sotilaiden
tekemän työn amerikkalaisen demokratian puolustustaistelussa ällistyivät, kun Eisenhower hyökkäsi oman maansa ”sotateollista
kompleksia” vastaan, jonka tunnisti omien tietolähteidensä pohjalta arvaamattomaksi
tekijäksi maailmanrauhan kannalta ja toimivan Yhdysvaltain demokratiaa vastaan.
Eisenhower tunnisti osassa ”sotahulluista”
sotilaista mahtavan eturyhmän, joka ajoi yhteisten etujen lisäksi itsekkäitä
omia etujaan esimerkiksi asevarustelussa. Tämä viesti sisälsi myös varoituksen
sanan ja suunnannäytön uudelle nuorelle
sukupolvelle.
:::::::::::::::::::::::::::
Niinpä niin. Kaukana ovat ne päivät, jolloin suuryitykset
pidettiin kurissa korkeilla marginaaliveroasteilla. Maailmansodan jälkeen
korkeimman tuloluokan progressio ylsi 90 prosenttiin. Itse asiassa korkean
verotuksen kautta kesti aina 1960-luvulle saakka. Vuosien 1950 ja 1963 välillä
korkein veroaste vaihteli Yhdysvalloissa 91-92 % paikkeilla. Elettiin
keskiluokan kultaisia päiviä. Tietenkään
todelliset verot eivät nousseet yli 90 prosenttiin johtuen veroportaista ja verovähennyksistä. Paul Krugman on arvioinut,
että 0,01 prosenttia maksoi oikeastikin
veroja 70 prosentin verokannan mukaan vuonna 1960 (tietenkin korkeampia
veroluokkia sovelletaan vain tienestien rajan ylittävään osaan, joka amerikkalaisilta
tahtoo unohtua). Demokraatit ja republikaanit näyttivät jakavan pääsääntöisesti
yhteiset yhteiskuntapoliittiset arvot keskiluokan kultaisina päivinä.
Vertailun vuoksi vuoden 2024 korkein 37 prosentin veroluokka
alkaa 731 200 dollarista ylöspäin. Yhteiskunnalliset erot ovat viimeisten
vuosikymmenien polarisoituneina vuosina revennet, joihin Joe Biden epäsuorasti
viittasi jäähyväispuheessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti