Risto Ryti vallankäyttäjänä

 

Henrik Meinander koosti muutama vuosi sitten esseeteoksen aiemmin julkaisemistaan kirjoituksista. Teoksen nimi on ”kaleidoskooppi” (Siltala, 2020), johon nyt palaan. Kirjassa julkaistuista 15 kirjoituksesta käsittelen ja arvioin tarkemmin esseetä ”Risto Ryti”.

Risto Ryti  (1889-1956) oli varhaiskypsä lahjakkuus, joka eteni opintojen kautta ja työuralla nopeasti kansakunnan merkittävimpiin tehtäviin. Hän toimi Suomen pankin pääjohtajana  19 vuotta, vuosina  1924-1943 ja pääministerinä ja presidenttinä 1939-1944.

Kriisin hetkillä päätöksenteko kapenee. Näin tapahtui jatkosodan aikana Suomessakin. Mahdollisia erimielisyyksiä pienennetään supistamalla keskeisten päättäjien määrä muutaman hengen suuruiseksi. Risto Ryti kuului tähän yhden käden sormin laskettavaan  joukkoon jatkosodan aikana. Presidenttinä hän käytti suurinta valtaa yhdessä marsalkka Mannerheimin kanssa.

Meinander vertaa  Rytiä muihin Suomen presidentteihin käyttämällä kolmea mittapuuta, joista ensimmäisen  muodostaa kokonaisuus  yksilön perimä, kasvuympäristö,  koulutus ja aiempi työura. Toisen muodostaa yhteiskunnallinen ympäristö,  jossa eletään ja  kolmas on sattuman vaikutus.

Meinander avaa teesejään seuraavassa esitettävien perusteiden kautta:

Ryti pystyi osin kodin perintönä  hyödyntämään sen aikaista koulutusjärjestelmää täysimääräisesti. Toki keskeistä oli Rytin oma kyvykkyys, joka avasi hänelle reitit eteenpäin elämässä. Terävä äly muodosti kapasiteetin,  jonka avulla Ryti  sai parhaat arvosanat opinnoissaan ja työssään. Meinander korostaa Rytin kyvykkyyttä ehkä turhankin toistuvasti, vähemmälläkin lukija uskoo.

Rytille oli ominaista laskelmoivuus ja tunnekylmyys, jotka aiheuttivat hänelle haasteita työuralla: vaikeuksiin ajautuneet kanssaihmiset eivät pitäneet hädän hetkellä kylmäkiskoisesta suhtautumisesta, josta puuttui myötäelämiskyky (siirtoväen asuttamisen korvaukset, 1930-luvun talouspolitiikan tervehdyttämistoimenpiteet).  Ehkä osin näiden luonteenpiirteiden takia Ryti ei lähtenyt mukaan politiikkaan vuoden 1925 jälkeen, myöhemmin kyllä,  mutta silloin hänet vedettiin tai painostettiin mukaan. Jotenkin Rytistä saa kuvan hyvin teknokraattisena ihmisenä, johon poliittiset vaikutustavat ja  tunneperäisyyden korostuminen eivät tehonneet.

Risto Ryti liittyy Suomen talousvaikuttajien pitkään perinteeseen Snellmanista lähtien, jossa rahahanat väännettiin tiukalle taantumissa ja lamoissa, vaikka siitä seuraisi inhimillisiä kärsimyksiä.

:::::::::::::::::::::::::::

Kun Ryti lopulta vastahakoisesti lähti mukaan poliittisiin tehtäviin,  vastuuntunto ja toimintakyky olivat leimaa antavia  piirteitä hänen toiminnalleen. Nyt tarvittiin kylmäpäistä laskelmointia.

Miltei ylikehittynyt vastuuntunto johti hänet uhrauksiin, josta nousi Rytin jälkimaine - osin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin seurauksena – isänmaan sijaiskärsijänä.

Ryti ei eroa muista presidenteistä koulutuksensa takia: pankkitausta ja juristitutkinto ovat monellakin presidentillä. Tunnemaailmaltaan Ryti lähestyy K.J. Ståhlbergia ja poikkeaa helposti syttyvistä Urho Kekkosesta ja J.K. Paasikivestä.

Vaikka Ryti olikin pidättyvä, hän samalla oli sosiaalinen ja seurallinen, maailmanmies.

Rytin kylmäpäisyyttä ja riskinsietokykyä tarvittiin, kun hän Väinö Tannerin tuella vei Suomen maaliskuussa 1940 talvisodan rauhanneuvotteluihin vastarinnasta huolimatta.

Entä erillissotateema? Ryti korosti sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Suomen käyneen omaa puolustussotaansa. Tilanteesta johtuen mielipide ei olisi voinut olla toisenlainen. Useissa eri yhteyksissä, mm. saksalaisten joukkojen kauttakulkuluvissa,  Rytin  myönteisellä kannalla oli ratkaiseva merkitys. Saksalaisiin päin Ryti ei  esittänyt Suomen taistelujen olleen erillisiä Saksaan nähden. Sopimukselliseen yhteistyöhön Saksan kanssa Suomi sitoutui kuitenkin vasta ns. Ribbentrop-sopimuksessa  ennen kesää 1944.

Rytin suhde Mannerheimiin oli suurissa asioissa toimiva.   Molemmat kannattivat yhteistoiminnan käynnistämistä Saksan kanssa  ja molemmat kannattivat siitä irtautumista.

Miksi sodassa kävi niin kuin kävi? Meinander  spekuloi monilla sodan vaihtoehtoisilla lopputuloksilla ja toteaa, että Suomelle olisi voinut käydä paljon hullumminkin. Meinander kuvaa Rytiä sodan vaihtoehtoja lakkaamatta pohdiskelevaksi. Rytille ykkösasia oli kansakunnan selviytyminen vaihtuvien voimasuhteiden maailmassa.

Lopuksi Meinander ihmettelee,  miksi Ryti etsi vastauksia moniin ratkaisemattomiin kysymyksin mystiikasta. Tämä on ristiriidassa Rytin realistisen, vakaan ja rauhallisen pohdiskelun kanssa. Ehkä mystiikka toimi vastapainona kylmälle järkeilylle, kuten Martti Turtola on aprikoinut.

Ryti arvioidaan kuuluvan kansalaisten keskuudessa kolmen merkittävimmän presidenttimme joukkoon. Hän oli oikea mies kovimmassa paikassa. Rytin arvostuksessa oli ehkä notkahdus sodan jälkeisinä vuosina, joka nyttemmin on korjaantunut.

::::::::::::::::::

Meinander ylistää Rytiä ihailun näkyessä riveiltä ja rivien välistä. Ryti on toki arvonannon ansainnut, mutta olen itse yllä omaksunut hieman kriittisemmän otteen.