Finanssikriisin aikana suuret pankit varsinkin Yhdysvalloissa kierrättivät asuntolainoja varjopankkiensa kautta muuttaen lainat arvopapereiksi. Ne panivat tulenaran tavaran – vahingon – kiertämään ympäri maailmaa ja ajattelivat siten vapautuvansa epäkuranttien lainojen aiheuttamista vastuista. Sijoittajat sortuivat näihin luottoluokittajien manipuloimiin ”AAA-luokan” lainoihin, jotka tosiasiassa olivat roskaluokkaa.
Taustalla oli suuri ideologia, jonka mukaan amerikkalaisista haluttiin tehdä kunnon kapitalisteja omistusasumisen radikaalin laajentamisen avulla . Kun tulotaso oli jäänyt jopa 30 vuodeksi paikalleen eikä tuloeroihin haluttu puuttua, piti ihmisten elintasoa nostaa omistamisen avulla. Ongelma oli siinä, että omistamiseen pääsi vain harva ilman velkaa. Pieni ja keskituloisten velanotto – ahaisten korkojen vallitessa - käynnisti edellä mainitun vääristyneen kierteen, jota me vieläkin maksamme. Jossain vaiheessa olisi syytä selvittää tämän Ownership society -villityksen perimmäiset syyt.
Toki Euroopassa seurattiin valppaasti amerikkalaisia. Mm. Olavi Ala-Nissilä on kirjoissaan osoittanut, että eurooppalaiset seurasivat amerikkalaisia asuntokuplan (Espanja ja Irlanti erityisesti) muodostamisessa lähes reaaliajassa. Pankit osallistuivat antaumuksella kuplan muodostamiseen vivutetulla rahantarjonnallaan. Eurooppalaisten tulotaso ei tosin ole ollut jäissä, vaan Euroopan ongelma on ollut tuottavuutta nopeampi palkkatason nousu. Mutta asuntojen hinnat nousivat paljon tuloja nopeammin.
Eksoottisten rahoitusinstrumenttien avulla velkaa on vivutettu sfääreihin alkuperäisestä kohteesta. Jälkikäteen on ollut suunnaton työ selvittää, mitkä olivat ketjutetun rahoitusjärjestelmän miinat. Teoriassa, ja miksei käytännössäkin, voidaan edelleen sanoa tai väittää, että arvopaperistamiskulttuuri on oikein käytettynä voimavara. Riskin ja ylisuuren riskin väli saattaa vain olla hyvin ohut.
Meillä Suomessa selitetään asiaa niin, että ihmisten tulotaso on noussut asuntojen hintojen tahdissa, joten hätää ei ole. Tosiasiassa koko kehikko, tulot, asuntojen hinnat, asuntovelat ja palkat ovat epärealistisella tasolla. Tämän vyyhdin purkautumista tässä odotellaan….
Syntyjä syviä ovat monet pohtineet, eikä minulla ole mitään patenttiselitystä kriisin käynnistymiseen edellä esitetyn lisäksi. Monet ovat nähneet tapahtuneen kehityksen globaalin painopisteen siirtymisenä lännestä itään, mikä pitää varmaan paikkansa. Tähän on liittynyt piirre, jota haluaisin itse korostaa. To make money out of money -kulttuuri on vallannut mielet ja saanut ihmiset unohtamaan, että reaalituotanto ja palvelut ovat kuitenkin menestymisen ytimessä. Kun länsi on joutunut häviölle tuottavuuskilvassa ja idän tuotteiden alhaisten hintojen paineessa on ratkaisuksi löydetty rahan ”venyttäminen” (joka ei ole sukua pennin venyttämiselle). Se lienee viimeinen keino ennen tosiasioiden myöntämistä, eli sen myöntämistä, että kilpailukyky ei ole riittävä.
Länsi on halunnut pitää kiinni elintasostaan vivuttamalla velkaa, kun talouden iskukyky ei ole pärjännyt idän tiikereille. Länsi on sitä paitsi täysin heterogeeninen joukko valtioita, joiden iskukyky vaihtelee dramaattisesti. Heikommat sortuvat ja ovat jo sortuneet.
Edellä oleva tuli mieleen kun luin Hesarin Tuomas Niskakankaan artikkelin ”USA:n pörssit jyräävät dopingilla” 23.7.2013. Juuri ylikuumeneva pörssi vetää ylipöhöttynyttä rahaa, joka on ”tuotettu” täysin keinotekoisesti Yhdysvaltain keskuspankin velkakirjaostoilla talouden elvyttämisen nimissä. Sairaan matalat korot, keskuspankin velkakirjaostot, toteutumattomat inflaatiopelot ja reaalitalouden edelleen jatkuva aneemisuus ja polarisoitunut poliittinen tilanne seuraamuksineen ovat sekoittaneet ihmisten päät.
Niskakankaan jutun clue on se, kun hän sanoo, että ”keskuspankin elvytys on niin tärkeää sijoittajille, että jotkut heistä suorastaan pelkäävät reaalitalouden yllättäviä kasvupyrähdyksiä. Silloin keskuspankin olisi pakko ruveta huolehtimaan inflaatiosta, ja se merkitsisi mahdollista halvan rahan loppua”. Se taas ei tekisi hyvää pörssikursseille. On siis syntynyt tilanne, jossa ”varjotalous” (keskuspankin rahan tuputus markkinoille ja sitä kautta aiheutuva rahankierto) on ”todellisempaa” kuin reaalitalous itse.
Keskuspankin elvytys ei sinällään ole pahasta, vaan se, että sijoittajat jäävät varjotalouden vangeiksi eivätkä enää myönnä talouden realiteetteja. Finanssikriisin synnyttämä tauti on siis edelleen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti