Ja seuraavassa jääkiekkokatsaus…. Odotettavissa Suomen huippujääkiekkoilun tuhoutuminen Harry Harkimon johdolla. SM-liiga paloitellaan Suomen tynkäliigan ja KHL:n ja Eurooppa-liigan välillä. Rahat loppuvat pienestä Suomesta. Suurissa liigoissakin on aina rahapula ja sen syrjäisissä osissa rahapula on akuutti. SM-liiga ei enää ole vetonaula, se on entisten ammattijääkiekkoilijoiden jäähdyttelykehä ja nuorien lupausten farmikeskittymä, josta parhaat kupataan ulos maasta.
Ja jääkiekkokatsaus jatkuu… Jo pitkään on ollut nähtävissä, että kansalliset liigat ovat tulleet tiensä päähän, jääkiekon ainoa mahdollisuus taistella urheilulajien suosiosta on perustaa ylikansallisia liigoja. Kansalliset sarjat tuottavat lahjakkuuksia isoille liigoille. Uudessa liigassa pyörivät niin suuret rahat, että SM-liiga joka tapauksessa kuivettuu. Onhan nähty, että ulkomaalaiset ”vahvistukset” ovat lähinnä jääkiekkoseurojen kiertopalkintoja, joista osa tulee Suomeen – ei nostamaan liigan tasoa – vaan taistelemaan jääajasta Suomen jäljelle jääneiden parhaiden kanssa. Suuret ylikansalliset liigat ovat Suomen jääkiekon tulevaisuus.
Ja jääkiekkokatsaus jatkuu… Harry Harkmo on käynnistänyt jo pitkään nähdyn trendin. Rahat loppuvat Suomesta. Harkimon oma hallibusiness on ajautunut suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Pakkoraossa hänen oli hankittava venäläistä omistusta, jotta öljy- ja kaasujätit saadaan rahoittajiksi businekseen. Mitkään katsomot eivät riitä Suomessa riski-Harkimolle. Jääkiekosta tulee Suomessa osa yhden, kovilla riskeillä pelaavan liikemiehen businesta. Lipponen oli sittenkin oikeassa: Harkimolle ei olisi pitänyt antaa yhteiskunnan rahaa Hartwallin rakentamiseen. Nekin rahat menivät nyt venäläisille suurliikemiehille. Olemme osa venäläistä rulettia….
Ja jääkiekkokatsaus jatkuu…. Harry Harkimo pelastaa Suomen jääkiekon. Jälleen kerran hänen innovatiivisuutensa avaa kehityksen jarruna olleet padot. Harkimo on tajunnut, mihin jääkiekkobusines menee. KHL:n tulo pelaajamarkkinoille kuihduttaa joka tapauksessa SM-liigan, se on selvä. NHL:n ja Ruotsin lisäksi virta vie nyt itään. Kaikki maajoukkuetason pelaajat lähtevät Suomesta. On hienoa nähdä SM-liigassa nuoria nousevia pelaajia. 17-vuotiaat lupaukset täyttävät liigan hallit. Väistämätön kansainvälistyminen on ilmiselvä mahdollisuus nostaa Suomen jääkiekko uudelle tasolle. Harkimo on vain tehnyt välttämättömyydestä hyveen. Jälleen kerran hitaat suomalaiset eivät pysy Harkimon tahdissa.
------------
Edellä olevasta tarjonnasta voi valita vapaasti todennäköisimmät tulevaisuuden vaihtoehdot. Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lähes pyhänä pidetty SM-liiga, entinen kunniakas mestaruussarja, on nyt valinkauhassa: sekavan mediamyllytyksen keskellä se on päättänyt käynnistää vastatoimet.
On selvää, että Harkimon omien businesten riskit on nyt yhdistetty SM-liigan riskeihin. Harkimo ei ole paljon muilta kysellyt, mitä voi tehdä ja mitä saa tehdä. Raha ratkaisee – tai sen puute. Onhan hänellä tietenkin myös ”jääkiekollista” kunnianhimoa: olisihan se hienoa nähdä tämän jokerikortin onnistuminen. Harkimosta tulisi sankariliikemies, elävä legenda, jos hän ei sitä vielä ole. Epäilenpä, että kaikki lopputulosveikkailut ovat pelkästään arvailua. Kysymys on loputtomasta jatkokertomuksesta. Kehitys kehittyy, mutta mennäänkö kokonaisuuden kannalta oikeaan suuntaa tai edes sinne päin?
Monet vierastavat Venäjän rahan kyllästämää (urheilu)kulttuuria. Juuri köyhyydestä irti sinnittelevä maa yrittää kasvattaa keskiluokkaa, mutta onnistuuko se? Venäjällä (ehkä poislukien Neuvostoliiton kausi) on perinteisesti ollut äärimmäisen rikkaita ihmisiä. Nyt nämä rikkaat kokeilevat erilaisia busineksiä. Venäjän jalkapalloliigasta yritetään tehdä suurta, mutta ehkä jääkiekko on silti lähempänä todellista onnistumista. Kilpailu eri maiden liigojen välillä on vähäisempää lätkässä.
Mikä on urheilullisuuden ja suuren rahan välinen suhde? Joku voisi hyvin sanoa, ettei siihen rakoon sovi edes kenkälusikka. Eikö kysymys ole lähinnä hölmö? Juuri suuri raha luo edellytykset huipputasoiselle urheilulle. Kuitenkin – varmaankin hieman vanhanaikaisena – näkisin urheilullisten arvojen kulkevan edellä. Jos näin ei ole, puuttuu moraalinen ryhti. NHL on ajoittain ajautunut mammuttitaudin kouriin. On jotenkin ironista, että kun ammattiyhdistys ennen vanhaan pyrki luomaan edes siedettävät työolosuhteet ja palkkatason työntekijöille, niin nyt sekä Venäjällä että USA:ssa (Kanadassa ammattiyhdistyksillä on vielä merkitystä) perinteiset ammattiyhdistykset ovat lähinnä kuriositeetti. Sen sijaan rikkaiden ammattipelaajien pelaajayhdistykset ovat voimissaan. Suuresta rahasta syntyy suuri ay-tappelu.
Entä mihin suuntaa menee kansallinen jääkiekko? Sen jälkeen kun KHL rupesi kilpailemaan NHL:n ja Ruotsin sarjojen lisäksi suomalaista huippupelaajista, on kehitys ollut mielestäni murheellista. Vaikka jääkiekkoinnostus on Suomessa suurta, on huipulle pyrkivä pelaajamateriaali kuitenkin rajallinen. Liigan pumppaaminen tyhjäksi huippupelaajista on jatkunut ja kiihtyy edelleen. Jäljelle jäävät huippujuniorit, jotka nekin viedään rahakehiin jo 17 vuotiaina!
Voisivatko maakuntien keskuskaupungit sittenkin pelastaa Suomen jääkiekon? Voisimmeko palata tämän hienon pelin juurille? Maakunnistahan ne pääkaupunkiseudun sankaritkin olivat kotoisin. Tarvitaan siis lipunkantajaa maakuntien kiekkokulttuurin puolesta. Kuka sopisi johtotähdeksi? Käännymmekö korruptoitumattoman don Tamin puoleen?
Olen melko varma, että ne epäurheilijamaiset piirteet, mitä liigassa nähtiin viime talvena johtuivat tason heikkenemisestä. Kun ei ole todellisia huippuja puuttuu vastustajan kunnioitus. Sen sijaan synnytetään ”profiilipelaajia”, joiden tarkoitus on toimia joukkueidensa ”poliiseina”. Jääkiekon seurajohdossa ja joukkueiden liepeillä toimivat henkilöt yrittävät vähätellä ongelmaa. Annetaan jopa ymmärtää, että lällyporukka pilaa tosijääkiekon: eihän liigassa saa kohta enää taklatakaan. Säälittävää ajattelua! NHL:ssä pelaajakunnioitus on eri tasolla, samoin rangaistukset epäurheilijamaisesta käytöksestä.
On selvää, että tässä tilanteessa yritetään kaikenlaisia ratkaisuja. Kansallinen jääkiekko on jo vuosia ollut kriisissä. Suomalaisen jääkiekon huippupäivät osuivat 1990-luvulle. Oma liiga tuotti huippuja ja ulkomaiset vahvistuksetkin olivat todellisia vahvistuksia. Tasokas jääkiekko ei kuitenkaan häviä Suomesta. Tärkeintä on, että juniorityötä jaksetaan tehdä ja tukea. Ehkä maailmanmatkaajiksi lähteneiden huippupelaajien näkeminen harvakseltaan samassa joukkueessa olympia- ja maailmanmestaruuskisoissa riittää penkkiurheilijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti