Kolmannen miehen taika

 

 

 Minulla on tapana katsoa tietyin välein elokuvaklassikoita. Yksi näistä on Carol Reedin ”Kolmas mies”, joka on arvostettu kaikkien aikojen listoilla elokuvataiteen kärkipäähän. En ryhdy tässä rankkaamisen epäkiitolliseen puuhaan arvioidakseni Kolmannen miehen sijoitusta jollakin listalla. Yksi syy, miksi pidän tästä elokuvasta johtuu siitä, että se palauttaa mieleen poliittiseen historian tärkeän ajankohdan 1940-luvun. Elokuvaa kuvattiin vielä, kun sodan rauniot olivat osin näkyvissä. Itävalta oli jaettu suurvaltojen toimesta miehitysvyöhykkeisiin muistutuksena sodasta, joka oli tuolloin vielä vain eilispäivän takana. Toimintaympäristössä oli näkyvissä aivan yleisesti rauniot ja mustanpörssinkauppa, kun kaikesta oli pulaa.

Elokuvan muistavat useimmat, jos ei muusta niin tunnusmelodiasta, Anton Karasin sitrakappaleesta. Elokuva on vuodelta 1949 ja sen on ohjannut Carol Reed. Pääosassa on vanha suosikkini, vähäeleinen Joseph Cotten, italialaisnäyttelijä Alida Valli, maailman pöyhijä ja älyttäjä Orson Welles ja perienglantilaisen hyveellisyyden edustaja Trevor Howard.

Tunnusmelodia rytmittää mainiosti elokuvaa, korostaa musiikkia taukopaikoissa ja odotettaessa jotain dramaattista ja vetäytyy sitten taustalle odottaakseen vuoroa astua ”pääosaan”.

Kerron elokuvan juonen vain kursorisesti, mutta kiinnitän erityistä huomiota arviointiin eli miten hyvin elokuva onnistuu tavoitteissaan. Elokuva käynnistyy amerikkalaisen kirjailija Holly Martinsin (Joseph  Cotten ) vierailulla Wienissä vanhan ystävänsä Harry Limen (Orson Welles)kutsumana. Heti alussa tulee ongelmia, kun vastassa ei ole lupauksista huolimatta itse Lime. Limen kotiosoitteessa asuva vanhus ilmoittaa, että tulija myöhästyi 10 minuuttia . Syy vavahduttaa:  herra Lime oli jäänyt auton alle ja kuoli välittömästi.

Tästä alkaa Holy Martinsin selvitystyö, kun hän yrittää päästä totuuden jäljille ja saada selkoa, mitä Limelle oli oikein tapahtunut. Heti alussa kiinnittyy huomio siihen, että ihmisten kertomukset vaihtelevat ja muuttavat muotoaan ja se, että  monista asioista vaietaan.

Limen siunaustilaisuus kertoo oleellisen: melkein kaikki  Limen kuolemaan tavalla tai toisella liittyvät henkilöt ovat paikalla. Myös Martins heittää kevyet mullat vainajan haudalla. Brittien miehitysvyöhykkeen upseeri Calloway tarjoaa ryypyt masentuneelle Martinsille. Callowaylta hän kuulee myös, että ihaileva kuva, joka Martinsilla oli Limesta oli väärä. Hän oli salakauppias.

Martins saa sattuman kauppana kutsun luennoimaan kirjallisuusmatineaan, joka kohentaa kirjailijan mielialaa. Muita hahmoja, joita Martins kohtaa heti saapumisensa jälkeen ovat  ne, jotka kantoivat kolarissa kuolleen Limen ruumin pois onnettomuuspaikalta. Eräs paroni Kurtz on erityisen kiinnostava. Käy ilmi, että sekä Limen että paronin liiketoimiin kuuluu salakauppa. Juuri Kurtz opasti Martinsin onnettomuuspaikan tapahtumiin. Muihin henkilöihin, jotka liittyivät Limen kuolemaan kuuluivat mm. romanialainen linnanherra Popescu ja sairaalatyöntekijä Joseph Harbin. Tässä tärkeimmät olivatkin, kun joukkoon lisätään vielä tohtori Winkel,  joka elvytti Limea onnettomuuspaikalla ja salaperäinen Anna Schmidt, josta käytän jatkossa vain etunimeä.

Annan Martins tapaa teatteriesityksen yhteydessä, jossa  Anna on mukana näyttelijä-laulajana. Anna kieltää  aluksi, että hänellä oli suhde Limeen, mutta asian oikea laita paljastuu nopeasti.

Martins ihmettelee, miten paljon satunnaisia kohtaamisia ja Limen tunteneita ihmisiä kohtaa lähes samaan aikaan. Anna kysyykin retorisesti, oliko Limen kuolema onnettomuus,  joka viimeistään hätkähdyttää muutoin viilipyttymäistä Martinsia.

Tapaamisten yhteydessä selviää, että Limen ruumista kantoi kolme henkilöä Kurtz, Popescu ja  henkilö, jonka nimeä ei tiedetty tai hänen nimeään ei kerrottu. Poliisille ei kerrottu läheskään kaikkea, eivätkä tapahtumista tietäneet kertoneet, eivät ainakaan kaikki .

Mutta kuka oli koko elokuvan avainhenkilö,  kolmas mies? Tiukoille joutuu  Anna, jolta otetaan henkilöpaperit talteen, joita ilman Wienissä on mahdotonta liikkua. Oliko kolmas mies Joseph Harbin, joka työskenteli sairaalassa avustajana…..?

Alussa mainittu kirjallisuusmatinea saadaan järjestetyksi, mutta tilaisuus epäonnistuu, koska seikkailukirjailija  Holly Martinsilta puuttuvat edellytykset vastata yleisön esittämiin korkeakirjallisiin kysymyksiin.

 Holly Martinsin aika Wienissä on päättymässä, mutta tapahtumat kaupungissa alkavat vyöryä eteenpäin kiihtyvällä tahdilla eikä lähdöstä tule vähään aikaan mitään.  Callowaylta Martins saa kuulla että Harry Lime oli mukana laimennetun penisilliinin kaupassa. Väärennettyä penisilliiniä annettiin  mm. aivokalvontulehduspotilaille, joista monet kuolivat lääkitykseen. Martins puolustaa ystäväänsä Limea ärhäkkäästi Callowayta vastaan, mutta jää lopulta heikkoine argumentteineen tappiolle. Hänen on myönnettävä, että kuva Limesta oli väärä. Väärennettyä penisilliiniä salakuljetettiin ulos sairaalasta, jossa Limen kumppanina oli Rudolph Harbin, kuten myös Kurtz, jota odotti pidättäminen. Samoin odotti Harbinia, jos hän oli elossa.

Martins haluaa jättää jäähyväiset Annalle kukkakimpun kera. Sekä Anna että Holly tukeutuvat brittiupseereihin, joihin heillä on ollut kiinteä yhteys. Asia on vain niin, että viranomainen joutuu kaatamaan kuvia, kuten vaikkapa Limen kaltaisia tyyppejä, jolloin  jälki voi olla ruma.

Kolmannen miehen ohjaaja ja käsikirjoittajat (joista yksi on Orson Welles!) piilottelevat Harry Limea elokuvassa tunnin päähän sen alusta lukien ilmeisesti luodakseen loppujännitettä, ja siinä he onnistuvat hyvin. Aluksi Limesta näytetään varjoisella kujalla vain kengänkärjet, toisella kertaa vähän enemmän ja vasta kolmannella kertaa mies koko komeudessaan.

Suuressa osassa elokuvaa liikutaan pimeässä tai katulamppujen kelmeässä valossa varjojen ja valojen kilvoitellessa huomiosta, jonka elokuvantekijät niille suovat. Pimeys kiihottaa aisteja. Autio, pimeä katu sulkee sisäänsä uhkan tunnun. Kun Harry Lime/Orson Welles astuu sisälle tähän ilmapiiriin, hän hallitsee näyttämöä ja pyrkii ohjailemaan tajunnanvirtoja haluamaansa suuntaan.  

::::::::::::::::::::::::::::::::::

Vallitsee sodan ja rauhan välitila. Ollaan päästy irti sodasta, mutta ei olla vielä täydessä rauhassa, jota tämä elokuvakin todistaa. Yhteiskuntarauha ei ole kokonaan palannut ja röyhkeimmän etu toteutuu. Valojen ja varjojen keskellä – hyödynnettyään ensin sodan mahdollisimman täysimääräisesti - Harry Lime yrittää vielä päästä palaselle uudesta uljaasta maailmasta, mutta ennuste ei ole hyvä.

Martins ja Anna märehtivät – samaan aikaan, kun Lime punoo juoniaan - tehtyjä virheitä lämpimissä sisätiloissa ja surkuttelevat sitä, että ovat antaneet Limen johtaa heitä harhaan vuosien ajan. Martins ihan tosissaan kuvittelee Annan ja hänen välillään orastavan rakkauden. Turhaan. Annan sydämessä paikka on varattu Harrylle.   

Martins vaeltaa kaduilla  päämäärättömänä ja turhautuneena…… Yhtäkkiä kaikki aistit teroittuvat, kun kadulle ilmestyy  ilkikurisen ja kaikkitietävän näköinen Harry Lime,  jota Martins  yrittää viekoitella puheyhteyteen.

Harhakuvia? Ainakaan mistään todellisesta ei löydy näyttöä, toteavat poliisit.

Seuraavana päivänä arkku nostetaan haudasta - juuri se sama arkku, joka elokuvan alussa hautaan laskettiin -  ja siellä on Joseph Harbinin ruumis, joka teki töitä Harry Limelle varastamalla penisilliiniä sairaalasta.

:::::::::::::::::::::::::::::

Harry Lime ja  Holly Martins sopivat tapaamisesta Wienin maailmanpyörän juurelle: monessakin mielessä uhkarohkea teko. Tapaaminen osoittautuu kuitenkin turvalliseksi molemmin puolin. Kummallekin maailmanpyöräkyyti taisi olla -  lapsuudenkokemusten jälkeen -  ensimmäinen kerta. Martins aloittaa keskustelun räväkästi. ”Olin hautajaisissasi”. Lime: ”Eikö ollutkin ovelaa?”

Lime näyttelee rakastettavaa jokamiestä, mutta pitää varansa. Ilmoititko poliisille? hän kysyy muina miehinä, mutta samalla näytellen välinpitämätöntä esimerkiksi koskien Annaa. Lime ilmoittaa, ettei halua näytellä sankaria, kummankaan heistä ei pidä näytellä. Lime on  rauhallinen, koska tietää olevansa turvassa venäläisten vyöhykkeellä.

Keskustelu muuttuu ärtyisäksi, sillä Martins tuntee itsensä Limen pettämäksi, mutta Lime ei välitä:

”Älä käy tunteelliseksi”. Samalla alas katsoen tämä rakastettava ihmisjulmuri toteaa:”Tuntisitko sääliä, jos jokin noista pisteistä ei liikkuisi enää ikinä?” ja jatkaa: ”Entä jos antaisin 20 000 puntaa jokaisesta pysähtyvästä, se on verotonta puhtaana käteen?”. Tähän julmaan ”hinnoitteluun” palaamme vielä, sillä elokuva  Kolmas mies on juonikäänteitä tulvillaan.

 

Yhtälailla Kolmas mies on täynnä elokuvahistorian suuria oivalluksia. Yksi näistä on Wienin maailmanpyörässä näytelty loppukohtaus hyväntahtoisen, mutta fiksun hölmön Holly Martinsin ja  häikäilemättömän ja kyynisen  oman edun tavoittelijan, Harry Limen välillä. Martins testaa Limen jumalakokemusta. Turhaan, Lime toteaa, että Jumalalla  on kyllä lupa olla olemassa, mutta eipä juuri muuta. Tapaamisen kruunaa  yksipuolinen  sananvaihto miesten poistuessa maailmanpyörästä

Epäonnistuneen Martinsin rekrytointiyrityksen(!) jälkeen (Lime todella yrittää palkata Martinsin apulaisekseen) Lime kuittaa tapaamisen seuraavasti: ”Kun Borgian suku hallitsi Italiaa, he tekivät hirmutekoja, mutta heillä oli myös Michelangelo, da Vinci ja renessanssi. Sveitsissä vallitsi rakkaus, demokratia ja rauha 500 vuotta. Mitä siitä oli tuloksena? Käkikello. So long, Holly”.

 

Liittoutuneiden päämajassa Martinsin hiostus jatkuu. Hänet haluttiin houkutuslinnuksi Limelle johonkin kuppilaan, jossa pidätys sitten suoritettaisiin. Mutta juuri tästähän Lime oli varoittanut: Poliiseja ei paikalle! Martins vetäytyy tehtävästä. Hänen omaatuntoa jää kuitenkin kalvamaan poliisien esittämä mahdollisuus. Asia saa jälleen uuden käänteen, kun venäläinen upseeri vaatii briteiltä Annan luovutusta. Tämä muuttaa Martinsin ajattelua, nyt oli asetettu selvä tehtävä: Annan pelastaminen venäläisten kynsistä. Martins muistaa Limen sanat ihmisen hinnasta maailmanpyörässä, jonka seurauksena pyörtää kantansa. Martins: ”MInkä hinnan maksaisitte?”, Calloway: ”Sanokaa te!” Vain kauppa merkitsee ihmiskohtaloissa, kunhan hinnasta sovitaan! Hyveellisen tuntuiset britit, samoin kuin amerikkalainen kirjailija, ovat vietävissä kyynisessä maailmassa.

 

Mutta pieleen menee tämäkin yritys, osin hölösuu-Martinsin takia. Hän tunnustautuu Annalle, että tarkoitus on napata Lime ja hän  - Martins - on juonessa mukana. Anna raivostuu suunnattomasti, kun hänelle selviää, että Lime on tarkoitus raivata tieltä. Ja hän itse on osa kauppaa.

 

Ankarissa tunnonvaivoissa ollut Martins kääntää vielä kerran takkinsa ja suostuu houkutuslinnuksi Limen nappaamiseksi, ja vieläpä alkuperäisen kahvila-ansan avulla. Öisessä kaupungissa Lime on  varovainen, mutta ei tarpeeksi varovainen. Aina utelias Anna tulee vahingossa paljastaneeksi kahvilan, tapaamispaikan. Seuraa hurja takaa-ajo Wienin katakombeissa. Loppu on elokuvan tähtihetkiä. Lime pyrkii ylös ja ulos viemäriritilää työntäen, mutta epäonnistuu. Ikuisiksi ajoiksi elävän kuvan historiaan  jäävät  Limen harottavat sormet viemärinkannen ristikon läpi. Vapaus on sananmukaisesti sormien ulottuvilla. Vai onko? Limen kaltaisen yli-ihmisen ja desperadon elämä todennäköisesti päättyisi ennen aikojaan joka tapauksessa.  Callowayn ampuman  luodin haavoittama  Lime makaa viemäriportailla lopen uupuneena ja puolustuskyvyttömänä.  Martinsille annetaan lupa ampua armonlaukaus.

 

Vielä yksi briljantti tähtihetki voidaan liittää elokuvan huippukohtausten kunniagalleriaan. Anna ja Martins ”kohtaavat” kaiken jälkeen vielä kerran autiolla puistokadulla. Martins nojaa hevosvetoisiin kärryihin  ja Anne lähestyy rivakasti astellen kohti Martinsia, mutta Annalla ei ole aikomustakaan pysähtyä. Hän  ei edes vilkaise Hollyyn päin. Pää pystyssä hän kävelee ohi.