tiistai 3. joulukuuta 2024

Kolmannen vaihtoehdon haave elää

 

Löytyisikö kolmannelle puolueelle sijaa Yhdysvalloissa?

Tarjoaisiko Minnesotan ”suomalaisosavaltio” mallin yhteiskunnallisen polarisaation kurjuuteen?

Minnesotassa on aina äänestetty demokraatteja. Moniäänisyyttä politiikassa positiivisessa mielessä kesti  aina Bill Clintonin kauteen saakka 1990-luvulle.

Clinton valitsi politiikkansa teemoiksi aiempien rajattujen (so. osavaltiokohtaisten) teemojen sijasta laajoja kysymyksiä kuten arvoväittämiä. Kansakunnan perustajaisät pelkäsivät juuri sitä, että kansa jakautuu toisiinsa ahdasmielisesti suhtautuviin ryhmiin.

Kaksipuoluejärjestelmä on sellaisenaan polarisoiva ja saattaa johtaa äänestysten jättämiseen väliin. Tikka tapaa Joe Koivusen, jolla on suomalaiset juuret. Koivunen asuu minnesotalaisen Everethin pikkukaupungissa, joka nyt on huonossa hapessa ja riutumassa. Koivunen erittelee Everethin huonoa tilaa ja sitä, mistä se johtuu.  Everethin kultakausi osui rautamalmin hyödyntämisen aikoihin, mutta se kausi on nyt auttamatta ohi. Automaatio on vienyt duunit. Jäljellä on Helvetin enkelien toimisto ja valtava määrä tyhjää toimistotilaa. Kansakunnan tasolla laiton maahanmuutto on katkeroittanut demokraatteja aiemmin äänestäneiden työväen luokkaan kuluneiden äänet republikaaneja suosiviksi.

Everethin ongelma on itse asiassa yleisempikin Amerikan syrjäseutujen haaste. Ne eivät ole dynaamisia muuttohalukkuuteen kannustavia alueita, vaan pikemminkin stagnaatioon taipuvia paikkakuntia.

Koivunen on asunut kaupungissa koko ikänsä. Joe pyörittää heikosti menestyvää kirpputoria. Mitä minnesotalainen duunari ajattelee kaupungin touhusta? Kaikki ovat  kyllästyneet politiikkaan. Hän edustaa juuri sitä valkoista keskiluokkaa, joka on vaihtanut puoluetta demokraateista republikaaneihin. Joen puolue oli pitkään demokraatit, jotka pitivät huolta terveydenhoidosta ja sosiaaliturvasta. Obaman terveydenhuoltouudistus oli juuri tullut voimaan (2012)  ja  hän sai hyvää hoitoa syöpäänsä edullisesti.

Maaseudun rappio on syynä monen puoluevaihdokseen. Demokraatit on kaupunkipuolue. Joe Koivistoa voidaan käyttää esimerkkinä niistä tavoitteista, joita maaseudun ihmisillä oli: miljonäärien tuli kantaa suurempi   vastuu verorasituksesta, maahanmuuton tulppaamista tuli puoltaa vahvasti ja Ukrainan tuen jatkaminen tuli lopettaa. Suurin ongelma Joe Koiviston näkökulmasta on kuitenkin jatkuvat erimielisyydet politiikkojen kesken.

Poliitikkojen vaihtuvuuden vähäisyys on ongelmien kärkipäässä ja on omalta osaltaan johtamassa korruptioon. Paluu keskelle on monien toivelistan kärjessä. Itse asiassa Minnesotassa on toiminut kolmas puoue1900-luvulla monien vuosikymmenien ajan, kunnes kolmaspuoluelaiset sulautuivat demokraatteihin Hubert Humphreyin toimiessa välimiehenä.

Kolmannen puolueen ideologisesta luonteesta käydään taistelua Minnesotassa, vaikka sitä ei ole näköpiirissä. Voisiko se suuntautua maltilliseen keskustaan?  Entä vasemmalle, joka on monen nuoren toive?

Tikka kuvaa nykyistä  poliittista tilannetta kauhun tasapainona pääpuolueiden välillä. Ollaan siis pattitilanteessa,  jossa eteneminen sopuun ei onnistu nykyisillä vaihtoehdoilla.

Minnesotan suurimmassa kaupungissa Minneapolisissa on kokeiltu vaalitapaa, jossa useampi ehdokas voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Tällä vaalitavalla on ollut rohkaisevia vaikutuksia maltillisten menestymiseen. Äänestysaktiivisuus on myös kasvanut. Ainakin periaatteessa kolmansien ehdokkaiden läpimeno on mahdollista. Tällaista vaalitapaa myös vastustetaan aktiivisesti ja syy on tietenkin siinä, että vanhojen puolueiden menestys asetetaan kyseenalaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti