sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Hillary Clinton Yhdysvaltain nykyhistorian kuvastimena

Otsake on vaativa ja lupaa paljon, joten on syytä lausua varaus: tässä keskitytään Hillary Clintonin (s.1947) työelämän aktiivivaiheeseen 1960-luvulta nykypäivään. Hänen kauttaan on avattavissa näkymä Yhdysvaltain yhteiskunnalliseen kehitykseen sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Clintonin poliittinen ura on taakse jäänyttä elämää, mutta aika näyttää. Poliittista vaikuttamista hän jatkanee elämänsä loppuun saakka.

Jo opiskelija-aikana hän oli itsestään selvä oppilaskunnan puheenjohtaja ja piti opinnoista valmistuneiden hätkähdyttävän päätöspuheen. Hän oli valveutuneisuudessaan muutakin kuin kiltti ”kympin tyttö”.

Oppaana käytän palkitun Nanette Bursteinin neliosaista dokumenttia ”Hillary Rodham Clinton” (alkuperäinen nimi: ”Hillary”, 2019), joka kuvaa Clintonia liberaalin Amerikan yhtenä johtotähtenä. Dokumenttisarja on nähtävissä Areenassa. Sarjassa asioita ei käsitellä kronologisesti, vaan palataan toistuvasti vuoden 2016 vaalikamppailuun, vaikka elämänuran kuvaaminen ja erittely ovatkin dokumentin keskiössä. Hyppelehtivä käsittely vaikeuttaa hieman kokonaisuuden hahmottamista, jos varsinkaan lähihistorian perustiedot eivät ole hallussa. Logiikan selitys löytyy siitä, että alun perin dokumentin piti keskittyä nimenomaan presidentinvaalikamppailuun.

Jo dokumentin suomalainen nimi kertoo yhden tosiasian: aviomiehensä mukaan hänen olisi pitänyt käyttää vanhoillisessa Arkansasin osavaltiossa miehensä sukunimeä (Bill Clinton valittiin Arkansasin osavaltion kuvernööriksi vuonna 1979), mutta vanhoillisten ärtymykseksi hän käytti tyttönimeään Rodham. Hänestä tuli osavaltion ensimmäinen nainen ja hän antoi sen myös näkyä.

Alusta lähtien Hillary Clinton jakoi mielipiteitä, häntä joko ihailtiin tai vihattiin. Suomesta käsin nähtynä tuntuu siltä, että Yhdysvalloissa kyky sietää naisen näkyvä asema poliitikkona ja merkittävänä yhteiskunnallisena toimijana ylitti monien – varsinkin miespuolisten - sietokyvyn rajan. Monien naisien mielestä hän oli esikuva eteenpäin pyrkiville naisille.

Dokumentin perusteella ja muualta saadun tiedon valossa on vaikea havaita Clintonista itsestään vihatuksi tulemisen syistä muita näyttöjä, kuin että hän oli keskivertoa huomattavasti lahjakkaampi ihminen, eikä kätkenyt kynttiläänsä vakan alle niin kuin monet etevät kanssasisaret tekivät päteäkseen miesten maailmassa miesten haluamalla tavalla.

Suomalaisen on vaikea mieltää ansaituksi Hillary Clintonin saamia huutoja mielenosoituksissa: ”Hillary, olet epäpätevä” (ja tämä on lievimmästä päästä).

::::::::::::::::::::

Hillary eli nuoruutensa kansalaisoikeusliikkeen kiihkeinä päivinä ja vaikka olikin konservatiivisesta kodista omaksui liberaalit ja radikaalit arvot. Martin Luther King oli yksi hänen sankareistaan. Hullun vuoden 1968 Clinton ilmoittaa käänteentekeväksi ajatustensa muotoutumisen kannalta. Heti perään (1969) hän pääsi Yalen yliopiston oikeustieteelliseen yhtenä melko harvoista (27) naisista. Clintonin opinnot osuivat saumaan, jossa vanhan yhteiskunnan sovinismin ja uusi feminismi kohtasivat.

Yalen vuosina Hillary Rodham tapasi Bill Clintonin, jonka kanssa sielujen sympatia ja rakkaus leimahtivat nopeasti. Tyypillistä kyllä Hillary oli aloitteentekijä.

Nuoren juristin tulikoe oli, kun hän pääsi tutkintakomiteaan Washingtoniin, joka selvitti Richard Nixonin (!) virkarikoksia. Sitten seurasi ratkaiseva askel Bill Clintonin jäljissä Arkansasiin, jossa Bill loi loistavan poliittisen uran (välillä oli toki vaikeaakin), joka sittemmin johti hänet aina Valkoiseen taloon saakka. Hillary hakeutui lakitoimistoon töihin, kun Bill toimi ensin osavaltion oikeusministerinä ja sitten kuvernöörinä. Jo tuolloin Hillary Clintonin itsenäinen ura herätti ärtymystä. Hän ei ollut pelkästään miehensä jatke.

Vaaliyhteistyö Billin ja Hillaryn välillä sujui läpi monien vaalien ja Hillary antoi jopa periksi sukunimiasiassa ollakseen ärsyttämättä äänestäjiä. Hänestä tuli taistelupari Billille. Yhdessä he muodostivat edistyksen rintaman politiikkaan.

Tultuaan valituksi presidentiksi vuonna 1992 Bill Clinton tarvitsi Hillary Clintonin tiimiinsä. Presidentin puolisona hän omaksui vahvan naisen roolin ja presidentti antoi hänelle tilaa. Bill Clinton pyysi vaimoaan uudistamaan amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmän (”terveydenhuolto kaikille”), jossa oli monta kertaa vuosikymmenien varrella epäonnistuttu. Nyt oli Hillary Clintonin vuoro yrittää. Jälkikäteen on helppo sanoa, että hän oli liian jyrkkä tavoitteissaan ja keräsi suuren vastustajajoukon haittaamaan etenemistä. Hillary Clintonin kimppuun hyökättiin antaumuksella. Hänestä tuli koko terveydenhoitouudistuksen vastenmielisyyden symboli tietyissä piireissä. Lopputuloksena oli epäonnistuminen vastustajien suureksi riemuksi: ”koko asia muuttui myrkylliseksi”.

Sitten tulivat presidentin uskottomuussyytökset. Dokumentissa pohditaan aikalaisten näkökulmasta, miltä Hillarysta tuntui. Ytimessä oli Bill Clintonin valehteleminen sekä tutkijoille että läheisille mukaan lukien Hillary Clinton. Ilmeisesti alusta lähtien avustajat ja neuvonantajat eivät – tuntien Bill Clintonin tavat - uskoneet presidentin vakuutteluihin.

Sitten presidentti tunnusti kaiken. Dokumentissa Hillary Clinton kertoo totuuden valjettua olleensa musertunut. Loukkaus oli syvempi kuin mikään, minkä ihminen voi kokea. Omituisen yhteensattuman seurauksena Hillary Clinton joutui uskomattomaan tilanteeseen, koska hän oli vuonna 1974 nuorena juristina tutkinut tapaus Nixonin virkasyytteen perusteita.

Clintonit joutuivat TV-kameroiden edessä vakuuttamaan liittonsa kestävyyttä ja rakkaustarinan jatkuvuutta. Hillary Clinton ei pitänyt tästä vaaliorganisaation suunnitelmasta, mutta suostui kuitenkin mukaan.

Sitten seurasivat vuoden 1998 välivaalit, jotka demokraatit voittivat! Yksi syy oli, että Clinton jouduttuaan em. syistä vaikeuksiin omaksui keskustahakuisen politiikan ja haki sopua republikaanien kanssa. Liberaalit demokraatit joutuivat alistumaan konsensukseen. Bill Clintonin pahoin kärsinyt maine elpyi sekin.

Muitakin skandaaleja kehiteltiin Clintonien päänmenoksi aina murhasalaliittoja myöten (”Whitewater”). Niille tuntui olevan yhteistä, että media käynnisti ajojahdin, josta ei missään vaiheessa hellitetty, ei sittenkään, kun kohteiden nutistaminen oli onnistunut. Tätä lohdutonta vääjäämättömyyttä Hillary Clinton erittelee monin tavoin dokumentissa.

Jatkuu osassa 2: ”Hillary Rodham Clinton - huipulle”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti