Monet ovat palauttaneet mieliin tilanteen maaliskuussa viime
keväänä (ja yhtä monilta se on unohtunut). Puoluesihteerit olivat juntanneet
kiinni ajatuksen, että vaalit pidetään ajallaan huhtikuussa ja sillä siisti.
Sitten tuli THL:n (kauhu)skenaario, jossa pidettiin mahdollisena
tartuttavuusluvun nousemista ennalta-arvaamattomin seurauksin. Se muutti
tilanteen kertalaakista. Kirjoitin tuossa yhteydessä seuraavasti:
”THL joutui avaintekijän paikalle.
Lopulta kysymys oli siitä, että THL:ltä piti saada laskelma
päivittäisten tartuntojen määrän kehityksestä lähitulevaisuudessa
vain hetkeä ennen kuin linjaus vaalien siirrosta oli pakko tehdä. Kysymys oli
yhden päivän varoajasta. Pahaksi onneksi THL:n mallintajat olivat lomilla ja
laskelmat tehtiin porukalla, joka oli paikalla. Eri asia on sitten,
oliko lomilla mitään vaikutusta laadittuun skenaarioon. Joka
tapauksessa oikeusministeriö pyysi laskelman sisältänyttä lausuntoa
tautitilanteen kehittymisestä vain päivää ennen kuin linjaus vaalien siirrosta
tehtiin. Ja linjaus tehtiin 6. päivä maaliskuuta.”
Ja sitten asian ytimeen:
”Laskentalaavassa käytetiin ns.
tartuttavuuslukua R, jonka vaihtelua seurataan aktiivisesti. R-luvulla
1.0 tautitapausten määrä ei lisäänny eikä vähene. R-luvun ongelma
on, että se saadaan selville kustakin ajankohdasta vasta
jälkikäteen. On siis tyydyttävä tässä ja nyt tehtävään arvioon. Tartuntojen
määräksi arvioitiin 5. maaliskuuta 750. Tämä kerrottiin tuon päivän
tartuttavuusluvulla, joka oli arviolta 1.15-1.35. Aikavälinä uuden
arvion tekoon käytetiin viiden päivän jaksoa. Korkoa korolle menetelmää
käyttäen päädyttiin aika hurjiin lukuihin. Arvioksi tuli em.
tartuttavuuskertoimilla pelottava skenaario, että uusia tartuntoja
oli vaalipäivän aikaan päivittäin haarukassa 2 600-11 200 (kun esimerkiksi
tätä kirjoitettaessa tarttumiset ovat painuneet alle sadan). Luvut
pelästyttivät päättäjät oikeusministeriössä, jotka kiirehtivät
muuttamaan vaalipäivää. Laskelmat oli tehty matemaattisesti oikein, mutta
positiivinen vaihtoehto (että tauti kehittyykin hitaammin kuin
raakaskenaario osoitti) jäi huomioimatta/sanomatta/laskematta. Jos
olisi laskettu positiivisempien vaihtoehtoarvioiden mukainen skenaario, olisiko
silloin päädytty johonkin, sanokaamme tuhanteen tartuntatapaukseen? Tällöin
skenaariohaarukka olisi muodostunut ääripäiltään valtavaksi: 1000-11 200.
Olisiko näin teoreettisella välyksellä ollut mitään arvoa?”
Muistan itsekin verranneeni eri maiden asukaslukuun
suhteutettuna noita skenaariolukuja. Arvioni oli, että Viron silloinen
toteutunut tartuntaluku - siis toteutunut luku pahimmillaan -
vastaisi meillä asukaslukuun suhteutettuna noin 8000 tartuntaa. Ei siis kovin
kaukana THL:n kauhuskenaarioon maksimiarvosta.
Korona ja rajoitustoimet elivät kuitenkin omaa
elämäänsä ja päivittäisten tartuntojen määrä alkoi laskea jyrkästi. Muutamassa
viikossa päädyttiin ensin tasolle 800, sitten tasolle 500-600 ja lopulta
vaalien pitoaikaan karkeasti tasolle 50-100, jonka alle on menty tätä kirjoitettaessa.
Aiheellisesti on huomautettu, että
skenaarion 10 000 ylittävät luvut annettiin julki varomattomasti ilman
tarvittavia varauksia . Lukuja ei selvitetty riittävästi, ja jos
jotain sanottiinkin, em. räikeän isot luvut toimivat aistien vangitsijoina.
Jälkikäteen on helppo sanoa, että kyseenalaistavat
kysymykset jäivät tekemättä. Edes esityksen skenaarioluonnetta ei tuotu
riittävän painokkaasti esille. Kysymys ei ollut ENNUSTEESTA. Niin moni sen
kuitenkin luki.
Demokratian toteuttamistarpeet kohtaavat jatkossakin
moni esteitä ja ehkä nopeasyklisemmin kuin aiemmin. Menneestä on syytä ottaa
opiksi.
::::::::::::::::::::::::::
Vaalit joka tapauksessa siirrettiin kesäkuuhun.
Vanhoihin kokemuksiin perustuen on arvioitu, että alhaisesta
äänestysprosentista kärsivät erityisesti vihreät (nuoret) ja perussuomalaiset. Yleensä on nähty myös, että vasemmistopuolueet
kärsivät alhaisesta äänestysaktiivisuudesta. Vastaavasti porvaripuolueet
hyötyvät: kokoomuksen ja keskustan uskolliset äänestät käyvät uurnilla säällä
kuin säällä. Keskustan ”torjuntavoitto” on nähtävissä tästä näkövinkkelistä.
Vaaliasiantuntija
Sami Borg totesi varsin uskottavasti, että vaalien pitäminen ajallaan
olisi vaikuttanut vaalien lopputulokseen. Erityisesti se olisi vaikuttanut
satunnaisemmin poliittisia asioita seuraaviin, jotka kesäsunnuntaina lähellä
Juhannusta jäivät nyt kotiin tai menivät mökille. Ennen vanhaan puhuttiin
nukkuvien puolueesta, nykyisin sohvaperunoista. Sama se, äänestysinto ei
noussut kovin korkealle.
Tulos oli ällistyttävä. Varsinaisena vaalipäivänä kävi
äänestämässä vain noin miljoona äänioikeutettua, kun ennakkoon äänensä antoi
1,5 miljoonaa äänioikeutettua. Tähän vaikutti varmaan se, että
ennakkoäänestysaikaa pidenettiin, mutta myös se, että ”yhden päivän vaaleja” on
vaikea toteuttaa menestyksekkäästi äänestäjien
omista itsekkäistä mielihaluista johtuen. Takana päin ovat ne ajat,
jolloin äänestys katsottiin juhlallisesti kansalaisvelvollisuudeksi. Äänestystapahtumalla on monta kilpailijaa
esimerkiksi harrastusten puolella. Äänestystapaa tulisi monipuolistaa ja modernisoida
reippaalla kädellä eikä aina vain pitäytyä vanhassa.
Äänestysajankohta on
vaikuttanut vaalien tulokseen siten, että tuntuvat vaalitappiot kuten
myös merkittävät vaalivoitot jäivät näkemättä. Perussuomalaistenkin kohdalla gallupkannatus
hipoi 20 prosenttia, mutta siitä toteutui vaaleissa vain alle 15 prosenttia.
Hallituspuolueiden menetyksiä en osaa selittää muilla
syillä kuin perinteisellä hallitus vastaan oppositio -asetelmalla. Ainoa
hallituspuolue, joka ei kärsinyt
tappiota oli RKP. Harvoin muuten minkään puolueen ”voittoa” 0,1 prosentilla hehkutetaan niin kuin nyt tapahtui RKP:n kohdalla.
:::::::::::::::::::::
Demokraattisen järjestelmän ahdinkoa olen käsitellyt useissa
eri kirjoituksissa. Haurastuminen näkyy monilla tavoin. Esimerkiksi
puoluekenttä on heterogeenisempi kuin aiemmin. Jos ei tulla toimeen muiden
kanssa, perustetaan oma puolue. Henkilökemiat, henkilökohtaiset intressit ja
ambitiot nousevat helposti pintaan.
Nykyinen some-keskeinen (keskustelu)kulttuuri
laajentaa tehokkaasti sananvapauden rajoja. Kansanvalta toteutuu ainakin näennäisesti
aiempaa tehokkaammin, koska mielipiteiden kirjo tulee laajalti lähes kaikkien
nähtäväksi: sana on oikeasti vapaa. Demokratia tarvitsee kuitenkin kunnolla toteutuakseen myös mielipideilmaston
rationalisointia ja keskittymistä yhteisten teemojen taakse.
Myös media somettuu: vaalien alla tunnutaan
tarkoitushakuisesti käynnistettävän
lokakampanjoita. Syy voi olla aluksi vähäinen, mutta nopeasti se saadaan
kasvamaan - pelkästään uutista
toistamalla toistaen – myrskyksi vesilsissa.
Ideologinen vääntö on oma lukunsa: itsessäni on
herättänyt kummastusta, kuinka
yhteisesti sovitun koronahätärahoituksen jälkeen vaaditaan ”palaamista
normaaliaikaan” pikaisesti ikään kuin koko pandemiaa ei olisi ollut
olemassakaan. Tarvitaan ainakin 10 vuotta toipumiseen. Kohtuullisen velan
kanssa joudutaan elämään
On mielenkiintoista havaita, kuinka esimerkiksi Halla-aho ilmoittaa
tavoitteeksi päästä yleispuolueeksi ja samalla puoluekenttä pirstoutuu
pienemmiksi osiksi, joissa usein esiintyy omaa (tai oman kunnan) tavoitetta
koskeva määre.
Demokratiaa uhkaa ”ulkokuoristuminen”. Muodollisesti kaikki on
niin kuin ennen, mutta järjestelmän sisään on hiipinyt elementtejä, jotka rapauttavat itse kansanvallan ydintä.
Yhdysvalloissa ollaan vielä paljon pidemmällä: näennäisesti toimivan
järjestelmän reunoille on rakentunut ulkoisia vaaran elementtejä. Esimerkiksi
republikaaneilla on selvästi pyrkimys rajata joidenkin kansanryhmien
osallistumista äänestyksiin.
Oikea aito demokratia kaipaa paljon puhuttua uusiutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti