Uutinen, kolumni, blogi

 

Ylen ”Viimeisessä sanassa ”pohdittiin 17.9.2021, miksi kolumneista on tullut yhä tärkeämpiä medialle. Mukana keskustelemassa olivat kolumnistit Sanna Ukkola ja Pasi Kivioja  Heikki Valkaman johdolla. Päädyttiin sille kannalle, että lukijoiden kiinnostus on kasvanut kolumneja kohtaan. Pohdin seuraavassa uutisjuttujen ja kolumnien suhdetta omaan blogikirjoittamiseeni.

Mistä kolumnien määrän lisääntyminen johtuu? Panin merkille (kuten keskustelijatkin), että jo 1990-luvun puolessa välissä ruvettiin suosimaan linjaa,  jossa lehden uutisluonteisen jutun yhteydessä oli kommentoiva kolumni, jossa esimerkiksi urheilutoimittaja toi oman näkemyksensä esille uutisen sisällöstä ja  parhaimmillaan pystyi analysoimaan uutisen taustoja. Sen jälkeen kolumnien merkitys on yhä kasvanut ja keskustelijoiden mukaan on jopa  ohittanut uutisten määrän. Kolumnista on tullut tavallaan pääuutinen varsinaisen uutisen sijaan.

Ukkola määritti kolumnin ja uutisen välisen eron niin, että kolumneissa kirjoitetaan mielipide ja uutisen pitäisi olla tasapuolinen ja mielipiteestä vapaa.

”Viimeisessä sanassa” ei erikseen korostettu  netin merkitystä, mutta sen käytön räjähdysmäinen lisääntyminen on  varmaan lisännyt myöskin mielipidekirjoitusten määrää. Oikeistopopulistit painottivat muutamia vuosia sitten, kuinka jokaisen mielipide oli yhtä tosi.  Ei tarvita asiantuntijan vahvistusta. Elettiin fake newsin kulta-aikoja. Sekä objektiivisen totuuden totuusarvo ja asiantuntijamielipiteen uskottavuus rupesivat paikka paikoin murenemaan.

Sanna Ukkola kertoi, että hänen tavoitteenaan on kärjistää mielipidettään kolumnissa jotakin näkökohtaa painottaen. Monien kolumnistien tarkoitus onkin  tahallaan liioitella mielipidettään kolumnia kirjoittaessaan.  Pasi Kivioja taas edusti minulle läheistä  ajattelutapaa eli häntä ei kiinnosta kohut ja ”aallonharjalla ratsastaminen”, vaan asian analysointi. Itse pitäisin itsetarkoituksellista äärimielipiteiden esille tuontia jotensakin vastenmielisenä, jos raivoreaktion synnyttämistä pidetään suorastaan tavoitteena. Kaiken kaikkiaan näkökulmajournalismin määrä on lisääntynyt ja saattaa lähestyä kyllästymispistettä. Se taas voi edelleen lisätä äärimielipiteiden esittämistä.

Nykyisin hyvistä kolumnisteista suorastaan kilpaillaan. Merkitys lukijamääriin voi olla huomattava.  Mitä vahvempi kirjoittajabrändi, sen parempi. Kolumnisteja käytetään siis erottautumistekijöinä lukijamarkkinoilla.

”Viimeisessä sanassa” käytiin myös mielenkiintoinen keskustelu lehden linjasta suhteessa kolumnisteihin ja päädyttiin kannalle,  jossa pääkirjoitus edustaa lehden (median) linjaa, ei kolumni. Kolumni voi olla myös lehden linjan vastainen.

Monien kirjoittajien - myös minun -  yksi ohjenuorista on totutun kyseenalaistaminen. Jonkinlaisena päämääränä voisi olla itseymmärryksen parantaminen niin,  että lukija tunnustaa, että ”sanoit paremmin kuin itse olisin osannut sanoa”. Pasi Kivioja kertoikin asettaneensa yhdeksi tavoitteekseen kolumnistina asioiden pureksimisen muiden ihmisten puolesta.

::::::::::::::::::::::::::

Omissa kirjoituksissani näkyy vaikutus, jota kutsun kuusikymmentälukulaisuudeksi. Sitä on hieman vaikea määrittää. Tarkoitan pyrkimystä mahdollisimman  suureen  totuudenmukaisuuteen. Tieteelliselle maailmankatsomukselle annettiin tuohon aikaan käsittääkseni suuri arvo, jonka ajattelun omaksuin koulupoikana.

Kysymys ei ollut tietenkään absoluuttisesta saavutetusta totuuden tilasta, vaan muutoksesta ja muutoksen odotusarvosta. Odotettiin optimistisesti, että tieteellinen maailmankatsomus voittaa alaa ja tulee yhä vallitsevammaksi. Arjessa ideologiat, taikausko ja vanhat uskomukset olivat toki läsnä,  kuten tänäkin päivänä. Tänä päivänä tuntuu kuitenkin  joskus siltä, että tieteellisyyden tavoittelusta on joissakin piireissä hellitetty. Halutaan muodostaa ikioma totuus.

Minulle totuuden tavoittelun hapertuminen – paikka paikoin – on tuottanut pettymyksen. Monet arvot, joita olen arvostanut ovat painuneet unholaan.

Totuuteen pyrkimyksestä on tullut hellittämätön tavoitteeni.  Tämän teen tylsyydenkin uhalla, koska haluan eroon hyvin voimakkaasta mielipidepainotteisuudesta. Aina tämä ei tietenkään onnistu, mutta jos esitän ”mielipiteen”,  tulee se argumentoida uskottavasti. Tavoitteena on essee, ”aine”  tai pienimuotoinen tutkilema aiheesta

Sittemmin  -  varsinkin 2000-luvulla - äärimmilleen mielipidekyllästetty mediailmapiiri keskusteluketjuineen on muokannut maailman toisenlaiseksi. Taistelu kirjoittamalla vaikuttamisen  ilmatilasta, sanalla sanoen ilmaherruudesta on kiihtynyt.

Sitten lähteistä. Osa lähteistä muodostuu omista kokemuksista tai omista varhain omaksutuista asioista, mutta netti kriittisesti tarkasteltuna on myös hyvä lähde. Mitä sieltä omaksuu, on  täysin kiinni siitä,  kuinka syvällisesti on perillä aiheen faktoista.

Demokraattisesti johdetuissa maissa kolumnit, blogit ja muut vastaavat ovat parhaimmillaan  tärkeitä keskustelupohjia, maailmankuvan avartajia  ja mielipiteillä vaikuttamisen keinoja. Autoritaarisesti johdetuissa maissa taas mielipiteen ilmaisun kaventaminen  heikentää entisestään demokraattisen  vaikuttamisen mahdollisuutta.