Nuorten ikäluokkien kohtalo: matala koulutus, matalat tulot?

Kansanedustaja Iiris Suomela (25 vuotta) käynnisti melkoisen keskustelun tokaisemalla Twitterissä, että hänen sukupolvensa on ensimmäinen sukupolvi, joka on vanhempiaan köyhempi.

Ihan näin en ole tulkinnut USA:sta kantautuneista viestejä. Siellä on sen sijaan todettu jo kauan sitten, että nykyiset opiskeluikäiset sukupolvet ovat huonommin koulutettuja kuin aiemmat.

Vastatessaan Suomelalle professori Jani Erola totesi – torjuessaan ensin köyhtymisennusteet – että todellinen ongelma Suomessakin on, että nykyiset nuoret ovat matalammin koulutettuja kuin edelliset sukupolvet. Hän lyö pöytään ilmeisen faktan: koulutustason nousu on pysähtynyt niin, että ”1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä kaikkien aikojen koulutetuimmiksi suomalaisiksi” (HS 10.7.2019).

Jos koulutuksella on jatkossa yhä suurempi merkitys paremmille palkoille pääsyssä, voi ennustaa, että jossain vaiheessa koulutuksen ainakin osittaisen heikkenemisen myötä keskimääräinen tulotasokin hiipuu jo saavutetusta - ellei koulutuksessa koeta ihmeherätystä. Tämä merkitsisi sukupolvi toisensa jälkeen tapahtuneiden tulojen nousukehityksen katkeamista.

Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan on nuorten (alle 24 vuotiaat) tulokehityksessä tapahtunut pitkällä aikavälillä merkittävä muutos verrattuna muihin ikäryhmiin. Ei niin, että nuoret olisivat mainitussa ikäluokassa absoluuttisesti köyhtyneet, vaan vaurastuminen on tapahtunut selvästi hitaammin kuin muissa ikäryhmissä. Mielenkiintoista on, että yli 75-vuotiaiden tulokehitys ohitti alle 24 vuotiaiden tulokehityksen jo 1990-luvun alussa ja siitä eteenpäin kaula on kasvanut. Myös 25-34-vuotiaiden tulokehitystä kuvaava käyrä on 2010-luvulla polkenut paikallaan.

Kauppalehdessä toimittaja Karla Kempas toteaa analyysissaan ”Lamanuorten tulot toipuivat” (12.7.2019), että 1990-luvun lamasta huolimatta ”nykyisten nelikymppisten tulot ovat selvästi isommat kuin aiempien vuosikymmenten nelikymppisten”. Mikä näyttäisi toimivan Iiris Suomelan loihtimaa dystopiaa vastaan.

Heitän tähän kuitenkin vastakommentin: nelikymppisten vertailu on sen takia nykynelikymppisiä suosiva, että meillä oli välittömästi 1990-luvun laman jälkeen valtava bruttokansantuotteen kasvupyrähdys, joka kesti vuodesta 1994 vuoteen 2007. Tällä välillä Suomi koki 14 lihavan (ei siis seitsemän!) vuoden jakson, jolloin bkt kasvoi peräti 3,8 prosenttia/vuosi. Tällainen ei tule toistumaan. Ei siis voitane vedota siihen, että kun aiemmin oli palkkojen kasvua taantumista ja lamoista huolimatta, niin miksei sitten nyt ja tulevaisuudessa. Bkt:n kehitys vuosien 2008-2018 välillä jäi keskimäärin alhaiseksi johtuen pääosin vuoden 2009 romahduksesta (- 8,3 prosenttia), mutta senkin jälkeen vuosina 2012-2014 jäätiin miinusmerkkisiin lukuihin. ”Merkittäväksi” katsottu kasvu 2015-2018 ei parhaimmillaankaan yltänyt kolmeen prosenttiin.

Heitän suuren epäilyn, että pääsisimme missään vaiheessa enää 1990-luvun laman jälkeisiin kasvulukuihin Nokia-ihmeineen. Nyt jo kahden prosentin bkt:n kasvu on huomionarvoisena pidetty saavutus. Jää siis epäily, ettei tuloissakaan – koulutuksen lisäksi – päästä aiempien nuorten ikäluokkien tuloihin. Koko elinkaarella levitettynä tulojen arviointi on sitten jo arvausta.

Vaikka onkin epäuskoinen huono-osaisuuden yleisestä lisääntymisestä, toteaa Jani Erola, että varallisuus keskittyy yhä harvemmille. Tämä viittaa siihen, että kehitys kehittyy niin, että vihreälle oksalle pääsevät etenevät varallisuuskilpailussa nopeastikin monien jäädessä vastaavasti edellistä sukupolvea köyhemmiksi. Erola viittaa tässä yhteydessä lapsilukuun varallisuutta perittäessä: parempituloisissa on vähemmän jakajia, kun taas huono-osaisuus kertautuu.

Vaikuttaa siis siltä, että tulonjakotaistelussa nuoret saavat heikohkon lähdön ja saadakseen kiinni muiden suhteellisen etumatkan joutuvat ponnistelemaan entistä ankarammin. Se maailma (huomioiden globalisaation, teknologisen kehityksen ja työelämän muutokset) on niin erilainen kuin jo työmarkkinoilla pitkään olleiden tai eläkeläisten, että tulevaa on vaikeaa ennakoida.

On puhuttu sukupolvikuilusta, jonka mukaan suuret ikäluokat ovat voittajia tulonjakokamppailussa ja vastaavasti nuoret häviäjiä. Kuten edellä olevasta voi päätellä, perusteltuja näkemyksiä on monenlaisia. Itse ymmärrän varsin pitkälle nuorisoikäluokkien huolia.

Sekä Kauppalehden (”Lamanuorten tulot toipuivat”, 12.7.2019) että Helsingin Sanomien (”Tulot kasvavat kaikissa ikäryhmissä”, 10.7.2019) artikkeleissa on tietyin varauksin positiivinen tulevaisuusnäkymä. Itse olisin varovaisempi tulevaisuuden odotusten suhteen.